Vanhempieni romaani

Johdanto I. Elisabet kertoo isoisästään II. Varhaisessa lapsuudessa III. Njanja IV. Vasili Ivanovitsh Jakovlev V. Setä Pjotr Karlovitsh VI. "Humalassa" VII. Vielä Pjotr Karlovit...

Tietysti olisimme hauskuuden uudistamiseksi voineet antaa papan tulla useamman kerran Pariisista, mutta se olisi sotinut todellisuudentuntua vastaan, joka leikissä on välttämätö...

Pitkän pitkien aikojen kuluttua puolukkain loppumisesta, kun tavan mukaan jälleen istumme pyöreän pöydän ääressä, kun on talvinen pyrysää ja tuulen uuneissa ulvomisen vuoksi olo...

Vaikka tämä maine Viipurinpuoleisessa kaupunginosassa ei tuolla asteella tietenkään voinut mitenkään lisätä rutiköyhän, vain palkallaan elävän upseerin tuloja, oli hän kuitenkin...

Olen puolestani usein ajatellut, että hän osti Pavlovskin suuren huvilan ja puiston vain antaakseen lasten mielinmäärin ajella pikku aaseilla ja ollakseen varma, että hänen vier...

Hilpeyden laskuun voi lukea myös muutamia muita kovin meluavia liiallisuuksia, jotka esiintyivät ajan aatteiden äärimmäisinä vesoina. Semmoisia olivat nuorison joukossa niinsano...

Niinpä nytkin, kun Elisabetin Pietarissa, rantakadun valomeressä, tuliset kolmivaljakot kiitävät kilpaa toistensa ohitse, tuolla pohjolassa hiljainen, leuto yötuuli käy uneen va...

— "Niin se onkin" sinä sanot, mutta tämähän ei ole enää rauhaa, tämä on jo sotaa! — sanoi mummo kiihtymyksestä väräjävällä äänellä. — He levittävät katkeruutta sovun sijaan, he...

Silloin Jaakko jälleen elpyi. Hän toimitti hevosen uudelleen juoksuun, ja taas kääntyi kyydittäväänsä päin, vilkkaasti kysellen ja pohtien tämän merkillisen asian salaperäisyyks...

Mutta ei siinä kyllä. Nikolai Konstantinovitsh osoitti samaa välinpitämättömyyttä myöskin kirkkoa kohtaan. Ne asiat ikäänkuin eivät kuuluneet ollenkaan hänen elämänsä piiriin. M...

Se miellytti pian kaikkia muitakin niin, että sitä täytyi ruveta matkimaan. Ei kukaan enää hyppinyt eikä hurjistellut. Jalat tekivät tanssiliikkeitä, mutta yläruumis pysyi arvok...

Miksi ei kukaan estänyt häntä? Miksi antoivat hänen vain lähteä, vaikka tiedän varmaan jokaisen ajatelleen, että nyt viisas Misha menettelee tyhmästi! Odottelivat vain hänen pal...

Erittäinkin suurta nautintoa oli tuottanut Shura Berkov, kun hän aamupäivätanssin ja muun riehumisen jälkeen hämärissä ennen kuin hotellin kattokruunut sytytettiin ja iltatanssi...

Nyt ei paronittaren hämmästys ollut enää vähäinen. Hän ei voinut hyvään aikaan saada sanaa suustansa ja mumisi ensin vain olemattomia. Hänestä tuntui kuin olisi häneltä kosittu...

Aleksanderia ei pitkä vaikeneminen näyttänyt milloinkaan vaivaavan. Mutta meidän sisarusten välillä merkitsi vaikeneminen huonoa väliä tai riidanaihetta ja ahdisti sielua. Kun e...

Tämän jälkeen näytti herroille olo tulevan yhä hauskemmaksi, ja usea koetti puhutella minua saksaksi, mutta ei osannut jatkaa pitemmältä. He unohtivat minut jälleen ja minä vajo...

Edessäni on rauhallinen, leveä katukuja. Ei mitään lumesta puhdistettuja katukäytäviä eikä lyhtytolppia, niinkuin Pietarissa, vaan suora tie, joka oli avattu lumireellä — ajoimm...

Tämä ei tosin tuntunut minusta enää oikealta sotilasuralta, mutta minä ymmärsin hänet hyvin: jos hän olisi jäänyt toimivaan armeijaan, niin ajatellaanpas, että uusi sota olisi y...

Tämä oli mitä ankarin isku Koljalle, joka oli koko olennollaan kiintynyt Shuraan. Kolja suri välien katkeamista niin, että laihtui ja kävi perin huononnäköiseksi, jopa alkoi käv...

Nyt hän jo sammutti kynttilän. Kuului, kuinka hän sitten vetää käärekaihtimen ylös ja menee vuoteeseensa. Makuuhuoneessakin oli nyt kirkas kuunpaiste. Me makasimme kaikki kolme...

Siihen aikaan kun Kasper pantiin kouluun, oli pikku Eerikki — nuorempi veli — jo aika nassakka pojan mukula ja täyttämässä neljä vuotta. Hän oli kaksi vuotta minua ja neljä vuot...

Tuo suomalaisen normaalikoulun siirto pois pääkaupungista kokosi heidät suureen yhteiseen voimainponnistukseen. Voimatta toivoa minkäänlaista rahallista kannatusta hallituksen p...

Voi olla, että loppuiällään, raskaiden valtiollisten vaikeuksien painostamana, Koskinen jonkin verran kadotti mielenlaatunsa tunnusomaista hilpeyttä, välittömyyttä, vapautta. Mu...

Yrjö Koskisen koko olemuksesta kuvastui, niinkuin jo mainitsin, aina hilpeä elämänriemu, joka oli saattanut olla uudenaikaista ja vierasta hänen nuoruutensa raskasmieliselle ymp...

Ehkä Elisabetin esimerkin vaikutuksesta hänkin entistä hartaammin rupesi koettamaan käyttää suomea perhekielenä. En muista, miten pitkälle hän siinä edistyi. Hänen poikansa Kaar...

Oopperan jäsenet eivät juuri vierailleet luonamme siitä yksinkertaisesta syystä, että he, vaikka lauloivat suomea, eivät osanneet sitä puhua; Elisabet sitä vastoin kyllä puhui s...

Muistan myös minäkin vähän ihmetelleeni papan äkkinäistä sotainnostusta. Semmoinen oli hänelle jokseenkin vierasta. Ja olipa hän vast'ikään itsekin hymyillyt Suomen kaartipatalj...

— Eivätkö sinun poikasi, Lilia, ole sen Lauri Kivekkään tovereita? Minä näin hänet syntymäpäivillä Snellmanin luona aamulla. Hän oli salissa muiden nuorten kanssa ja tahtoi pitä...

Jussi mainitsi jonkin kuuluisan _historiallisen_ romaanin, jonka hän oli lukenut ruotsiksi, mutta Elisabet, joka oli lukenut sen venäjäksi, sanoi, että tekijä oli vain siirtänyt...

Omasta puolestani minun täytyy tunnustaa, että olin noina kanavan päivinä ja monena vuotena jälkeenkin päin mustasukkainen äidille tuon hänen Juhani Ahon kirjalliseen toimintaan...

Paitsi filosofiaa ja kirjallisuuden historiaa, joita hän siis harrasti vain mikäli haki ja löysi niistä vastauksia _omiin_ kysymyksiinsä, harrasti hän todenteolla myöskin taidet...

Eihän tämän mielikuvituksen näkemyksen tarvitse sisältää sitä, että Aleksanderin periaatteellisuuden ilmaus olisi merkinnyt hänen rakkautensa kylmenemistä. Päinvastoin voi näkem...

Elisabet taas ei ollut sellainen ihminen, joka kuvernöörin rouvana olisi pitänyt edustusvelvollisuuksiaan ensimmäisessä sijassa ja suhteitaan ystäviinsä toisessa. Hän ei ottanut...

Muuten, olihan Aleksander tähän aikaan saanut tuntea edes jonkinlaista lohdutusta pojistansakin, jotka olivat kehityksessään poikenneet hänen suunnitelmistaan. Armaskin, vaikka...

Vaimoni ja minä pikku Eeron ja sylissä kannettavan Liisan kanssa vietimme silloin kesää Hollolan Siikaniemessä, Vesijärven rannikolla. Olimme niihin aikoihin jo ruvenneet ajatte...

Ensiksikin hänellä alkoi kohta olla uusia, nyt jo aivan "omia" tuttavia. Puhumattakaan hänen vaasalaisista ystävistään, jotka Helsingissä oleskellessaan eivät milloinkaan unohta...

Vieremä-nimen käsittivät ympäristön asukkaat, lohjalaiset, joilla oli huono kielikorva, johtuneen muka siitä, että kenraalska oli asettunut asumaan poikansa palstatilan "viereen...

Vasta sitten, kun Vieremä lukutupineen ja lauantai-kokouksineen oli ollut vaikuttamassa vuosikausia, alkoivat ympäristön pieneläjät vähitellen kuulostella, mitä nuo seudun tulok...

— Sen ajan lähestyminen, — sanoi hän, — josta tässä on nostettu kysymys, sen ajan, sen tulevaisuuden kaukaisuus tai läheisyys, sanon minä, jolloin valta on proletariaatin, jollo...

Mutta vaikka hänen loogilliseen ajatteluun taipuisa järkensä voimakkaasti veti häntä pois haaveiluista ja sisäisen uskonsa aineellistamisesta, käskien vain edelleenkin pysymään...

Neiti Wreden toinen Vieremässä-käynti ei ollut enää aiheutunut hänen hoidokkinsa sielullisista tai taloudellisista asioista, vaan hän oli tullut keskustelemaan ja keventämään sy...

Mutta asia oli todellakin se, että hänen Suomeen tulonsa oli herättänyt aivan tavatonta huomiota ja mielenkiintoa pääkaupungin ja maaseudunkin työväestössä, jolla oli ollut kyll...

Ja vähänkö Elisabet sai omin silmin nähdä omassa kylässään! Täydellinen rauha vallitsi kaikkialla. Pihoilla ja teillä ihmiset kuljeskelivat tai seisahtuivat ryhmiin, sovussa ja...

Kunpa semmoinen mies voisi arvata, millaisen rakkauden syvyyden hänen olemuksensa herättää! Vielä hänen kuolemansakin jälkeen tuntee hänen elävän läsnäolonsa. Häntä kaipaa niin...

Kaikki olisi hyvin, ellei hän niin rasittuisi noissa ihmisten uskon kaivelemisissa. Hänen hermonsa ovat käyneet niin huonoiksi, että koulutoimen jättäminen näyttää käyvän välttä...

Muistathan sen voudin, joka oli siellä meillä Vieremässä? Aivan tuntuu kuin olisit tutustunut häneen, vieläpä koettanut puhua hänen kanssaan suomea. Hän oli pohjaltaan mitä runo...

Mitä ensiksikin näön heikkenemiseen tulee, johtui se kaihin ilmestymisestä oikeanpuoleiseen silmään. Näköä alkoi haitata esineiden ääriviivojen hämärtyminen, joka suuresti vaike...

Tosin sanotaan jotakin vähän merkillisempää tapahtuneen ensimmäisenä kuumepäivänä. Silloin ei ollut vielä ehditty hankkia lääkäriä eikä sairaanhoitajatarta, ja Elisabetia oli tu...