Valkoiset sisaret: Tarina kahdenneltatoista vuosisadalta

"Hän oli tyttökauteni ihanne. Yhteen aikaan minä ajattelin häntä päivällä ja uneksin hänestä yöllä. Ainoatakaan hänen sanaansa minä en ole koskaan unohtanut. Monet hänen lauselm...

Hän meni kappeliin ja polvistui pitkään rukoukseen pyhän Josefin alttarin eteen. Hän rukoili hehkuvalla hartaudella, että hänen varoituksensa saapuisi ritarin käsiin, ennenkuin...

Äkkiä Mary Antony tajusi, ettei hän pystyisi niitä katselemaan. Hän ei vielä sietäisi nähdä kunnianarvoisan äidin kasvoja vailla tuota ihmeellisen hellyyden ilmettä. Ja juuri ku...

"Tämän äänen me kuulimme", kirjoitti pyhä Pietari, "ollessamme hänen kanssaan pyhällä vuorella." Morakin oli ensinnä kuullut sen siellä; mutta hänen sieltä laskeutuessaan se yhä...

"Mora, armaani", lausui hän, "jokainen olentoni säije huutaa sinun puoleesi. Kuitenkin minä tahdon, että sinun onnesi on käyvä omani edellä, ja ennen kaikkea tahdon, että pyhä N...

Mennen huonesyvennykseen hän kylpi ja pukeutui, ja pani jalokivinauhankin päähänsä hiustensa loistavan kullan siteeksi. Tämmöisissä asioissa ei Debbien tahtoa vastaan oltu koska...

Sitten otti hän ristinsä ja meni parvekkeelle. Hänen ainoa ajatuksensa oli saavuttaa Hugh niin pian kuin mahdollista. Hän ei saattanut jättää tätä jaloa sydäntä epätietoisuuden...

"Luuletteko, kunnianarvoisa isä", lausui vanhuksen intohimoinen, värisevä ääni, "että vanha Antony joskus pääsee helvetistä tunnin ajaksi istumaan jalokivi-istuimelle ja katsoma...

"Tämän matkan kautta hän oli saanut viehättävät valmistuksensa loppuunsuoritetuiksi. Vaikkapa Hugh saapuisi tänä iltana ja haluaisi viivyttelemättä ratsastaa kotiin, saattoi Mor...

"Hugh", sanoi piispa synkästi; "Hugh, rakas poikani, sinulla on niin vähän kokemusta nunnan sydämestä. Kuta enemmän hän rakastaa, sitä päättäväisemmin on hän jättävä sinut, jos...

Se oli vain vilpittömän sydämen kunnioituksen ilmaus. Mutta sulavasti säestäessään sitä _Benedicite_-toivotuksellaan, tunsi piispa pienen omantunnon pistoksen, mikä hänelle oli...

Kun ritari oli kertonut kaiken, kun tuo syvä, miehekäs ääni -- milloin päättäväisenä, milloin kiihkeänä, milloin hurjaa suuttumusta väristen, mutta aina hellänä hänestä puhuessa...

Piispa hämmästyi huomatessaan olevansa näin hyvin ymmärretty. Hän tuskin pystyi panemaan hiippaa päähänsä, niin oli prioritar kukkuroinut hänen päänsä kiitoksen laakerilla. Ja t...

Kun hän istui siinä pää kumarassa, ajoivat hurjat ajatukset toinen toistaan hänen aivoissaan. Hän oli jälleen Moran kanssa maanalaisessa käytävässä. Hän polvistui lemmityn jalko...

"Minä olen menettänyt hänet!" sanoi hän. "Pyhä Jesus -- sinä, jonka sydän murtui, kun olit ollut kolme tuntia pimeydessä, Jumalan hylkäämänä -- armahda minua! Elämäni valo on me...

"Hugh", hän sanoi, "pyydän sinua minun tähteni ja kaikkein niiden tähden, joiden hyvästä maineesta minun on vastattava, astumaan joutuisasti kryptaan ja poistumaan sieltä jos ma...

(Ihanimmissa unelmissaan taivaasta Mary Antony näki itsensä jasperi-istuimella katselemassa, kuinka kunnianarvoisa äiti ja mahtava lordi-piispa nousivat yhdessä loputtomia kulta...

Mutta häntä ei miellyttänyt ritarin asun puhdas valkea, ja hän pelkäsi prelaatin silmien kirkasta valoa. Kun siis kappalainen sulki oven, jäi Paholainen ulkopuolelle ja asteli n...

Sitten hän sanoi: "Jalo herra, moinen ystävällisyys käy yli ymmärryksen. Että te kuuntelitte kärsivällisesti, kun kerroin teille tarinani, sekin oli jo paljo. Että te vaieten my...

Mary Antony näytti kovin vanhalta vuoteessa. Ellei hänellä olisi ollut niin kirkkaat ja vilkkaat silmät, hän olisi näyttänyt liian vanhalta noustakseen koskaan enää jaloilleen....

Hilkkaniekka olento seisoi kammion toisessa päässä nojaten leveitä hartioitaan seinää vastaan. Käsivarret olivat ristissä kaavun alla; prioritar saattoi nähdä, että myöskin jala...

"Näin minä vastaan", hän huudahti, "teidän yritykseenne, herra piispa, houkutella paavia vapauttamaan minua valasta, jota minä pidän ikuisesti pyhänä ja sitovana. Ja jos teitä h...

Omituinen iloisuus oli vallannut hänen mielensä. Hän tuntui jättäneen masentuneisuutensa ikäänkuin raskaan taakan joen pohjaan. Hugh oli ollut voitostaan varma aina siitä hetkes...

Mutta levollisesti tarkaten prioritar ei voinut olla huomaamatta, että nuo vanhat kasvot olivat lopen väsyneet ja kuihtunut hipiä, jolla tavallisesti oli punertavan omenan heleä...

"Sisar Seraphinen kaltaisille olennoille", huomautti piispa vakavana, "elämä on vain kuvastin, joka heijastaa heidät itsensä. Toisiakin muotoja ja kasvoja voi häilähtää ohitse,...

Hän oli unohtanut vanhan maallikkosisaren; niin, tuokioksi hän oli unohtanut luostarin ja pylväskäytävän, peninkulman pituisen pimeän tien, näkymättömien munkkien laulun. Hän as...

"Seraphine, poikani, on ollut suureksi hyödyksi useissa keskusteluissa. Ei koskaan ennen vähäpätöisessä, pintapuolisessa, itsekkäässä elämässään ole Seraphine auttanut ketään ni...

Kun mieli siis oli nyt vapautunut tyytymättömyydestään, söi hän hilpeänä Antony vanhuksen lientä ja ryhtyi käyttelemään lieventävää voidetta. Mutta samalla hän suunnitteli, kuin...

Matkalla hän pysähtyi erään oven edustalle ja kuunteli painaen korvansa tammilaudoitusta vasten. Sitten hän riensi edelleen, koputti kunnianarvoisan äidin kammion oveen ja saatu...

I. Maanalainen tie. II. Mary Antonyn pakinoita. III. Prioritar saapuu. IV. Priorittaren rukous. V. Oikullinen nunna. VI. Hurmepukuinen ritari. VII. Luostarin Madonna. VIII. Myrs...

"Oi Hugh!," vastasi Mora. "Minä olen katsonut syvään toden miehen sydämeen. Minä olen havainnut itseni arvottomaksi sinun suuren rehellisyytesi valossa. Minä olen nähnyt kaikkie...