Niilo Bonpoika Sture 1: Kultainen kaulaketju Kolmijaksoinen historiallinen romaani

Räfvelstan talo ei ollut varustettu, sillä ei ollut tornia, muuria eikä vallihautaa; se ei siis ollut mikään linna, mutta siellä oli linnantupa, ritariparveke, parvensilta ja na...

"Odottakaa sentään, saatte kuulla ensiksi vähän lisää", lausui Pietari viitaten toista talonpoikaa noutamaan useampia osanottajia tähän vaaralliseen yritykseen. "Siellä on muita...

Se oli tyhjänä. Mutta eteläinen ikkuna oli auki, ja ilta-aurinko paistoi sisään vastaisesta ikkunasta. Steen meni avoimen ikkunan ääreen ja näki siellä jotakin, joka kokonaan ve...

"He lähtevät pois toinen toisensa perään, jotka ennen olivat Engelbrektin ympärillä", alkoi piispavanhus taas, "niin, te olette oikeassa, ja Jumala ja pyhä neitsy katsokoon armo...

Marski istui hetkisen kuin kivettyneenä. Hänen täytyi monta kertaa toistaa itsekseen äskeisiä sanoja saadakseen selväksi tajuunsa. Arkkipiispa Olavi kuollut -- myrkystä kuollut...

Eerik Puke oli myöskin puolestaan ponnistellut joukkonsa vahvistamiseksi ja yrityksensä menestymiseksi. Mutta hänellä oli ollut joka taholla pelkkiä vastoinkäymisiä. Hän oli lii...

"Jos olisi ollut yö, ettei kukaan olisi nähnyt minun tulevan luoksenne", sanoi hän, "niin olisi se ollut parempi sekä teille että minulle. Minun täytyi kuitenkin puhutella teitä...

Tämä oli Niilolle koetuksen hetki, jota hän ei ollut odottanut, ja päästyään selville, mitä tarkoitettiin, valtasi hänet kiihkeä suuttumus. Häntä ei suututtanut ainoastaan miest...

"Te liioittelette syytöksiänne, Eerik", vastasi Kaarlo, "mitä olen sanonut, siitä vastaan, ja ajatelkaa tarkoin, voitteko te vastata sanoistanne, kun väitätte minun katkoneen ka...

Kokous alkoi. Mennessään muutamana päivänä kokoussaliin huomasi hän erään miehen katselevan häntä synkin silmin. Hän ei kuitenkaan pannut siihen sen enempää huomiota, vaan jatko...

"Kun siitä puhutte, niin kummastuttaa se minua itseänikin... Mutta joka kerta kuin ajatukseni kääntyivät sinnepäin, kohosi teidän kuolonkalpea kuvanne kultakorun eteen, ja sillo...

Eräänä kauniina aamuna toukokuun alussa ratsasti muutamia ritareita loistavalla seurueella Tukholman pohjoisportista Brunkebergin yli pohjoiseen päin. Ne olivat vanha laamanni,...

Lopuksi tultiinkin siihen, että piispat lähettäisivät linnaan sanan ja pyytäisivät marskia taasen tulemaan kokoussaliin, jossa kaikki nyt käännettäisiin parhain päin. Ja sananvi...

Vanha laamanni, jonka silmiin oli vähitellen ruvennut ilmestymään kyyneleitä, viittasi sitten pojan luokseen, tarttui hänen käteensä ja astui hänen kanssaan kiviportaille, joill...

Hän älysi, ettei hän voinut olla joissakin määrin alistumatta, ellei mielinyt kaikkea menettää. Hän mietti siis, mitä kuningas mahtoi oikeastaan vaatia, ja minkä verran kansansu...

Mutta pyhän Katariinan kulmassa oli tungos suurempi, ja sieltä kuului samassa tuskanhuuto, ja kopea ritari näytti kiivaasti lyövän jotakuta. Kumeaa tyytymättömyyden murinaa kuul...

Brodde meni, ja Niilo kuuli hänen askeltensa kolinan yhä heikommin, mutta yhtäkkiä se ikäänkuin lakkasi, alkoi kuulua taasen yhä kovemmin ja nopeammin, joten poika oli selvästi...

"Nyt toinen ehto", sanoi hän kotvasen perästä koetettuaan koota ajatuksiaan, "äidinisälläsi oli eräs kallis kalu, kultainen kaulaketju, joka oli niin kallisarvoinen, ettei maail...

"Turhaa, marski", sanoi ritari, "joka on kärsivällisesti odottanut tipan toisensa perään vuotaessa maljaan, se ei tee malttamattomasti varrottuansa sitä hetkeä, jolloin malja tä...

"IIoisempaa sanomaa kuin tämä, jonka sinä toit, en ole monesti saanut... Kuitenkaan en voi täyttää herrasi toivomusta, että tulisin hänen luokseen. Minulla on muuta tehtävää nyt...

Hänen oli helppo tulla ympärysmuurin luo portille. Talonpoikia vilisi kaikkialla, mutta häneltä ei kukaan salvannut tietä. Ne päinvastoin väistyivät hänen edestään. Sillä luosta...

"Minä uneksin meneväni haukka kädessä metsästämään isäni metsään Bjurumissa", vastasi Kaarina huomioon ottamatta ritarin viimeisiä sanoja, "haukkani oli komea lintu, niin vankka...

"Niin, ymmärräthän sen", selitti Hollinger leukaansa sivellen, "ettei Hirvellä olisi sellaista onnea ollut, ellei sillä olisi ollut vedenhaltijaa mukana... Katsoppas nyt, kun tu...

"Kukas tietää", sanoi vihdoin eräs, "kukas tietää, etköhän vaan sinäkin, Klaus Lang, ole tullut tänne pahoissa juonissa ... olin jo sanomaisillani", lisäsi hän äänekkäästi naura...

"Te olette oiva ritari, herra Eerik", jatkoi marski, "ja te tiedätte, mitä ritarille kuuluu, mitä meillä lieneekin kaunaa välillämme... Herra Maunu Pentinpoika ei tahdo välttää...

Viimeksi mainittu katseli surullisesti Bengta-rouvaa, mutta ei sanonut mitään. Hän arveli varmaankin jo tarpeeksi puhuneensa voittaakseen tarkoituksensa. Kun hän sitäpaitsi ties...

Hänen päänsä oli kuitenkin niin ajatuksia täynnä, ja ilontunne siitä, että kohta sai astua kotikaton alle, niin vilkas, että ainoastaan sivumennen huomasi ystävänsä omituista ää...

Marski viittasi nyt soittokuntaa lakkaamaan, ja kaikki katselivat merelle päin uljasta laivaa, joka tuli juhlallisesti keinuen "kultamastoin ja silkkisin purjein". Laivastakin k...

I. Engelbrektin haudalla. II. Merirosvon tytär. III. Kauppasaksat. IV. Silfverhättan. V. Eerik Puken pidot. VI. Söderköpingissä. VII. Eräs aamu Kaarlo Knuutinpojan luona. VIII....

He tulivat siten erään poikkikujan kautta Itäispitkällekadulle. Tännekin oli keräytynyt paljon väkeä, ja he näkivät äskeisen pitkän miehen seisovan viitassaan parin miehen takan...

Pari päivää purjehdittuaan huomasivat he purjeen pohjoisessa päin. Se oli kuitenkin niin kaukana, ettei voinut sanoa oliko se kauppa-alus vai rosvolaiva, mutta kaikki tähystivät...

"Te haastelette ylväästi, Maunu Pentinpoika", vastasi drotsi, "varokaa ettette lupaa enempää, kuin voitte täyttää! Voi käydä, että saadessanne vastedes kotoapäin tietoja, saatte...

Torvien pauhu, jolle rumpujen päristys antoi lisää mahtia, tuli yhä lähemmäksi, ja pian kuului kaupunginportilta äänekkäitä huutoja ilmoittaen marskin ratsastaneen portista sisä...

Sen hän ehti sanoa, kun samassa kuuli melua takaansa, ja ennenkuin älysikään, tunsi hän kahden vahvan miehen tarttuvan käsivarsiinsa. Ne olivat Niilo Bonpoika ja Erkki. Ja tämän...

Marski meni omaan taloonsa, joka oli aivan Pyhän Laurinkirkon eli nykyisen kaupunginkirkon vieressä. Paitsi sitä taloa, jota yhä vieläkin kutsutaan Bosgårdiksi, oli hänellä toin...

"Kun minä sitten tulin Arnöhön", jatkoi kirjuri, "niin ei ollut ensiksi suinkaan helppoa päästä hänen armonsa, arkkipiispan puheille. Hän on yhtä surumielinen vieläkin kun Veste...

"Vaiti Hanssu!" sanoi Viheriä -- muuta nimeä ei hänellä ollut, ja tämän hän oli saanut viheriästä ihokkaastaan, joka oli aina hänen yllään, -- "ole vaiti ja opi vastedes paremmi...

"Anteeksi, hyvät herrat, että olette saaneet odottaa", sanoi hän, "mutta vika ei ole minun; minä olen seisottanut hevosianne, Jost-ritari, asuntonne portaiden edessä ja heti kun...

"Sinä tulet parhaaseen aikaan, Niilo", huudahti marski ottaen pergamentin, "minä voin nyt antaa tämän tehtävän hyväin todistajain nähden. Tämä pergamentti", hän piti sitä lähimm...

"Tervetuloa Niilo", sanoi hän, "kaikki hyvin Tukholmassa, ja kamarimestarini on saanut tavarat?... Hyvä!" lisäsi hän, kun Niilo sanoi niin olevan. "Nyt lähdemme itse Tukholmaan,...

Arkkipiispa seisoi ikkunan luona katsellen kaunista, kesä-auringon ihanasti valaisemaa taulua, joka siitä näkyi, ja hänen ankarat piirteensä ikäänkuin pehmenivät, ja hän joi vie...

Oli ani varhainen aamu. Rodenberg seisoi tapansa mukaan fööglarinsa vieressä, jossa hän muuten oli istunut koko yön, kuunnellen iltatuulta, joka toi hänen korviinsa riehakkaan i...

Maa oli tulvanaan pahoja seurauksia siitä, että kuningas Eerik oli rikkonut Ruotsin herrain kanssa vuonna 1436 tekemänsä sopimuksen. Hän oli tosin lupauksensa mukaan asettanut d...

"Eräs teille rakas nuorimies häätyisi silloin lykkäämään erään matkansa... Kaikki käy kuin sattumalta ... nuorukainen juo viiniä ... nukkuu ... unhotetaan antaa käsky hänen lask...

Ennen tunnin kuluttua istui jo Niilo hevosen selässä ratsastaen Nyköpingiä kohden minkä hevosen kavioista lähti. Siellä valmistettiin suurella puuhalla Söderköpingiin lähtöä, mi...

Ritari käveli hitain askelin eteenpäin temppelissä. Oli niin hiljaista, niin juhlallista. Kynttiläin valokin näytti ylevältä ja pyhältä. Pääalttarin ääreen laskeusi ritari polvi...

Kuten linna ihanine ympäristöineen ja lammikoineen oli ulkomuodoltaan kaunein, mitä nähdä voi, niin oli sillä sisäpuolellaankin huoneita, jotka varustustensa puolesta olivat kun...