Karamazovin veljekset II

1. Virkamies Perhotinin menestyksen alku 2. Hälytys 3. Sielun kulku koettelemusten kautta. Ensimmäinen koettelemus. 4. Toinen koettelemus 5. Kolmas koettelemus 6. Prokuraattori...

— Jalosukuinen Kuzjma Kuzjmitš on luultavasti jo useasti kuullut minun riidoistani isäni Fjodor Pavlovitšin kanssa, joka on ryöstänyt minulta äitini perinnön... sillä koko kaupu...

Mitja vetäytyi synkkänä takaisin, ja äkkiä ikäänkuin »jokin iski häntä otsaan», kuten hän itse myöhemmin sanoi. Silmänräpäyksessä jokin valaisi hänen järkensä, »syttyi soihtu, j...

— Hyvä rouva, minä olen niin liikutettu... enkä tiedä, kuinka kiittäisin... tuollaisista tunteista, mutta... jospa te tietäisitte, kuinka kallista aikani nyt on!... Se rahasumma...

Dmitri Fjodorovitš veti pois kätensä, joilla oli puristanut hänen kurkkuaan. Hän seisoi Fenjan edessä kalmankalpeana ja äänettömänä, mutta hänen silmistään näkyi, että hän oli y...

— Vain tunnin verran ennen meitä saapuvat perille, eikä täyttä sitäkään, vain tunnin kaiken kaikkiaan ennättävät edelle! — lausui Andrei kiireesti. — Minähän laitoin Timofein ma...

Andrei pani väsyneen kolmivaljakon nelistämään ja ajoi todellakin suurella pauhulla korkeitten portaitten eteen sekä pysähdytti höyryävät, miltei läkähtyneet hevosensa. Mitja hy...

— Niin, karannut on, olen kokenut sen ikävyyden, — vahvisti Maksimov vaatimattomasti. — Erään ranskalaisen kanssa. Mutta pääasia on, että hän sitä ennen oli ensi työkseen antanu...

— Oikein, Mitja! Olet oiva mies, Mitja! — huudahti Grušenjka, ja hirveän vihainen oli sävy hänen huudahduksessaan. Pieni herra, joka oli kiukusta tulipunainen, mutta ei vähääkää...

Aikomus oli vakava: hän otti taskustaan valkean batistiliinan ja tarttui sen kulmaan oikealla kädellään heilutellakseen sitä tanssiessaan. Mitja alkoi puuhata, tytöt vaikenivat...

— Ja tiedättekö, tiedättekö, — leperteli rouva Hohlakov, — tulkaa sanomaan minulle, mitä siellä saatte nähdä ja tietää... ja mitä tulee ilmi... ja mikä päätös häneen nähden tule...

Hän muisti myöhemmin, että hänet raastoivat muutamat miehet väkisin erilleen Grušenjkasta, että Grušenjka vietiin äkkiä pois ja että hän tajuihinsa tullessaan istui pöydän ääres...

— Ja yleensäkin, jospa te aloittaisitte kertomuksenne järjestelmällisesti kuvaamalla koko eilisen päivänne aamusta alkaen? Olkaa hyvä ja ilmoittakaa esimerkiksi: minkä tähden te...

— Leikki sikseen, — lausui hän synkästi, — kuulkaa: aivan alusta asti, melkein jo silloin, kun juoksin äsken luoksenne näitten verhojen takaa, välähti päässäni tämä ajatus: »Sme...

Kaikki esineet näytettiin todistajille, kirjoitettiin tarkastuspöytäkirja, ja viimein Nikolai Parfenovitš poistui ja vaatteet vietiin hänen jäljessään. Ippolit Kirillovitš poist...

— Ah, tosiaankin! — huudahti Mitja lyöden otsaansa. — Suokaa anteeksi, minä kiusaan teitä enkä selitä pääasiaa, muuten te olisitte ymmärtänyt silmänräpäyksessä, sillä tarkoituks...

Kuulusteltiin myös puolalaisia. Vaikka he olivatkin huoneessaan käyneet makaamaan, niin he eivät olleet nukkuneet koko yönä, ja viranomaisten tultua he olivat nopeasti pukeutune...

Mitja tahtoi vieläkin sanoa jotakin, mutta katkaisi äkkiä itse puheensa ja meni ulos. Hänen ympärilleen ilmestyi heti miehiä, jotka eivät päästäneet häntä näkyvistään. Alhaalla...

Tuona kylmänä ja harmaana marraskuun aamuna siis poika Kolja Krasotkin istui kotonaan. Oli sunnuntai eikä ollut koulua. Mutta kello oli lyönyt jo yksitoista ja hänen piti välttä...

Toiset kaupustelijattaret, jotka möivät tavaraa kanninlaudoiltaan Marjan vieressä, alkoivat nauraa, mutta yhtäkkiä hyökkäsi kaupungin puoteja ympäröivästä holvikäytävästä hyötäh...

— Oikeastaan neljätoista, kahden viikon kuluttua täytän neljätoista, sangen pian. Tunnustan teille etukäteen erään heikkouteni, Karamazov, teen sen näin meidän kesken tuttavuude...

— Mitä sinä siitä! Hypätköön se itse sinun vuoteellesi. _Ici_, Perezvon! — sanoi Kolja iskien kämmenellään vuoteeseen, ja Perezvon lensi kuin nuoli Iljušan luo. Tämä syleili kii...

— Ensiksikään en kolmentoista, vaan neljäntoista, kahden viikon kuluttua täytän neljätoista, — kivahti hän, — ja toiseksi en ollenkaan ymmärrä, mitä minun ikäni tähän kuuluu. Ky...

Aljoša suuntasi kulkunsa Kirkkotorille, kauppiaanleski Morozovin taloon, Grušenjkan luo. Tämä oli jo aikaisin aamulla lähettänyt hänen luokseen Fenjan tuomaan hartaan pyynnön, e...

— Sen minä voin sinulle varmasti ilmoittaa, Grušenjka, — sanoi Aljoša nousten paikaltaan, — että ensiksikin hän rakastaa sinua, rakastaa enemmän kuin ketään muuta maailmassa, ja...

— Minä kerron teille, tätä varten juuri minä kenties kutsuinkin teidät, sillä en todellakaan tiedä, miksi teitä kutsuin. Asia on näin: Ivan Fjodorovitš on ollut luonani kaikkiaa...

— Mitä sinä tarkoitat? — katsahti Mitja häneen omituisen epämääräisesti. — Ah, sinä puhut tuomiosta! No, perhana! Me olemme tähän saakka koko ajan puhuneet sinun kanssasi jonnin...

— Hän, hän sen keksi, hän kehoittelee! Hän ei ollenkaan ollut käynyt luonani, ja sitten hän yhtäkkiä tuli, viikko sitten, ja alkoi heti puhua tästä. Hirveästi hän yllyttää. Ei p...

Jo rautatievaunussa Moskovasta kiitäessään hän oli kaiken aikaa ajatellut Smerdjakovia ja viimeistä keskusteluaan tämän kanssa lähtöpäivänsä edellisenä iltana. Moni seikka ahdis...

Smerdjakov oli tähän aikaan päässyt sairashuoneesta. Ivan Fjodorovitš tiesi hänen uuden asuntonsa: juuri tuossa kallellaan olevassa, pienessä hirsimökissä, jossa oli kaksi eteis...

Puolimatkassa alkoi puhaltaa pureva, kuiva tuuli, samanlainen kuin oli puhaltanut aikaisin aamulla sinä päivänä, ja alkoi putoilla tiheään hienoa, kuivaa lunta. Se putosi maahan...

— Mitäpä siinä sitten oli! Minä makaan, ja minusta tuntuu, kuin herra olisi huudahtanut. Mutta Grigori Vasiljevitš olivat sitä ennen yhtäkkiä nousseet ja menneet ulos ja parkais...

Minä en ole lääkäri, mutta kuitenkin tunnen, että on tullut hetki, jolloin minun on aivan välttämätöntä selittää lukijalle edes jonkin verran Ivan Fjodorovitšin sairauden laatua...

— Jumala minua varjelkoon, mutta eihän voi olla joskus valittamatta. Minä olen paneteltu mies. Tässä sinä sanot vähän väliä, että minä olen tyhmä. Näkyy, että olet nuori mies. Y...

— Kysymys on nyt siitä, ajatteli nuori ajattelijani, onko mahdollista, että sellainen periodi joskus tulee vai eikö. Jos se tulee, niin kaikki on ratkaistu ja ihmiskunnan elämä...

Ensiksi, ennenkuin astumme sisälle oikeussaliin, minä mainitsen asian, joka minua tuona päivänä erityisesti ihmetytti. Muuten se ei ihmetyttänyt ainoastaan minua, vaan kuten myö...

En tiedä, oliko puheenjohtaja jakanut prokuraattorin ja puolustajan haastamat todistajat jollakin tavoin ryhmiin ja missä järjestyksessä heidät oli päätetty kutsua esiin. Luulta...

Mutta puolustaja käytti edelleen kaikkia keinoja ja pani yhä enemmän ihmettelemään sitä, että hän oli perehtynyt asiaan kaikkein pienimpiäkin yksityiskohtia myöten. Niinpä esime...

Tähän prokuraattori lopetti kyselynsä. Aljošan vastaukset tekivät yleisöön sangen masentavan vaikutuksen. Smerdjakovista oli meillä puhuttu jo ennen oikeuden istuntoa, joku oli...

— Minä olen, teidän ylhäisyytenne, niinkuin se talonpoikaistyttö... tiedättehän, miten se on: »jos tahdon, niin hyppään siihen, jos en tahdo, niin en hyppää»; hänen jäljessään k...

— Herrat valamiehet — alkoi syyttäjä, — nyt esillä oleva asia on tullut kuuluisaksi yli koko Venäjän. Mutta mitä, niin luulisi, tässä on ihmeteltävää, mikä tässä on niin erikois...

— Mutta tuossa on nykyaikaisen perheenisän kolmas poika, — jatkoi Ippolit Kirillovitš, — hän on syytettyjen penkillä, hän on edessämme. Edessämme ovat myös hänen urotyönsä, häne...

Sitten Ippolit Kirillovitš ryhtyi seikkaperäisesti kuvailemaan kaikkia Mitjan puuhia rahojen saamiseksi, ettei tarvitsisi tehdä rikosta. Hän kuvasi hänen käyntinsä Samsonovin lu...

Niin, se on todellakin tärkeä epäluulo, ja ensiksikin on suurenmoisia todistuskappaleita sitä tukemassa: toinen tappaa ja ottaa osalleen kaiken vaivan, ja toinen, hänen toverins...

Tässä Ippolit Kirillovitš kuvasi laajasti ja seikkaperäisesti Mitjan valmistuksia, kohtauksen Perhotinin luona, kauppapuodissa, kyytimiesten kanssa. Hän mainitsi suuren joukon s...

— Englannin parlamentissahan eräs jäsen esiintyi viime viikolla nihilistejä koskevassa kysymyksessä ja kysyi ministeriöltä: eikö olisi aika puuttua raakalaiskansan asioihin ja r...

Kuukautta ennen katastrofia neiti Verhovtsev uskoi syytetyn huostaan postitse lähetettäväksi kolmetuhatta ruplaa, mutta kysytään: oliko oikein, että ne uskottiin niin häpäiseväl...

Minä toistan, tässä on koko syytteen logiikka: kuka sitten tappoi, jollei hän? Ei voi, muka, panna ketään hänen sijalleen. Herrat valamiehet, onkohan se niin? Eikö todellakaan v...

— Eivät ainoastaan kaikki tosiasiat yhdessä syökse onnettomuuteen klienttiäni, — lausui hän, — ei, minun klienttini syöksee onnettomuuteen oikeastaan vain yksi tosiasia: se on i...

— ... Meitä soimataan siitä, että olemme sepitelleet romaaneja. Mutta mitä on puolustaja tehnyt, jollei sepittänyt romaania romaanin päälle? Puuttui vain runoja. Odotellessaan l...

— Ei mitään, ei mitään, älkää pelätkö hänen puolestaan! — alkoi Katja taas itsepäisesti ja tiukasti. — Kaikki tuo on hänessä vain hetkellistä, minä tunnen hänet, tunnen kovin hy...

— Epäilemättä. Jättäkäämme tämä, — tokaisi Katja. — Kuulkaa: minä en voi nyt lähteä teidän kanssanne sinne hautajaisiin. Minä lähetin heille kukkia arkulle pantaviksi. Rahaa hei...

— No, mutta nyt lopetamme puheet ja lähdemme hänen muistojuhlaansa. Älkää antako sen seikan ahdistaa mieltänne, että syömme siellä pannukakkua. Sehän on ikivanhaa, ikuista, ja s...