Part 53

— Karamazov! — huudahti Kolja. — Sanooko uskonto totta siinä, että me kaikki nousemme kuolleista ja heräämme uuteen elämään ja näemme taas toinen toisemme ja jokaisen ja myöskin Iljušetškan?

— Ehdottomasti me nousemme kuolleista, ehdottomasti näemme toinen toisemme ja kerromme iloiten ja riemuiten toisillemme kaikki, mitä on tapahtunut, — vastasi Aljoša puoleksi leikillään ja puoleksi riemastuksissaan.

— Ah, kuinka hauskaa se tulee olemaan, — pääsi Koljan huulilta.

— No, mutta nyt lopetamme puheet ja lähdemme hänen muistojuhlaansa. Älkää antako sen seikan ahdistaa mieltänne, että syömme siellä pannukakkua. Sehän on ikivanhaa, ikuista, ja siinäkin on hyvää, — sanoi Aljoša nauraen. — No, menkäämme! Lähdemme nyt käsi kädessä.

— Ja näin kuljemme aina, koko elämän, käsi kädessä! Eläköön Karamazov! — huudahti vielä kerran riemuissaan Kolja, ja kaikki pojat yhtyivät vielä kerran hänen huutoonsa.