Harhama III

"Nyt uinahtaa saa riutunut kukassa lemmen hetkisen... Saa huuli huulta maistaa... Nyt kukkainen saa armastaa, värinsä hellät lahjottaa, ja ostaa niillä onnen ja suutelon. Kuin p...

Hän tuli matalaan huvilan ullakkokamariin, niin sanottuun Hiiden huoneeseen ja siellä kohtasi häntä hänelle odottamaton näky: Ympäri huonetta näkyi likaisen yöelämän ja juopotte...

Pilvenlönkä oli noussut ylemmä. Se kohosi jo majesteetillisena, painostavasta helteestä. Harhama jatkoi teostansa. Hän kuvaili jumaluuden kehittymistä maailmankurjuudessa. Maail...

Ajan hyrrät kierivät toistensa perästä omaa nopeaa vauhtiansa. Juhon uuden torpan ympärillä käytiin sen hyrrien välissä edelleenkin sitkeää sotaa korpea vastaan. Pellon reuna hi...

-- "Menemme siihen asiaan: Sinä ryhdyt parantamaan yhteiskuntaa. Minä tiedän kaikki, sillä Zaiko lähti minun luotani itseänsä ampumaan ja kertoi kaikki. Sinä rupeat luomaan sosi...

-- "Ja kumminkaan, vaikka siitä ei ole pienintäkään varmuutta, ei ole kahta ihmistä, joka ei uskoisi sitä, panisi päätänsä sen pantiksi. On suuri joukko samanlaisia uskonkappale...

Ja Harhama kylvi teoksensa yhden sivun niillä helmillä. Niistä oli tarttuva uusi laupeus ihmisiin, alkava itsetietoinen jumaluus. Hän puki kurjuuden yhä loistavampiin jumaluuden...

Harhama oli yrittänyt poistua, mutta polvet pettivät. Hän vajosi voimatonna, kuin juopunut polvillensa seinää vasten. Otsa painui jääkylmään, kuuraiseen seinään ja se virkisti h...

Hän oli viime vuosina katkonut epäilyjensä rihmoja Nikolain selityksellä: "Jumala _Itse valitsi_ juutalaiset teurastamaan Hänen poikansa ja kun ne täyttivät tämän, maailman luna...

Hän vapisi silloin. Valkeat linnut muuttuivat kuoleman korpeiksi: mustasiipisiksi pääkalloiksi, jotka täyttivät ilman. Hän näki niiden pyrstöinä heilahtelevan naisen pitkiä hiuk...

Iirannon vihansoihdusta tarttui tuli Harhaman sielun tappuroihin. Hän oli taas löytänyt teokseensa helmen ja käteensä kirkkaan keihään Jumalaa vastaan. Niiden välkkeessä katseli...

Itsekkäisyys alkoi hänessä kyteä. Hän kohosi elämänsä pölypilvestä, luulotellen että kaiken täytyy palvella _häntä_ ja hänen teoksensa aatetta. Hän raivostui, kun näki että eläm...

Mutta se rikollisen elämänsä ja epärehellisyytensä vierittäminen toisten hartioille ei ollut enää sama, kuin ennen. Hän teki sitä jo epäröiden, oman viheliäisyytensä vaistomaise...

Harhamalan rakennuksen nurkan vierellä seissyt onnenkuusi virui rauskana maassa... Se oli kaatunut nuolen nopeana, salaman silpomana ja ruhjomana. Se oli halennut latvasta tyvee...

Kaikkien luulosairauksien ja unien ja mielikuvien voimat loivat Harhamassa uuden henkisen ajettuman: _Hän kuvitteli olevansa marttyyri_... Oman syyllisyyden tunne tukehtui hänes...

Korpi raikui kirouksesta ja korppien rääynnästä. Viha tukkesi Harhamassa avautuneet haavat ja veti kylmän, veripunaisen vaipan kaiken äskeisen yli ja hän syöksyi pedon vimmoin v...

Harhama istui Systerbeckin kasinon portaikolla, syöden illallista, miettien raskaita kysymyksiänsä ja katsellen iltaruskon punakirkkaita kaihoisia jumalavaloja. Kysymys: "Jehova...

Mutta siiloin sattui hänen silmiinsä ensimäisen luvun alku, jonka rouva Esempio oli läpi lukenut. Harhama huomasi siinä kaksi hänen korjaustansa: u oli korjaamalla muutettu a-ki...

Ja todellakin se tuntui Harhamasta niin suurelta, että äärettömyys näytti siihen pakahtuvan ja halkeavan. Ikivuori tuntui sitä huokuvan. Maansuonet tuntuivat pinkottuvan sen pai...

Kesä oli kauneimmillansa. Suomen kaikki kosket soivat kanteleina. Sen vedet välkkyivät päivän kuvastimina. Sen purot helskyivät helmivöinä ja lähteet lorisivat lemmenlauluina. K...

Ja silloin alkoivat Harhamalle välähdellä vihan kylmät salamatulet. Hän alkoi kieppua niiden ympärillä kuin käärme. Kun hän sitten sai pari häväistyskirjettä alkoi hän täysin si...

Pieni Ritva kulkee kuoleman mailla... Yksin vaeltaa pikku poloinen tuonen polkua... Metsä on musta, polku pitkä... Ei tuika tähti, eikä laula lintu... Metsikössä hiipivät Tuonel...

Seuraavana päivänä seisoi Harhama rouva Esempion kanssa Kasanin kirkossa, sen alttarin edessä, joka on vastapäätä pääovea ja jolla riippuu Jeesuksen hopeainen ruumis ristillä, o...

-- "Nyt se iskee!... Voi tuota ryökälettä!" -- huudahti Varpalan Juho. Lokki suhahti nuolena järven pintaan ja iski kyntensä hauin selkään. Mutta saalis sattui liika suuri. Lokk...

"On aines oiva, totta vie. Ei pappi taivaan iloista semmoista kehrää konsaan: niin ihanaa ja makeaa. Ja kaikki työt' on Jehovan: niin naisen silmä, rinnat sen, ja iho, pohkeet,...

Sen esempio-ihmisen asetti hän sitten teoksensa välkkyvälle runokalvolle, jalokivihohteisena lumpeena, kirkkaudellansa huikaisemaan ihmiskunnan silmät ja väriensä hurmaavalla lo...

Miljoonain miljoonat vuodet olivat ohi pauhanneet. Luonto oli nykyasussa... Jumaluus kehittyi eläinkunnan korkeimmissa muodoissa... Se hävitti alhaisempia muotojansa tarpeettomu...

Mutta jumaluus pysyy sen kautta, ettei se mitään luotansa päästä. Se puhdistaa erehtyneet. Se vetää ne katuneina takaisin itseensä. Se puhdistaa ne onnettomuudella... kärsimyksi...

Murina ja hyvähuudot sekaantuivat taas yhdeksi ja Harhama alkoi taas alusta entisen selityksensä. Hän kietoutui oman puolueensa ympärille vaistomaisesti. Hän tunsi jokaisen siih...

-- "Kun minä pääsin niiden petojen kynsistä ja löysin kahden kuukauden kuluttua Nikolain, kerroin minä hänelle kaikki, herättääkseni hänessä _vihan_... Kuuletko, Harhama: minä t...

Kiinteät vuoret nostelivat jo harjanteitansa... kohosivat ja taas painuivat hautaansa... Kepeinä, kuin aallonselät nousevat ne alla puhkuvan tulen hartioille... Ne taipuvat, kui...

Mari lyyhistyi kokoon kivellensä. Syvyys tuntui avautuvan hänen allansa, kun Juho oli temmannut pois sen ainaisen Peruskiven, jolla hän oli pysytellyt. Rintalapset yhä yltyen it...

-- "Älä mukise, puuron pilaaja, tai lyödään valtti pöytään ja puhdistetaan _teidän joukon_ nenän-alus!... Sieltä se Horrin Aapo on konstit oppinut... Teidän talossa sitä on suut...

Miljaardit vuodet kulkevat huomaamatta... Ihmisessä piilevä jumaluus on kehittynyt järjellisyytensä täysi-ikään halki äärettömyyden. Ihminen hallitsee jo olemuksensa kaikkia voi...

Peruna kukki Harhamalan akkunan alla, keltakukat nuokkuivat kainoina sen nurmella; mättäänkolossa, ojan reunassa, hautoi pikku sirkun emo ja leppäpensaan varvulla viserteli sen...

Jumaluuden järjellisyys kehkeyttäytyy elottomassa luonnossa: emättimensä kivikovuudessa. Aineet erkanevat toisistansa: vesi maasta, rauta kullasta. Kaikki yhtyvät uudestaan: Jum...

Silloin, työnsä lomassa, tuli hän ajatelleeksi sitä alttaria, jolla kurjuutta olisi palveltava. Hän mietti Torvelan tarjousta. Hän yritti tutkia eri puolueiden ohjelmia, mutta n...

Avaruudessa, ulompana maan vetovoiman rajoja, pimeässä eetterissä leijaili punainen pallo. Sen läpimitta oli kolmetuhatta metriä. Se oli seinätön, himmeällä punavalolla täytetty...

Niissä kysymyksissä eli hän suomensuvun kanssa Aasian erämaissa aikana, jolloin kansa siellä eli tasa-arvoisena. Hän kulki sen mukana halki Europan korpimaan, mutta ei löytänyt...

Laulu hävisi satoihin holveihin etsimään kaikuansa, löysi sen ja karkeloi sen kanssa, kuin kauniin tytön keralla. Sadat vesikaarivyöt kirkastuivat holvien taitteissa entistä ene...

Se oli Harhamalle raskainta. Hän oli toki Korpelan köyhiä _kuvitellut_ palvelleensa rehellisesti sydämen halulla, vaikkapa väärinkin. Nyt oli hän saanut vastauksen maailmankurju...

-- "Meille puhutaan paljon yhteiskunnallisista rasituksista ja niiden poistamisesta. Minä uskon, että me emme voi mitään puhdistaa muulla, kuin Jumalan sanalla. Kaikki muut asee...

Korpelan paljon kärsineelle väelle se oli evankeliumia, sen tiesi Harhama. Hän _valmisti_ kuulijoitansa ja kuulijat valmistuivat. Joukko-ihmisen joukkokiitollisuus loisti Harham...

Kaikki loppukin särkyi silloin ja kaikki katkesi ja ratkesi ja väsyi Harhamassa. Elämä sumeni ja sen sumun takaa vilkutti joku tuntematon valo, jonka kirkkaudessa kaikki eletty...