Olavi Auduninpoika

Vainovuosien kohdatessa maata huolehtivat Steinfinninpojat parhaasta päästä omaisuutensa säilyttämisestä koskemattomana ja talojensa suojaamisesta tulelta, ja he osoittivat siin...

Samana vuonna, jolloin Haakon-kuningas lähti Skotlannin-retkelle, joutui Audun keväällä naimisiin. Hän sai vaimokseen tanskattaren, Cecilia Bjørnin tyttären, Ingebjørg-kuningatt...

Olav aikoi vastata. Mutta Ingunnin kurottuessa sääryksiensä yli valahti paita hänen olkapäänsä yli paljastaen poven ja käsivarret. Ja äkkiä poika tunsi kuin uusien aistimusten a...

"Tämä on kaunis ase, poikani", sanoi hän, mutta teki sen kylmemmin kuin mitä Olav olisi luullut kenenkään voivan puhua _hänen_ kirveestään. Veli Vegard katseli terässä olevia ku...

"Nyt me taidamme saada tietää, mitä veli Vegard tarkoitti — ja seppä — kun he puhuivat kirveistä", sanoi tyttö kiihtyneesti. "Arnvid sanoo Mattias Haraldinpojan olleen käräjillä...

Ingunn tunsi poskiensa kalpenevan ja muuttuvan kylmiksi äidin tätä sanoessa. Hän oli aina tiennyt sen, mitä isästä ja äidistä oli tietämistä; hän oli myös tiennyt, että nyt oli...

"Minä tahdon kiittää teitä kaikkia, jotka seurasitte minua tälle retkelle — ensin sinua, veli, sekä poikiasi, sitten rakasta sisarenpoikaani, Arnvid Finninpoikaa, sekä miehiäni....

Hänen ajatuksensa ei jaksanut sulattaa tätä kaikkea — ja jälleen häntä huimasi. Ja kun Steinfinnin lapset turvautuivat häneen, nyt kun ei kukaan muu talon väestä joutanut huoleh...

Olav seisoi siinä kulmakarvat rypyssä — hänen vaalea tukkansa oli kasvanut niin pitkäksi, että se ulottui melkein silmiin asti; se sai kasvot näyttämään vielä leveämmiltä ja lyh...

Arnvid nyökkäsi. Pesän jaossa oli Kolbein antanut Olaville takaisin ne arkut, joissa Steinfinn oli säilyttänyt kasvatuspoikansa irtainta omaisuutta. Mutta silloin oli Olavin äid...

"Ei". Piispa pudisti päätään. "Kuten jo sanoin, olet sinä saanut niskoillesi velvollisuuksia, mutta et minkäänlaisia oikeuksia. Jos olisit jättänyt asian herra Arindbjørnin huos...

Öisellä tiellä liikkui raskaita, turkkeihin puettuja olentoja, jotka näyttivät mustilta lumessa — ihmiset lähtivät lepäämään taloihin ennen huomenmessua. Lumi riippui möhkäleinä...

"Olav on mukana", kuiskasi Arnvid; hänen täytyi toistaa se pariin kertaan vähän kovemmin, sillä veli Helge oli huonokuuloinen. Kun tämä viimeinkin ymmärsi, hän meni heti Olavia...

Hän ei ollut ymmärtänyt, mitä Einar tarkoitti Arnvidille syytämillään herjasanoilla, mutta sen hän käsitti, että ne olivat sattuneet tähän kuin potku avonaiseen haavaan, ja aina...

Kolbein Torenpoika ja Haftor taas olivat pakahtua vihasta sen johdosta, että Olav oli päässyt pakenemaan, ja sanoivat, että piispalla oli varmasti ollut sormensa mukana pelissä...

Kuten Magnhild-rouva mainitsi, eli Aasa lapsuusmuistoissaan eikä jaksanut muistaa, mitä hänelle sanottiin, vaan kyseli yhä uudelleen samoja asioita joka päivä. Sattui, että hän...

"Emme puhu siitä", sanoi Kolbein kiukkuisesti. "Luulin sinulla olleen aikaa palata järkiisi. Niin julkea et kuitenkaan voi olla, että haluat elää yhdessä miehen kanssa, joka on...

"Niin, tiedäthän, että olen tuntenut sinut noin pienestä saakka", sanoi Ivar. "Ja minä olen aina pitänyt sinusta. Suutuin kyllä silloin, kun saimme tietää, että sinä olit omin l...

Ivar vain nauroi velipuolelleen. Kolbein mahtoi olla hullu, kun ei käsittänyt aikaansa; jos kuningas antaisi Olaville maassaololuvan, niin saattoihan Kolbein kyllä kieltäytyä va...

Ingunn seisoi hetkisen porraskivellä, katsoi harmaansiniseen kevätyöhön ja kuunteli Magnhildin tuvasta kaikuvia soiton ja laulun säveleitä. — Hän ei halunnut sinne — siellä oli...

Kuusi viikkoa — kuusi viikkoa oli kulunut siitä päivästä ja siitä yöstä, jotka hän kaikkein sisimmässään toivoi voivansa unohtaa — kerran; hän voisi tunnustaa ja maksaa sakkoa k...

Mutta hautajaisiin hänen oli noustava ylös ja liikuttava vieraitten parissa. Kukaan ei ihmetellyt, että hän näytti varjolta tummansinisessä surupuvussaan, mustaan harsoon verhou...

Hän kohosi polvilleen vuoteessaan, luki iltarukouksensa — siitä oli pitkä aika, kun hän oli viimeksi rohjennut rukoilla. Mea culpa — hän oli pelännyt tulevansa päästetyksi tekem...

"En suinkaan", sanoi Ingunn heikosti. Ja vähä vähältä sai Arnvid kuulla Dallan käytöksestä — vaikkei Ingunn voinut saada suustaan kaikkea. Arnvid otti hänen kätensä ja laski sen...

"Sitten tunnustan, että kannan mitä katkerinta kaunaa muuatta ihmistä kohtaan, niin katkeraa, että minusta tuntuu mahdottomalta antaa hänelle anteeksi. Hän on eräs, jota olen ra...

Hän oli juuri ajanut partansa veli Helgen ilmestyessä naisten tuvan ovelle kaikki luostarin sukset sylissään ja eväsreppu selässä. Olav oli leikannut leukaansa ja haavasta juoks...

Olav nousi ja meni maitokomeroon hapuillen eteensä pimeässä. Kuollut makasi jäykkänä ja ääneti, kalmankylmänä. Hän oli kai vain nähnyt unta — hän oli varmaan nukkunut monta tunt...

"Niinhän se on, ettei sinua voi siitä asiasta päästää kukaan ihminen. Olet pettänyt pahasti Olavin — siitä asiasta olemme kaikki yhtä mieltä — ja sinun häpeää kolahtaa vielä ras...

"Näin kerran unta tässä keväällä — sattui olemaan pitkäperjantainyö — ja olen miettinyt sitä usein myöhemmin. Muistin sen niin hyvin herätessäni, enkä ole sitten voinut unohtaa...

Hän ymmärsi täydelleen, ettei hänen ollut oleva helppo osoittaa täyttä mielenmalttia ja iloista naamaa tullessaan Bergiin päättämään Haftorin kanssa tekemäänsä sopimusta ja otta...

"Hän kuoli kahdeksan vuotta sitten", sanoi pappi. "Hän eli vanhaksi. Hän meni naimisiin muutamaa vuotta myöhemmin Kaare Joninpojan kanssa, joka oli kotoisin Roaldstadista, pohjo...

"Tarkoitit, olinko minä yksi Likaparran vesoja, joita on kaikkialla", sanoi Bjørn tuikeasti. "Ei, minä olen kunniallista sukua, ja sitä ovat isäni olleet seitsemässä polvessa. E...

"Olav Torgilsinpoika, ensimmäinen Hestvikenin miehistä, oli naimisissa Tora Ingolfintyttären kanssa kymmenen vuotta, ennen kuin heille syntyi lapsia — ja hän kaatui, ennen kuin...

Hän huomasi Olavin ymmärtäneen, mikä häntä vaivasi, mutta hän liikkui yhä jalkeilla, eikä saanut suustansa sanaakaan asiasta. Hän paastosi kuten toisetkin, vaikka nälkä kurni hä...

Ei rakkauden rahtuakaan hän tuntenut kantamaansa lasta kohtaan, vaan ikävöi Eirikiä ja tunsi kaunaa uutta tulokasta kohtaan, jota odottivat kaiken maailman ihanuudet ja jota kai...

Jo Tunsbergissä Olav tapasi maanpakolaisuutensa aikaisia tuttavia, minne kääntyikin. Monet Alf-jaarlin entiset miehet olivat tulleet tapaamaan surmatun päällikkönsä lankoa ja va...

Torhild Bjørnintytär tuli ulos kuullessaan hevosen kavion kopsetta. Lapset kurkistelivat hänen takaansa oviaukosta. Hän suoristautui, punehtui hiukan ja katsoi vastahakoisesti v...

"Muistatko, miten minä aina virnistelin Olav Puolipapille, kun hän kertoi nähneensä niin paljon sellaista, mitä minä en ollut nähnyt. Olen nyt ruvennut ajattelemaan, että ehkä s...

Eirik ei joutunut metsään muulloin kuin silloin kun Hallveig vei hänet kirkkoon. Silloin he ajoivat metsän läpi kauas, kauas alas laaksoon. Ja siellä he tulivat uuteen maailmaan...

Näin kertoi Olav Auduninpoika. Mutta ihmiset ihmettelivät. Ehkä ei ollut niinkään varmaa, että Olav oli ottanut vaimonsa luokseen vapaasta tahdostaan, vaan oli ollut pakoitettu...

Olav kohosi kyynärpäilleen. Hänen siteessä olevaan käteensä koski, kun hän aikoi ojentaa sen eteenpäin ottaakseen vesikousikan. Torhild kyykistyi alas ja piti sitä hänen suunsa...

Ja hänessä syttyi halu saada tuntea, että Ingunnkin muisti heidän nuoruutensa hurmion. Vuodesta vuoteen oli salattu haluttomuus nurkunut hänen sisällään, kun tämä oli pusertautu...

"En suinkaan ollut semmoinen pöllö, että olisin ottanut tuon raskaan kirveen mukaani metsälle." Olav naurahti kylmästi. "Se oli hakkuukirves; se oli kylliksi hyvä minulle. Mutta...

Olav sai Ingunnin pysymään sängyssä päivisin, kun ilmat olivat niin kylmät. Hän jaksoi tuskin liikkua enää pitkälle edistyneessä raskaudentilassa, ja oli lisäksi palelluttanut j...

Olav makasi tässä Ingunnin oven edessä ja hänestä tuntui luonnolliselta kuin uni, että hänen oli maattava siinä kuunnellen toisten valvovan Ingunnin unta. Ingunn nukkui rauhalli...

"Älä sano niin. Sinähän olet ollut niin — lempeä —", hän ei keksinyt parempaa kiitossanaa kädenkäänteessä, vaikka kuinka olisi etsinyt ja tahtonut ilahduttaa toista. "Olet ollut...

"Minä! Joka makaan tässä enkä näe poikaa koko päivänä —", Ingunn oli ottanut ylös kukat ja repi niitä nyt käsissään. "Kuluu viikkoja, ettei hän käy ollenkaan äitinsä luona — ett...

Eirik muisti, että ollessaan Siljuaasenissa oli se äiti, joka hänellä oli siellä, osoittanut kerran paksua, komea-asuista naista heidän kirkolla ollessaan ja sanonut, että se ol...

O vos omnes, qui transitis per viam, attendite, et videte, si est dolor sicut dolor meus. [O vos omnes j.n.e. — Eikö tämä teihin koske, kaikki, jotka tästä käytte ohitse? Katsok...

"Ora pro ea —", molemmat tuijottivat kuolevaan. Mies tarkkasi tuntemisen merkkiä. Poika katsoi äitiinsä kauhun ja ihmetyksen vallassa, kyynelten virratessa hänen poskiaan pitkin...