Waldemar Seier: Historiallinen romaani

Kirkkojuhlan päätyttyä kuningas vastaanotti linnan isossa ritarisalissa vasalliensa ja etevimpien miestensä onnittelut. Hän istui, kruunu päässä ja valtikka kädessä, kuningattar...

"Se reipas hyvä poika!" huudahti Rigmor lapsellisella avomielisyydellä ja taputti käsiään kuullessaan tuon. Hän ei muistanut muuta kuin että he molemmat olivat lapsia, mutta Rig...

"Kristiina!" sanoi Dagmar ja katseli tyttöä lempeän varoittavasti. "Nyt sinä et puhu totta. Sydämelläsi on jotakin. Eikö sinulla ole ensinkään luottamusta minuun? Etkö sitten vi...

"Hänen nauruhermojaan kutkutteli kehuessaan kreivin hurskautta. Kreivi vuorostaan taas mielisteli häntä, arvelemalla kuninkaan olevan erityisen taivaan suosikin, koska hänelle v...

Sensijaan että olisi ryhtynyt tiedonhaluisen oppilaansa kanssa kylmästi ja laajasti tutkimaan noiden kertomusten todenperäisyyttä, vanha Saxo sai itse halun kuulla jonkun niistä...

"Kyllä, juuri täällä!" vastasi vieras nainen, nauraen äänekkäästi ja samalla hän tungetellen läheni kuningatarta. "Oletteko unhottanut, mitä vellamoinen ennusti teille, kuningat...

"Te puhuitte Jumalan sanasta sydämissämme", -- hän kääntyi taas kuningattareen, -- "ja minua ilahduttaa, että te niin nimitätte sitä korkeinta, ehdotonta kutsumusta, joka määrää...

"Kiitos, Valdemarini!" sanoi Berengaria puristaen kiihkeästi hänen kättään. "Sinä et tiedä miten minä iloitsen tästä matkasta. Tunnen itseni kyllin voimakkaaksi ylönkatsoakseni...

Tämä puhe saattoi pelästyneet papit yhä aremmiksi, ja kesti kotvan aikaa ennen kuin he saivat suunsa käyntiin, mutta sitten alkoivatkin ylistyspuheet prinsessan lempeydestä ja h...

"Se on vanhurskaan Jumalan rangaistus minulle ja minun suvulleni", sanoi piispa Pietari. "Me emme taistelleet tälläkertaa kuninkaan ja isänmaan tähden, vaan itsemme ja onnettoma...

"Nythän hän on jo vapaa ja sovinnossa kuninkaan kanssa", -- sanoi Dagmar. "Hänhän elää rauhassa ja tyytyväisenä Schvabenburgissa eikä enään välitä turhasta loistosta ja maineest...

Heti kun hän näytti täysin tointuneen, katsoi Kaarlo häntä jäykästi silmiin ja laski kätensä hänen olalleen. "Lupasin teille pikaisen ripityksen!" sanoi hän, "sen saatte, kurja...

"Schwerinin urheat kreivit", vastasi prinsessa Regitza, "näkevät levottomassa Valdemar piispassa vain sankarin ja ja soturin, ja sellaisena hän epäilemättä ansaitsee kunnioitust...

Kun Valdemar taas oli tervennä Riibehuusissa, ryhtyi hän ensimäiseksi rauhallisiin sovitteluihin katkerimman vihollisensa kanssa kolmen nuorimman poikansa vapauttamisesta. He ol...

Suutuksissaan näistä tiedoista kuningas oli kohta kutsuttanut kreivi Albertin ja Pietari-piispan luokseen. Ankara, tyyni sotaherra ja kiihkeä piispa seisoivat jo ääneti ja odott...

"No, Herran nimessä, kosi vaikka kymmentä, jos haluat!" sanoi Valdemar hymyillen. "Se on sinun oma asiasi, kelpo sisarenpoikani. Sydämenasioihin minä en milloinkaan sekaannu. Mi...

Kaunis, ylpeä prinsessa hymyili kansan epäkohteliaisuuden huomatessaan hymyä, joka ei ollut omiaan voittamaan noita itsepintaisia sydämiä. Kuningas heitti vihaisen silmäyksen ep...

Viisas sotapäällikkö hyväksyi kuninkaan varovaisuuden ja kiiruhti täyttämään hänen käskyjänsä. Absalon Belgin hän löysi heti. Tämä hypähti ratsunsa selkään ja lupasi hakea Riise...

"Ihana näky!" sanoi kuningas, ja kuun valaistessa hänen voimakkaita, mutta syväuurteisia hallitsijakasvojaan ja tuulen liehuttaessa hänen harmahtuneita kiharoitaan, surumielinen...

"Hän taitaakin olla kunnon poika!" sanoi vanha sotilas tovereilleen. "Jos hän kulkee täällä luvallisilla asioilla, niin olkaamme hänelle kohteliaita. Juokse sinä, Fritz Grönhage...

Kaarlo taputteli riemuissaan käsiään nähdessään ensi kerran tuon suuren kaupungin, jonka vallit ja haudat ja 27 kirkkoa ja luostaria olivat hänen edessään. Tuomiokirkko oli viel...

"Petos! Konnan juonia!" huusi Junkker Strange! "Ajakaa heitä takaa, Absalon Belg, ajakaa heitä takaa, nuoret herrat, jotka ratsastatte reippaimmin! Minä en nyt uskalla jättää na...

"Auttakaa, auttakaa!" huusi kauhistunut pappi ja oli kuin halvattu pelästyksestä. "Päästä minut, päästä minut, sinä helvetin kiusanhenki!" Mutta mitä enemmän hän huusi, sitä vin...

"Sitähän minä itsekin ihmettelen!" vastasi Saxo, katsahtaen surumielisesti uunin luona riippuvaan haarniskaan, -- "Vaikea minun oli olla tarttumatta miekkaan ja lähtemättä sotar...

Kuningas tarkasteli hämmästyneenä rohkeata nuorukaista, empien, pitikö hänen suuttua vaiko iloita niin uskaliaasta ja tavattomasta vaatimuksesta. "Vaatimattomuudesta en tähän as...

"Kyllä minä voin elää ilman linnaa ja varustuksia, rakas herra", sanoi Kaarlo, "vain yhtä aarretta sieluni halaa, ja jos en sitä saavuta, niin en milloinkaan muuta onnea halaja...

"Senmukaan mitä kuningas itse on selittänyt", näin sanoen kääntyi Henrik-kreivi voitonriemuisena arkkipiispa Anteron ja muiden herrojen puoleen, "emme me, veljeni ja minä, oleka...

Senjälkeen ritarit vetäytyivät paikoilleen, asettuivat hyökkäysasentoon, ja ratsastivat keihäät ojoina vihollisiaan vastaan. Nämä eivät näyttäneet siitä välittävän, istuivat vai...

Kaarlon kirje oli kirjoitettu Odenseessa, ja siinä puhuttiin niinkuin aina enimmäkseen kuninkaasta sekä niistä toimenpiteistä, joihin oli ryhdytty kuninkaan vapauttamiseksi. Hän...

"Niin, tuon pahan onnen lipun minä kuitenkin pelastin!" sanoi Kaarlo. "Se oli jo vähällä joutua kunnon emäntäni esiliinaksi, mutta minä annoin hänelle sensijaan olkanauhani. Mut...

Onneton kreivitär Audacia, joka varomattomasti ihaillessaan kuningasta oli menettänyt sekä rauhansa että maineensa, huokaili nyt myöskin jonkinlaisessa vankeudessa melkein saman...

Valdemar katsoi sinne mihin vanhus viittasi, ja hän näki siellä repaleisen kerjäläispojan hyppelevän kivien välissä. "Mikä on saanut sinut noin vanhana ja vaivaisena lähtemään n...

Seitsemäntoistavuotiaana hän oli isänsä tahtoa noudattaen mennyt naimisiin urhoollisen ja kuuluisan, mutta jo silloin harmaapäisen Esbern Snaren kanssa, joka siihen aikaan oli T...

Otto ei voinut tunkeutua esiin ja hän oli liian ujo keskeyttääkseen ruhtinaallisten herrojen kiivaan keskustelun, ja hänestä oli myöskin kunniatonta pujahtaa pois. Mutta jos tää...

Kuningas kiitti kreivi Klaun puolesta ja esitti iloisesti kihlattujen maljan, ajattelematta monilukuisten pikarien kilinän olevan surullisena hautajaissoittona hiljaisen, uhraut...

"Minun täytynee uskoa teitä, te hurskaat herrat!" sanoi kuningas, ja heti kun sotajoukko oli kokoontunut, hän antoi sen rauhallisesti asettua taistelurintamaan leirin edustalle...

Piispa Valdemarin paettua hänen asiansa näytti tulevan pitkälliseksi, ja kärsimätön Pietari piispa pelkäsi syystä kyllä hänen eteviä suosijoitaan sekä itse paavin hovissa että m...

"Sen vaikenemislupauksen, mihin eivät mitkään uhkaukset voineet minua pakottaa, on Schwerin suvun hyvä suojelushenki taivuttanut minut vapaaehtoisesti antamaan. Niin kauan kuin...

"Kas tätä!" huudahti taas piispa. -- "Suuren kuningas Valdemarin horoskoopi [tähdestä ennustettu tulevaisuus] ja elämän vaiheet. -- Kaksoisveljesten Axelin ja Esbernin horoskoop...

Kiltaveljesten suuressa talossa vastaanotettiin vieraat ystävällisesti ja porvarillisella vierasvaraisuudella. Kaksi vanhempaa porvaria, yllään kiltaveljesten viitat, vastaanott...

"Elkää antako hurskaan arkkipiispan uhkauksien toteutua" virkkoi Kaarle tuskallisella kiireellä, "hän on pyhä Jumalan mies; hän on sen todistanut merkeillä ja ihmetöillä. Kysykä...

Tähtikirkkaana syysyönä, vuonna 1204, loisti puoleksi lehtensä karistaneiden niinipuiden lomitse pienestä kaari-ikkunasta, Sorön luostarin eteläisestä kylkirakennuksesta, hiljai...

"Suokaa minulle anteeksi tämä pieni muutos, jalo herttuani!" alkoi kreivi lepytellen puhua ja täytti herttuan pikarin. "Minä tiesin teidän vihaavan sotajuonia. Teillä on siksi a...

Kuningas Valdemar oli kuunnellut harvinaisen hajamielisenä kreivi Albertin selostusta runsaasta sotaverosta, joka oli saatu kannetuksi. Hän oli antanut hänelle käskyn lähettää v...

Samsön herrainpäivillä kuningas oli heti häiden jälkeen julistanut Dagmarin pojan, pienen Valdemarin, tulevaksi seuraajakseen. Niin täyttyi kansan hartain toivo; se ei koskaan v...

Ruumisarkku laskettiin kirkonkäytävän alle, ja haudan päälle asetettiin kivi, johon Pietari piispa oli laatinut latinalaisen muistokirjoituksen. Hiljaisen surun valtaamana ruumi...

Valdemar lausui nyt hänelle yhden kauniimmista pohjoismaalaisista ballaadeista. Siinä esiintyi mitä voimakkain ja syvin rakkaus, suurena ja voitollisena, taistellen vihaa ja vih...

Kuninkaan vasemmalla puolen istui arkkipiispa Antero, jonka kanssa kuningas enimmäkseen puheli, ja jolta hän kyseli hänen matkoistaan ja seikkailuistaan vieraissa maissa. Myöski...

"Jalot herrat ja tanskalaiset miehet", alkoi kreivi Albert taas puhua -- "Tämä on kauhistuttava onnettomuus, ei koskaan ole suurempi onnettomuus kohdannut Tanskanmaata. Tuskin h...

"Pala, pala, sinä musta saatana!" huusi kuoleva nainen. "Minä palan jo. Nyt saa kuningas Volmar rauhan minulta tuomiopäivään asti. -- Minä olen Kullenmiehen kuningatar -- minä s...