Kristiina Lauritsantytär 2 (of 3): Emäntä

"Eiväthän tänä yönä liiku ainoastaan pahat henget, vai mitä", vastasi Kristiina. "Jouluyönä liikkuvat kaikki henget --. Tunsin erään munkin, joka on jo kuollut ja Jumalan kasvoj...

Ei, hyvä Sunniva-rouva! Hän muisti erään -- _erään_, jonka tunsi. Tämä oli tullut häntä tapaamaan kulkijoiden majapaikkaan -- tullut yhtä siveänä ja arvokkaana kuin kuninkaantyt...

Erlend puhui venäläisretken puolesta, hän puhui ruotsalaisista, joilla oli sama kuningas kuin norjalaisilla, mutta jotka eivät tahtoneet pitää Norjan herroja ja ritareita omien...

Sekin oli seikka, josta hän ei Erlendissä pitänyt, että tämä kotona ollessaan söi aina niin rumasti ja siivottomasti, kaivoi vadeista makupaloja ja viitsi tuskin pestä kätensä e...

Eräänä päivänä tämän jälkeen oli Formossa pidetty kovaa kiirettä, jotta saataisiin lyhteet korjuuseen, sillä ilma näytti uhkaavalta. Enin vilja oli korjuussa illalla, kun ensimm...

"Vaikka oletkin tehnyt kaiken tämän", sanoi pappi hiljaa, "-- kantanut Jumalalle murtuneen sydämen ja saanut häneltä täyden sovituksen, -- niin ymmärrät kai sentään, että sinun...

"Ihmeelliseltä tuntuu, pikku sukulaismies, että sinä kerran olet pukeutuva minun haarniskaani -- nyt olisit sen sisällä yhtä pieni kuin hopeahelmi tyhjässä pähkinässä; ja tämän...

Hän kyseli Erlendiltä Husabyn muinaisia oloja. Mutta tämä tiesi merkillisen vähän. Niin ja niin oli Erlend kuullut kerrottavan, ellei muistanut väärin -- tarkalleen hän ei osann...

"Niinhän on, Kristiina, että hullu suree ihmisen kuolemaa -- parempi että olet Kristuksen oma kuin minun, sanovat viisaat; minä luotan Jumalan armoon. Ei se aika ole pitkä, joka...

Erlend oli tyyni kuin ennen, mutta Simon huomasi, että asian tila alkoi kuluttaa miestä. Hän ei valittanut milloinkaan, sanoi, ettei hän kärsinyt puutetta, vaan että kaikki oli...

Kristiina istui yksin pöydän päässä; hän itki itkemistään. Kun Erlend kosketti häntä, työnsi hän kiivaasti hänen kätensä luotaan. Hän horjahti pari kertaa lattian yli mennessään...

Ja sitten Margret Erlendintyttären asiat. Simon huomasi ihmisten juoruavan tästä hiukan ja näki sen koskevan Kristiinaan, mutta isä suhtautui asiaan yhtäkaikkisesti; hän luuli k...

"Minä olen vain ymmärtämätön nainen, Gunnulf -- en minä kuunnellut paljoa mieheni puhuessa toisten miesten kanssa tällaisista asioista -- olin myös haluton kuuntelemaan, kun hän...

Lauritsa seisoi Kristiinan kanssa lasten sängyn vieressä ja katsoi miten Kristiina asetteli nuo ihmisenalut sievästi vierekkäin. Vanhimmat olivat jo isoja poikia, joilla oli lai...

Erlend oli palannut Tanskasta pyhäinmessun aikaan hyvin hilpeällä tuulella. Häntä oli kestitty mitä tuhlaavimmin herttuan ja sukulaisensa Ingebjørg-rouvan luona; nämä olivat kii...

Hän vilkaisi papin kasvoihin. Tällä oli pyöreä, lujäpiirteinen pää ja laihat, pyöreät kasvot, leveä, matala otsa, isonlaiset poskiluut ja pehmeästi kaartuva leuka. Nenä oli suor...

"Te olette niin järkeviä kaikki, ettei itse paholainen voi petkuttaa teitä. Onhan se selvä, että te pelkäätte Knut Porsea. Te ette ymmärrä, hyvät herrat, ettei sellainen mies ty...

"Vielä mitä. Mutta hän oli liian jaloluontoinen pitääkseen itsepäisesti kiinni oikeudestaan, kun sinä olit haluton. Enkä minä tiedä olisiko hän sydämessään ollut kovin sitä vast...

Simon nousi kankeasti ja raskaasti. Hänen kasvonsa olivat harmaajuomuiset väsymyksestä. Stig Haakoninpoika meni hänen luokseen ja tarttui häntä hartioihin -- nyt oli ruoan aika;...

Sitä, että tämän talon saattaminen kukoistukseen oli hänen hartioillaan, oli hän pitänyt kohtalonaan, joka hänen täytyi kantaa kärsivällisesti ja selkä suorana. Samoin kuin häne...

-- Vaikkakin moni nainen on noussut syntielämästään niin voimakkaasti, että me nyt saatamme pyytää heidän esirukoustaan. Mutta se tapahtui useammin entisaikaan, jolloin uhattiin...

Lapset rupesivat huutamaan ja kiipesivät sänkyyn äidin luo -- Gaute ei ymmärtänyt mitään asiasta, mutta kirkui ja kompuroi hänkin sinne, kun näki toisten tekevän niin. Kristiina...

Kristiina alkoi taas nousta penkereen laitaa, vertavuotavin jaloin, märkänä ja väsyneenä. Hän tuli pienen, harmaan kivikirkon luo -- sen takana oli pari taloa aidatun alueen sis...

Herra Eiliv puhui vakavana kirkon arvosta. Jotkut olivat kutsutut ylläpitämään sen kunniaa komeudella ja vallalla, toiset osoittamaan vapaaehtoisella köyhyydellä maailmalle, ett...

Kristiina makasi horroksissa. Hän tunsi melkein hyvinvointia. Kyljissä tuntuvat poltot tulivat ja menivät ja tulivat taas -- mutta se oli niin toisenlaista kuin mikään, mitä hän...

"Ehei." Sitten hän naurahti. "Mutta minä alan pian tottua onnettomuuksiin, Kristiina. Ja minä olin lähin mies -- isä ei kyennyt lähtemään, ja Sigrid ja poika ovat minun luonani...

Erlend ei ollut kieltänyt syyllisyyttään. Selvästi ja varmasti hän oli tunnustanut aikoneensa näillä toimillaan pakottaa kuningas Maunu Eirikinpojan antamaan nuorelle velipuolel...

Väen tultua sisään illalliselle ilmoitti Lauritsa heille uutisen ja käski kantamaan sisään olutta, jotta voitaisiin iloita uutisen johdosta. Mutta iloa ei oikein tahtonut syntyä...

Kellojen ääni kuului aivan heidän päänsä päältä mustan yötaivaan korkeudesta -- kirkkoon ei ollut monta askelta. He kahlasivat syvässä, märässä, vastasataneessa lumessa. Pyry ol...

Koko talven Kristiina pysyi raihnaana, eikä lapsi näyttänyt jaksavan jäädä eloon. Äiti ei ehtinyt ajatella paljon muuta kuin tuota vaivaista raukkaa. Ja niin hän kuuli vain puol...

Ulf kääntyi. Hän seisoi kädet selän takana pöydän kulmaa vasten ja katsoi Kristiina Lauritsantytärtä. Vielä oli tämä istuessaan siinä yhtä suora ja hoikka ja kaunis kuin ennen....

Oli viikko Frostan käräjiin, ja kaupungissa vilisi väkeä. Kun langokset olivat tulleet arkkipiispan taloon ja heidät oli viety puhetupaan, tapasivat he siellä useita ristinvelji...

Kuninkaan häät oli päätetty viettää tässä maassa kesällä. Silloin saattoi Maunu-herra osoittaa armoa ja lempeyttä. Ja kuninkaan äiti ja Isabel-rouva saapuisivat kai myös juhlill...

Ei hän luullut Kristiinan keksivän vedota arkkipiispaan -- pyytääkseen saada muuttaa miehensä luota. Kristiinalla oli turvanaan Jørundgaard -- mutta hänen oli mahdotonta matkust...

"Sittenkin minä suon hänelle sen, että asia tulee haudatuksi -- jos se käy päinsä. Te miehet", sanoi hän kääntyen huovien puoleen, jotka seisoivat ympärillä, "olettehan te niin...

Iltaa ennen Simonin-messua laski Baard Petrinpojan laiva Birgsin lahteen. Nidarholman apotti oli itse ratsastanut rantaan sukulaistaan Erlend Nikulauksenpoikaa vastaan, tahtoen...

Mutta hän nauraa hohotti kilpaa Stigin kanssa. Ja koko ajan hänestä tuntui kuin penkki olisi keikkunut hänen allaan -- hän pelkäsi jotakin, mutta ei uskaltanut ajatella mitä. Bj...