Lääkärin muistelmia: Historiallinen romaani Ludvig XV:n hovista

Joskus pysäytti hän yhtäkkiä soittonsa. Se johtui siitä, että hän muisti silloin tämäniltaisen omituisen näyn ja oudon vaikutuksen, mikä sillä oli ollut häneen. Silloin alkoi, e...

-- Eräs nuori nainen... Oi, kuinka hän on majesteettinen! Kuinka hän on viehättävä! Kuinka hän on kaunis! Ah, sepä merkillistä, tuntuu kuin olisin hänet jo ennen nähnyt. Ei, ei,...

-- Minä en tekisi sinulle vääryyttä enkä olisi sinulle tyrannillinen, minä en tahtoisi harjoittaa väkivaltaa sydämesi tunteita kohtaan... Pyhä vapaus ilmenee varsinkin vapaan va...

-- Ah, siinä nyt näette, -- sanoi kreivitär, -- että nyt te jätätte minut jo ilman apua ja ettei teko, joka oli äsken murhayritys, ole teistä enää muuta kuin tavallinen kaksinta...

Nicole avasi jo suunsa antaakseen jonkun rohkean vastauksen, mutta hän tunsi Andréen, hän tiesi, että hän katkaisisi sillä tavalla jyrkästi koko selvittelyn, joka ei ollut vielä...

Sillaikaa kokoili parooni matkakapineitaan. Vanha miekka, joka oli ollut hänen kupeellaan Fontenoyssa, muutamia vanhoja papereita, jotka takasivat hänelle oikeuden ajaa hänen Ma...

Tuo vanhuksen asento ja askarrus, nuo jäykkäryppyiset kasvot, joissa ainoastaan silmät ja suu näyttivät eläviltä, yleensä kaikki hänessä, mikä lukijasta varmasti on outoa, oli k...

-- Te saatatte minut siis ihan ymmälle, monsieur, -- jatkoi parooni, -- ellette vain erehdykin, kuten on todennäköistä, luullen tätä Filipsburgia joksikin muuksi samannimiseksi...

-- Niin, pikku kälyni, puku on nyt kolmenatoista eri kappaleena. Kaksi ompelijatarta kutakin kaistaa kohti: yksi ompelee kaistan vasenta, toinen oikeaa laitaa, koristaen ne pits...

-- Eivät, jos tahdotte olla minulle mieliksi ja seurata aivan heti minua, niinkuin luulen, -- lisäsi hän. -- Odottakaapas, minä jätänkin tänne eräät matkavaunuistani, ne tuovat...

Viimeinkin purkausi ääni raivon huutoina hänen kurkustaan, ja kääntyen Pariisiin päin, tai ainakin sinne, missä hän luuli Pariisin olevan, hän sinkosi jonon kauheita sadatuksia...

-- Hyvä, -- sanoi Taverneyn parooni yhä nauraen, -- siitä pahasta selvitään, kun sen aika tulee. Mutta kuulkaahan, hyvä vieras, tuo minun poikani tulo minua ilahuttaa kaikkein e...

-- Te teette. Kiitokset! Niin, teidän iällänne on ihminen avulias pelkästä ilosta saada auttaa. Muuten ei seikka, jota teiltä anon, ole kovin vaikeakaan. Pyydän teitä ainoastaan...

Madame oli mustissaan; kaunista ja jauhoittamatonta tukkaa verhosi kaksinkertainen pitsimyssy. Hänen kasvonsa olivat ehkä surullisemmat, joskaan eivät niin ankarat kuin tavallis...

Kas tuossa, monsieur, olkaa hyvä ja asettukaa pöytään, -- sanoi parooni tarjoten tuolia vieraalleen. -- Ah, -- jatkoi hän huomaten hänen tarkastavan silmäyksensä, -- silmänne py...

Gilbert vaipui kammiossaan syvään mietiskelyyn, kuten hänen aina oli tapana kokiessaan seikkoja, jotka olivat niin suuria, että ne menivät yli hänen ymmärryksensä ja ajatteluvoi...

"Kyllä, monsieur. Mutta kreivittärellä on tapana keittää itse aamusuklaansa, ja kun hän tänä aamuna sitä keitti, läikäytti hän sitä vahingossa pannusta päälleen ja poltti jalkan...

-- En, monsieur, en minä lääkäri ole, mutta minusta tulee kerran lääkäri, jos Jumala sallii, -- vastasi Gilbert. -- Mutta minä olen lukenut eräästä kirjasesta sotilaita varten,...

-- Enkä minä siihen tyydy! se on vaan veruke. Te ette muka tee mitään, mutta hra de Chouseul sensijaan toimii. Sitä minä en tahdo, kuuletteko? Kaikki tai ei mitään. Antakaa minu...

-- Sen minä uskon; minun koirani ovat minulle hyviä, kun menen niiden luokse; koirani ovat minun oikeita ystäviäni! Ja hyvästi siis nyt, mesdames. Minä menen Charlotten, Belle-f...

-- Ei suinkaan, -- vastasi Ludvig XV; minun mielestäni se käy varsin nopeastikin, ajatellen että hän on nainen ja muistaen monenmoiset juhlat ja vastaanotot matkalla. Hän kulkee...

-- Ei ole onni matkassani tänään, -- sanoi Jean, -- minulle ei tahdota myydä eikä antaa kyytiinkään hevosia. _Corbleu_. Minä otan väkisin arabialaisen, ellei sitä minulle myydä....

-- Teistä tulee minun kähertäjäni, -- virkkoi kreivitär katsellen pieni kuvastin kädessä itseään. -- Ja minä maksan teille viisikymmentä louisdoria joka kerta, kun te valmistatt...

Karpit kuulivat veitsenterän karahtelevan leivänkuoreen, ja kun ne oli tottuneet tähän ääneen, joka ilmoitti niille päivällisajan tulleen, kiiruhtivat ne niin lähelle kuin mahdo...

Hän tuli sisään, sanoimme, tuoden takaisin poisviemänsä tarjottimen ja kaksi lasia olutta. Rouva de Béarn tyhjensi verkalleen lasinsa ja soi asianajajalleen kunnian kilistää kan...

-- Kun olin täyttänyt viidennentoista ikävuoteni, olin jo perillä luonnon suurimmista salaisuuksista. -- Minä tunsin kasvitieteen, -- en tuota rajoitettua tiedettä, jonka jokain...

-- No hyvä, -- vastasi kuningas ja ojentautui mukavaan asentoon tuolissaan kuin ainakin mies, joka on nauttinut hyvän illallisen ja siten saanut tunteensa tasapainoon; -- hyvä,...

-- Teidän Korkeutenne suvaitkoon hiukan odottaa. Eräänä päivänä, aamulla kello seitsemän aikaan, kun keisarinna ei ollut vielä noussut vuoteesta, astui teidän kuninkaallinen Kor...

-- Niin, yksi ainoa asia. "Yksi ainoa asia minua kiusaa, nimittäin se, että olisin tahtonut kreivitär Dubarrytä esittämään jonkun henkilön, jolla olisi ollut historiallinen nimi...

-- Minä, -- sanoi puhuteltu, -- en voi luvata mitään muuta kuin henkilökohtaisen avustukseni. Meidän tasavaltamme pojat ovat kauan olleet Ranskan yksinvallan liittolaisia. Aina...

Ludvig XV ei ollut niin hovietiketin orja kuin Ludvig XIV, joka etsi hovinsa keskuudessa ainoastaan tilaisuutta näyttääkseen valtaansa. Ludvig XV haki ympäristössään aina vaan t...

-- Ah, Jumala paratkoon, sitä ei puhu teille ainoastaan minä, vaan koko maailma. Kysykää vaan herttuoilta ja pääreiltä, unohtavatko he ottaa Marly'hin tai Luciennesiin mennessää...

Kaksikymmentä aatelisherraa, kaikki nuoria ja komeita, riensi nyt asettumaan riviin parhaitten vaunujen viereen. Ja niistä laskeutui sitten maahan noin viisi-, kuusitoista-vuoti...

Mutta kreivittären oli vallannut niin omituinen mielenliikutus, ettei hän kuullut herttuan kohteliaisuuksia, vaan läksi hänen luotaan, ja aivan kuin tahtomattaan silmät luotuina...

-- Mutta jos pelkäät, -- virkkoi kolmas ääni, joka tuntui nousevan aivan maan sisästä niinkuin Hamletin isän, -- jos pelkäät, lähde takaisin alangolle. Se merkitsee sitä, että s...

Alkulause. Johdanto. 1. Ukkosvuori. 2. "Se, joka on." 3. L.P.D. 1. Rajuilma. 2. Althotas. 3. Lorenza Feliciani. 4. Gilbert. 5. Taverneyn parooni. 6. Andrée de Taverney. 7. _Heur...

-- Kas, kas, -- huudahti Chon, -- nyt hän taas rupeaa allapäiseksi. Toden totta, te teette itsenne aivan suotta rumaksi, pikku mies. Säästäkää kaikki nuo omituiset naamanilmeet...