Pikku Dorrit II

XXXV. Mitä Pancks edelleen luki Pikku Dorritin kädestä XXXVI. Marshalsea jää orvoksi XXXVII. Matkatoverit XXXVIII. Mrs General XXXIX. Matkalla XL. Kirje Pikku Dorritilta XLI. Hu...

Näin sanoen puristi hän ukon kättä ja päästi sen irti, ja hänen tyttärensä painoi kasvonsa hänen kasvojaan vasten ja ympäröi hänet käsivarsillaan hänen onnenpäivänään, samoin ku...

Näiden katselijoiden puhki liikkui pieni saattue veljesten johtamana hitaasti porttia kohden. Mr Dorrit, jonka mielessä risteilivät mietteet, kuinka nämä raukat tulisivat toimee...

»Niin se on. Ja koska he hyvin tuntevat ilmojen merkit, eivät he hanki työtä koirille — ne ovatkin kuolemaisillaan sukupuuttoon — vaikka tämä majatalo onkin heille sopivalla pai...

Henkilökohtaisesti oli mrs General, lukuunottaen myöskin hänen hameensa, jotka olivat tärkeänä tekijänä, arvokas, kunnioitusta herättävä, komea, kahiseva, juhlallisen pulska ja...

Ei kukaan ollut sekaantunut tähän väittelyyn, siihen kun Edward Dorritin, esquiren, jokapäiväisten ranskalaisten lauseparsien taito ei ollut riittävä ja koska naisetkaan tuskin...

Esimerkiksi, kun olimme vuoristossa, tuntui minusta usein (epäröin kertoa tällaista joutavaa asiaa Teillekään, rakas mr Clennam), että Marshalsea oli tämän tai tuon korkean kall...

»Sanoin, että olen loukkaantunut. Niin olenkin. Olen päättänyt — hm — olla sitä, lepyttelyistä huolimatta. Olen loukkautunut siitä, että tyttäreni, joka on onnen — hm — lempilap...

Pikku Dorrit olisi mielellään mennyt mrs Gowanin luokse yksin, mutta kun Fanny, joka ei vielä ollut tointunut sedän vastalauseesta, vaikka se jo oli neljäkolmatta tuntia vanha,...

Mr Dorrit tervehti vierasta erinomaisen ystävällisesti ja kohteliaasti. Hän kyseli erikoisesti mrs Merdlen vointia. Hän kyseli niinikään erikoisesti mr Merdlen vointia. Mr Spark...

Siitä huolimatta oli näiden molempien välillä jo myötätuntoinen yhteisymmärrys, joka olisi voittanut suuremmatkin vaikeudet ja antanut ystävyyden kehittyä rajoitetummastakin kan...

Saadessaan hänen kirjeensä hän oli syvästi liikutettu, mutta käsitti kuitenkin, että hän, lukuunottamatta välimatkaa, oli erotettu kauaksi Amysta. Se auttoi häntä selvemmin ja t...

»Mr Clennam», vastasi mrs Tickit, »silmiäni painosti hiukan, koska olin saanut tavallista kauemmin odottaa teetäni, jota Mary Jane paraillaan valmisti. Tilaani en voi sanoa juur...

»Voi, voi, voi», päivitteli patriarkka, »sattuipa hullusti. Jospa olisitte lähettänyt minulle sanan silloin, kun hän oli täällä. Huomasin kyllä sen nuoren tytön, mr Clennam. Kau...

Arthur ei katsonut kannattavan virkkaa mitään, eikä hän olisi oikein kyennytkään, sillä hän oli kuin tukehtumaisillaan; hän vilkaisi vain vieraaseen ja meni ulos. Tämä napsautti...

Laki saattoi olla sekä hienotunteinen että kovakourainen, riippuen siitä, kenen kanssa kulloinkin oli tekemisissä. Ferdinand Barnaclen kanssa hän oli kuin hämähäkinverkkoa. Hän...

Laki oli merkillinen nähdä ja varsin tosissaan, kun hän, Leveästi keinutellen lornettiansa nauhasta ja keveästi kumarrellen kaikkeuden täyttävälle lautakunnalle, mahdollisimman...

»Mutta te olette väsynyt, sir. Antakaa minun valmistaa teille kupillinen teetä», sanoi mrs Plornish, »jos tahtoisitte alentua juomaan sitä täällä majassa; ja monet kiitokset sii...

Pikku Dorrit parka arveli viisaimmaksi pysyä aivan alallaan, koskei kuitenkaan voinut keksiä mitään rauhoittavaa, joka ei olisi herättänyt vastalauseita. Ensiksi Fanny pani tämä...

»Onhan minun oikeastaan tarpeetonta huomauttaa tästä, ellei vain puhuakseni avomielisesti siitä, mikä on päivänselvää ja tärkeintä sille henkilölle, jota niin suuresti kunnioita...

Pikku Dorrit kuunteli tätä neuvoa uskaltamatta sanoa vastaan, muttei myöskään antanut Fannylle syytä luulla hänen aikovan noudattaa sitä. Näin tehtyään tavallaan lopun tyttövuos...

»Koska aikani on jotenkin täpärällä», sanoi mr Merdle, kavahtaen äkkiä pystyyn, ikäänkuin olisi tällä välin odotellut jalkojaan ja kuin ne nyt juuri olisivat saapuneet, »täytyy...

»Te kysyitte, voinko selittää tämän häviämisen itselleni», muistutti mrs Clennam tuimasti, »ettekä voinko selittää sitä teille. En yritäkään selittää sitä teille. Mielestäni se...

Mr Dorritin talonväki ei varronnut häntä tulevaksi sinä iltana. He olivat kyllä ensin odottaneet, mutta olivat sitten otaksuneet hänen saapuvan vasta seuraavana aamuna, arvellen...

»Hyvät naiset ja herrat, velvollisuuteni — hm — on lausua;— hm —teidät tervetulleiksi Marshalseaan. Tervetuloa Marshalseaan! Tila on — hm — hieman rajoitettu — rajoitettu — käve...

Clennamin kasvot ilmaisivat hänen raskaan pettymyksensä, kenties myöskin epäilystä näiden sanain totuudesta, sillä miss Wade lisäsi entiseen tylyyn tapaansa: »Te ette usko sitä....

»Onnettomuudekseni tulin käyttäneeksi sanaa, jonka saattaa — kuten nähtävästi on käynyt — ymmärtää aivan toisin kuin tarkoitukseni oli.» (Hän ei ollut odottanut minulta tällaist...

Synnynnäisellä ketteryydellään hahmoitteli hän käsillään korkean käyrän nenän ääriviivat, oli työntävinään silmät lähemmäksi toisiansa, pörrötti hiuksiansa, pullisti ylähuulensa...

Mrs Clennam, joka vain vastahakoisesti sieti Floran läsnäoloa, vaikka tämän vierailu (ennen Arthurin odottamatonta tuloa) johtui pelkästä hyväntahtoisuudesta eikä omaksi huviksi...

»Kiltti pieni hiireni tarvitsee virkistystä tämän vaikean ajan jälkeen», jatkoi Fanny, »samoin kuin pitkät ajat hoidettuansa Edwardia hänen sairautensa aikana; tämä sairaus ei m...

Lääkäri oli ottanut tehtäväkseen ilmoittaa tapahtumasta Merdlen kotiin. Laki ei voinut heti palata työhönsä, keksimään viettely- ja houkuttelukeinoja valistuneimmalle ja huomatt...

Paljastus oli tehty, ja myrsky raivosi peloittavana. Tuhannet mulkoilivat rajuina ympärillensä, etsien jotakin elävää olentoa, jonka päähän saisivat tyhjentää vihansa maljat; ja...

»Minä en», selitti John, »minä en milloinkaan ole ollut niin julkea, että olisin luullut muuta kuin että asia oli mahdoton. Minulla ei ollut, ei, miksi sanoisin niin, kun minull...

»Hiukan yksinkertainen. Sentähden säälin teitä ja poikkesin virallisuudesta (teen niin aina, kun on tilaisuutta) ja sanoin jotakin siihen suuntaan, etten teidän asemassanne huol...

»Mutta eivät esitä minua ainoallekaan.» Rigaud napsautti taas sormiansa voitonriemuisena ja kostonhaluisena. »Hiisi vieköön todistajanne. Hiisi vieköön esittämisenne! Hiisi viek...

Hän riisui päästänsä vanhan hattunsa, ripusti sen entiselle paikalleen ja alkoi meluttomasti Maggyn avulla järjestellä vangin huonetta niin raikkaaksi ja siistiksi kuin oli mahd...

Mr Flintwinch vastasi luomalla veristävän kostonkatseen vaimoonsa ja väänsi, ikäänkuin estääkseen itseänsä ryntäämästä hänen kimppuunsa, ristityt käsivartensa liiviensä poveen j...

»Kysyn, mitä katumuksen töitä häneltä vaadittiin. 'Teillä on lapsi. Minulla ei ole. Te rakastatte lastanne. Antakaa se minulle. Hän saa uskoa olevansa minun poikani ja samaa saa...

»Sitä pahempi», vastasi Affery väristen, »sillä silloin hän kummittelee täällä. Kukapa muu täällä kulkea kakistelisi, antaen merkkejä tiputtelemalla hiljakseen tomua sinne tänne...

Arthur makasi yhä pahasti sairaana Marshalseassa, ja mr Rugg ei voinut keksiä lain taivaalla pienintäkään valon pilkahdusta, joka antaisi toivoa hänen vapaaksipääsystään. Tällä...

Kertomatta tarkalleen Rigaudin käsiin joutuneiden asiapaperien sisältöä oli Pikku Dorrit maininnut asiasta mr Meaglesille ylimalkaisin piirtein ja myöskin kertonut hänelle miehe...

Arthur olisi voinut päästää pienen käden irti, suudeltuaan sitä taas lämpimästi, ellei se pehmeästi pysyen paikallaan olisi näyttänyt pyytävän, että sitä edelleen pidettäisiin....

Kaikki antoivat tietä, kun allekirjoitus oli suoritettu ja Pikku Dorrit astui miehensä kanssa kahden ulos kirkosta. He pysähtyivät hetkeksi portaille katsellen raikasta katunäkö...