Lääkärin muistelmia: Historiallinen romaani Ludvig XV:n hovista
Part 37
-- Kas, kas, -- huudahti Chon, -- nyt hän taas rupeaa allapäiseksi. Toden totta, te teette itsenne aivan suotta rumaksi, pikku mies. Säästäkää kaikki nuo omituiset naamanilmeet siksi hetkeksi, jolloin saatte päähänne peruukin ja peruukin päälle suipon hatun; silloin eivät ne ole rumia, vaan sangen koomillisia.
Gilbert rypisti taas kulmiaan.
-- Kuulkaas, -- sanoi Chon, -- te voitte aivan hyvin suostua olemaan kuninkaan lääkärinä, kun kerran herttua de Tresme hakee kälyni apinan arvonimeä!
Gilbert ei vastannut. Chon sovitti siis häneen sananparren: "Joka vaikenee, se myöntää."
-- Todistukseksi siitä, että olette jo alkanut päästä suosioon, ette enää aterioitse palveluskunnan puolella, -- sanoi Chon.
-- Ah, kiitos, madame, -- vastasi Gilbert.
-- Niin, minä olen jo antanut siinä suhteessa määräyksen. -- Missä minä sitten saan aterioida?
-- Te saatte istua Zamoren pöytätoverina.
-- Minäkö?
-- Juuri te; kuvernöörin ja kuninkaan lääkärin sopii oikein hyvin syödä samassa pöydässä. Menkää siis hänen luokseen ruualle, jos tahdotte.
-- Ei ole nälkä, -- vastasi Gilbert jäykästi.
-- Hyvä, hyvä, -- sanoi Chon kylmästi. -- Teillä ei ole nyt nälkä, mutta kyllä on tänä iltana.
-- Gilbert pudisti päätään.
-- Ellei tänä iltana, niin huomenna tai ylihuomenna. Kyllä sisunne lauhtuu, hyvä herra niskuri, ja jos tuotatte meille liikaa vaivaa, niin täällä on kantapoikien kuritusmestari, joka auttaa meitä.
Gilbertin selkää karmi, ja hän kalpeni.
-- Lähtekää siis nyt siivosti Zamoren luo, -- virkkoi Chon ankarasti; -- siellä ei teidän ole hullumpi olla; meillä on hyvä ruoka; mutta varokaa kiittämättömyyttä, muutoin teille siitä opetetaan.
Gilbert painoi päänsä alas.
Niin menetteli hän aina, kun hän päätti vastaamisen asemasta toimia. Lakeija, joka oli tuonut Gilbertin tänne, odotti hänen palaamistaan. Hän vei hänet pieneen ruokasaliin, sen etuhuoneen viereen, jossa hän ensin oli oleskellut. -- Zamore istui jo pöydässä.
Gilbert meni ja asettui hänen viereensä, mutta syömään häntä ei saatu.
Kello löi kolme; rouva Dubarry läksi Pariisiin. Chon, joka aikoi lähteä sinne hänen jälkeensä, käski palveluskuntaa kesyttämään hänen karhuaan. -- Paljon namusia, jos hän näyttäisi taipuisalta; ankaria uhkauksia ja vaadittaissa tunti putkaa, jos hän yhä niskuroisi.
Kello neljä tuotiin Gilbertin huoneeseen puku, joka oli muuttava hänet lääkäriksi vasten tahtoaan: pipohattu, peruukki, musta ihopuku ja samanvärinen viitta. Lisäksi oli hänelle toimitettu poimukaulus, sauva ja suuri kirja.
Tämän kaiken tuonut lakeija näytti hänelle nuo esineet yhden toisensa jälkeen. Gilbertissä ei huomattu minkäänlaista vastarinnan halua.
Lakeijan perästä tuli sisään hra Grange ja neuvoi hänelle, miten kuhunkin vaatekappaleeseen oli pukeuduttava. Gilbert kuunteli kärsivällisesti koko Grangen esityksen. Hän virkkoi ainoastaan:
-- Luullakseni lääkäreillä oli muinoin myöskin mustepullo ja pieni paperikäärö?
-- Aivan niin, hän on oikeassa, -- sanoi Grange; -- etsikää hänelle pitkulainen mustepullo, joka ripustetaan hänen vyöhönsä.
-- Ja kynä ja paperia, -- huusi Gilbert. -- Minä vaadin, että asu on täydellinen.
Lakeija kiiruhti noudattamaan käskyä. Samalla oli hän saanut tehtäväkseen ilmoittaa neiti Chonille, että Gilbert oli taipuvainen.
Neiti Chon ihastui tästä tiedosta niin, että antoi sen tuojalle pienen kukkaron, jossa oli kahdeksan écun rahaa, sidottavaksi mustepullon viereen mallilääkärin vyöhön.
-- Kiitoksia, -- sanoi Gilbert saatuaan nämä uudet esineet.
-- Nyt kai jätätte minut yksin, että voin pukeutua?
-- Niin, tehkää se pian, -- sanoi Grange, -- että neiti saa nähdä teidät ennen Pariisiin lähtöään.
-- Kaikki on valmista puolessa tunnissa, -- vastasi Gilbert; -- pyydän aikaa ainoastaan puoli tuntia.
-- Vaikkapa kolmeneljännestä, jos tahdotte, arvoisa tohtori, -- sanoi intendentti ja lukitsi ulkoa Gilbertin oven niin huolellisesti kuin se olisi ollut hänen raha-arkkunsa kansi. Gilbert hiipi varpaisillaan tuolle ovelle, kuunteli saadakseen selon, että kaikki olivat sen takaa poistuneet, ja hiipi sitten ikkunan luo, joka oli pengermälle päin, kahdeksantoista jalkaa korkealla maasta. Hiekalla peitettyä pengermää ympäröivät suuret puut, joiden lehtevät oksat varjostivat paviljongin ulkoparvekkeita.
Gilbert repi pitkän tohtorinviitan kolmeen suikaleeseen ja sitoi ne päistä toisiinsa kiinni, asetti hatun pöydälle ja sen viereen kukkaron ja kirjoitti:
'Madame!
Paras ihmisen omaisuus on vapaus. Hänen pyhin velvollisuutensa on säilyttää se. Te harjoitatte minua vastaan väkivaltaa, minä otan vapauteni itse.
_Gilbert_.'
Gilbert taittoi paperin kirjeen muotoon, varusti sen Chonin nimellä, solmi kaksitoista jalkaa pitkän sarssinuoransa ikkunaristikkoon ja pujahti ristikkojen välistä ulos kuin käärme, hyppäsi alas pengermälle, luisuttuaan henkensä uhalla köyden alapäähän, ja vaikka hänen päänsä oli hiukan pyörällä hypyn tärähdyksestä, juoksi hän heti puitten sekaan, tempautui ylös oksista kiinni pitäen ja vilisti lehvistössä kuin orava, pääsi jälleen maahan ja katosi minkä käpälistä taisi Ville d'Avrayn metsään päin.
Kun puolen tunnin kuluttua tultiin häntä kamarista noutamaan, oli hän jo tuota tuonnempana.
Loppu.
* * * * *
"Lääkärin muistelmissa" kerrotuista tapauksista kehittyy edelleen "Josef Balsamo", joka ilmestyy "Alexandre Dumas'n Historiallisten romaanien" II n:ona.
Viiteselitykset:
[1] _Aqua tofana l. aquetto di Napoli_, kuuluisa italialainen keskiaikainen myrkky, jonka keksi muuan Teofania di Adamo ja jota hänen tyttärensä Giulia Tofano möi Roomassa nimellä "Pyhän Nikolauksen manna". Vaikutti ylen hitaasti, mutta varmasti; oli mautonta ja kirkasta kuin vesi; sisälsi m.m. arseniikkia, antimonia ja lyijyä. Suom.
[2] _Emanuel Swedenborg_ (synt. Tukholmassa 1688, kuollut Lontoossa 1772), aikakautensa etevimpiä luonnontutkijoita, nerokas filosoofi ja uskonnollinen ajattelija, joka perusti opetuksensa suuressa määrin henki-ilmestyksiin; nykyaikaisen spiritismin edelläkävijöitä. Kaukonäkemyksestään hän antoi merkillisimmän todisteen Sahlstedt-perheessä Göteborgissa heinäk. 19. p:nä 1759, kuvaten samalla hetkellä Tukholmassa tapahtuvaa suurta paloa.
[3] Tämä isoisä oli loordi _Thomas Fairfax of Cameron_ (1612--1671), sotapäällikkö, joka Cromwellin kanssa ensin kukisti Englannin kuningasvallan, mutta sittemmin kansanvallan johtaessa loputtomiin häiriöihin oli palauttamassa mestatun Kaarlo I:n poikaa valtaistuimelle.
[4] Amerikkalainen merisankari _John Paul Jones_ (1747--1792), Yhdysvaltain vapautussodan uroita, palveli sittemmin Venäjällä ja kuoli Pariisissa. Hänen kirjavia vaiheitaan on käsitelty romaaneissa, joista tunnetuimmat ovat Cooperin "Vakooja" ja tähän sarjaan käännettävä Dumas'n "Kapteeni Paul". Suom.
[5] _Johann Kaspar Lavater_ (1741--1801), saarnamies, ajattelija, runoilija ja olletikin kuuluisa fysionomistina eli kasvonpiirteiden ja -eleiden tulkitsijana.
[6] Brittiläinen munkki, joka ankarilla opetuksillaan kristinuskon siveellisistä vaatimuksista (kieltäen perisynnin) nostatti 5. vuosisadalla sitkeän harhaoppisuus-kiistan Roomassa, Afrikassa, Palestiinassa ja viimein Konstantinopolissa.
[7] Tarujen ja laulujen ylistämä Espanjan kansallissankari, kastilialaisen ylimyksen poika, kuoli 1099. Suom.
[8] _Giuseppe (Josef) Balsamo_, joka paremmin tunnetaan historiassa myöhemmin omaksumallaan _Alessandro Cagliostron_ nimellä, on merkillisin suurhuijauksen edustaja, josta aikakirjat tietävät kertoa. Hänen ristiriitaisesta olemuksestaan antaa Dumas näissä romaaneissa niin selvän ja tasapuolisen kuvan kuin on yleensä mahdollista: keskiajan alkemistien (kullantekijäin ja "viisaiden kiven" etsijäin) viimeisenä seuraajana uudella-ajalla, hypnotismin taitavana kehittäjänä, jolloin hän pääsi tutkimaan nukutetun (mediumin) henkinäkemys-kykyä vaimonsa _Lorenza Feliciania_ välityksellä, tämä kun oli erityisen herkkä n.s. syvään hypnoositilaan, ja suuriaikeisena vapaamuurari-järjestön jäsenenä, jona hän perusti n.s. egyptiläisen vapaamuurari-yhdistyksen, vaikuttaen sen suurmestarina eli "suurkoptina" (tai "suurkoftana"). Hänen osuudestaan Ranskan vallankumouksen aiheisiin tulee puhetta myöhemmän romaanin selityksissä, joissa annetaan lähempiä historiallisia tietoja sekä tämän miehen että muutamien muiden näissä romaaneissa esiintyvien henkilöiden vaiheista. Suom.
[9] Tarulintu, ainoa sukuaan; vuosisatoja elettyään se laatii hyvänhajuisista oksista pesän ja polttaa itsensä siihen, jolloin se uudestaan syntyy tuhasta. Suom.
[10] Varhaisin italialainen filosoofi (noin 570--500 e.Kr.) ja monilahjainen tiedemies, perusti salaisoppisen veljeskunnan, myöhäisempien sellaisten järjestöjen esikuvaksi.
[11] Illuminaattien nimitystä käytetään varsinaisesti erityisiin henki-ilmestyksiin vetoavista uskonnollisten oppien julistajista (hurmahenkisistä, mystikoista ja teosoofeista), jollainen liike ilmaantui esim. v. 1722 Etelä-Ranskassa, myöhemmin yhdistäen mystillisen oppinsa vapaamuurarien salamenoihin; se hukkui vallankumoukseen. Suom.
[12] Balsamo syntyi v. 1743 Palermossa köyhistä vanhemmista ja sai eräässä luostarissa lääkeopillisia, kemiallisia ja fysikaalisia tietoja; alkoi sitten viettää hurjaa elämää, teki väärennyksiä ja lähti 1769 matkalle Kreikkaan ja Aasiaan. Sieltä hän palasi loistavalle kiertoretkelleen kautta Euroopan, kaikkialla lumoten ylhäisimpiä piirejä ihmekreivinä ja suurena aatteenmiehenä. Osittain hän petti hyvässä mielessä, kuten Dumaskin osoittaa. Suom.
[13] Johanniitat eli maltalais-ritarit -- vanhin hengellinen ritarikunta, ristiretkien ajoilta -- omistivat m.m. koko Maltan saaren v:een 1800, itsenäisenä valtiona; nykyään sillä on vähän alueita, mutta se toimii vieläkin ja on oman lähettiläskunnan edustama Itävallan hovissa. Suom.
[14] Dauphin ja dauphine olivat aikoinaan Ranskan kruununprinssin ja -prinsessan arvonimiä, Suom.
[15] Dominikaani-munkki, surmasi myrkytetyllä puukolla kuningas Henrik III:n heinäk. 31. p:nä 1589. Suom.
[16] Jesuiittikolleegiossa opiskellut sepänoppilas, haavoitti Ludvig XV:ttä veitsellä kylkeen tammik. 5. p:nä 1757.
[17] Filosoofit eli viisaustieteilijät pyrkivät järkeilyllä selvittämään olevaisen olemusta ja alkuperää sekä niitä korkeimpia periaatteita, joiden mukaan me arvostelemme kaikkea. -- Ekonomisteilla tarkoitetaan tässä fysiokraatteja, Ranskassa 18. vuosisadan keskivaiheilla syntynyttä taloustieteellistä koulukuntaa, joka tahtoi yhteiskunnallisissa (ja siis myöskin taloudellisissa) oloissa saattaa voimaan järkähtämättömät luonnonlait. -- Ideologit edustivat erästä ranskalaista filosofiankäsitystä. Suom.
[18] Lilja oli Ranskan kuningasvallan tunnuskuva. Suom.
[19] "Tallaa liljat jalkoihisi." -- Nuo kirjaimet L.P.D. olivat tosiaan illuminaattiuskolaisten tunnuslauseena. Tekijä.
[20] _Stanislas Leczinsky_, jolle Ranska v. 1735 toimitti Elsassin viimeisen kuninkuuden, hänen menetettyään Puolan valtaistuimen. Suom.
[21] Ranskalaisten puhuttelusanojen suomentaminen kävisi usein kankeaksi niiden esiintyessä yksinäisinä, olletikin kun niillä ei kaikestaan ole samaa arvonannon voimaa kuin meidän kielemme vastikkeilla, niin että niitä käytetään aivan tuttavallisessakin haastelussa. Oikeampana säilyy senvuoksi sävy, kun omaksumme nuo käsitteet alkukielellään tähän suomennokseen; niiden alkuperäiset merkitykset ovat: monseigneur "teidän ylhäisyytenne", "hänen ylhäisyytensä"; monsieur "(hyvä) herra"; madame "(arvoisa) rouva"; mademoiselle "neiti(seni)"; messieurs "(hyvät) herrat"; mesdames "arvoisat naiset". Isolla alkukirjaimella esiintyessään Monsieur, Madame ja Mesdames tarkoittavat prinssejä ja prinsessoja. Suom.
[22] Minä sanon sinulle, hiljaa, hornanhenki! Tekijä.
[23] Italiaa: vahinko! Suom.
[24] Yhteiskunta-sopimus. Suom.
[25] Minorkan saaren pääkaupunki, jonka ranskalaiset valloittivat v. 1756. Suom.
[26] Montesquieu.
[27] Helvetius.
[28] Jean-Jacques Rousseau. Tekijä.
[29] Olen keksinyt (ratkaisun). Suom.
[30] Tiedetään, että silkki on huono sähkön johtaja. On melkein mahdoton magnetisoida henkilöä, joka käyttää silkkiä yllänsä. Tekijä.
[31] Hypnotisoivaa vaikutusta. Suom.
[32] Porvarinousukas Molièren huvinäytelmässä. Suom.
[33] Tämä habsburgilainen perintö on yhä säilynyt, viimeksi esiintyen Espanjan nykyisellä Alfonsolla. Suom.
[34] Saksin posliinitehtaat, varsinkin Meissenin, ovat olleet vuosisatoja kuuluisat hienoista valmisteistaan.
[35] Boule oli kuuluisa huonekalu-arkkitehti Ludvig XV:n aikana. Suom.
[36] Rakas ystävättäreni. Suom.
[37] Älkää kuunnelko häntä, tyttäreni.
[38] Antakaa hänen kuunnella; koska hän on tahtonut sen tietää, niin hän on saava sen tietää! Suom.
[39] _Kummitädiksi_ kutsuttiin Ranskassa esiintymiskelpoista naishenkilöä, joka esitteli hovissa tai korkeissa seurapiireissä uuden tulokkaan, kun tällä ei ollut arvokkaita sukulaisia toimittamassa häntä noiden hienojen piirien jäseneksi. Suom.
[40] Eräs muinaisajan n.s. seitsemästä viisaasta. -- Paetessaan eräästä piirityksen uhkaamasta kaupungista toisten asukasten kanssa, jotka raahasivat tavaroitaan mukanaan, väitetään hänen, joka lähti kaupungista tyhjiltään, sanoneen: "Vien kaiken omaisuuteni (-- viisautensa) mukanani." Suom.
[41] Vihjaus partilaiseen kuninkaaseen, joka harhaili maanpaossa. Suom.
[42] Eteenpäin, Djerid, eteenpäin! Suom.
[43] Kertomuksesta tuntemamme varakreivi Jean Dubarry oli ollut Jeanne Langen -- jolla nimellä köyhän verovoudin tytär Jeanne Vaubernier esiintyi m.m. julkisena ilonaikkosena -- rakastaja. Varakreivi oli hänet naittanut muodon vuoksi veljelleen hankkiakseen Jeanne Langelle aatelisnimen Dubarry ja saadakseen hänet siten hovimaailmaan ja kuninkaan tutuksi. Tarkoituksena oli Jean Dubarrylla omat keinottelunsa. Suom.
[44] Hotelleiksi sanotaan Ranskassa myöskin hienoston asuintaloja. Suom.
[45] Kaunis ja kuuluisa tanssijatar. Suom.
[46] Kuritushuone Pariisissa.
[47] Kats. 28. luku. Suom.
[48] Molièren huvinäytelmän tekopyhä päähenkilö. Suom.
[49] Asekisassa. Suom.
[50] Pilakuningas, arvovaltaa vailla. Suom.
[51] _Loque, Chiffe ja Graille_. Suom.
[52] _Le vice_ merkitsee "pahe". Suom.
[53] Ranskassa "sysmäläisyyttä" muistuttava, joskin Béarn on suuren Henrik IV:nnen kotiseutu. Suom.
[54] Sanaleikki: _la Souris_ merkitsee hiiriä. Suom.
[55] Eräästä Jean-Jacques Rousseaun laulunäytelmästä, josta puhutaan _Josef Balsamo_-romaanissa. Suom.
[56] "Neljän valtion liitto", jonka v. 1718 tekivät Ranska, Englanti, Saksa ja Hollanti.
[57] Jumala, suo onni kuninkaalle. Suom.
[58] Henkilö eräässä Corneillen murhenäytelmässä, jossa hän sinkoaa Roomaa vastaan hirvittävät kirot. Suom.
[59] Porcius Cato nuoremman tytär. Brutuksen vaimo; kun hänen miehensä, Caesaria vastaan tehdyn salaliiton jäsen, joutui tappiolle taistelussa Augustusta vastaan ja surmasi itsensä, kerrotaan Porcian riistäneen henkensä syömällä tulisia hiiliä.
[60] Muinainen roomalainen, joka näytti vihollispäällikölle sankaruuttaan kärventämällä itse hiilistössä oikean kätensä. Suom.
[61] Pienet vaunut, joissa on ainoastaan kaksi vastatusten olevaa istuinta.
[62] Eturintaan! Suom.
[63] Molièren huvinäytelmissä uudistuva tyhmyrin tyyppi. Suom.
[64] Sienistä ja lihasta valmistettu ruokalaji. Suom.
[65] Rautaristikko linnan portin edessä.
[66] Muurin ulkonevaan reunukseen tehty aukko, josta kaadettiin vihollisen päälle palavaa pikeä.
[67] Vallihaudan ulkorinne. Suom.