Viestini menneiltä sukupolvilta

Me kävelimme hitain askelin eteenpäin, vähän väliä pysähdellen ja taaskin astuskellen muutamia askeleita. Kuljimme niinkuin ei suinkaan olisi ollut kiire. Tuon tuostakin kuulin...

Niistä kyllä voi nähdäkin, että niillä oli halu kivertyä. Hän käsittikin sentähden, että hänellä voisi olla enemmän haittaa kuin hyötyä nahkojen koskemisesta, jos ne siihen kaat...

Erään toisen perheen muistan niinikään. Vaimo, vanhanpuoleinen nainen, oli sangen kipeän näköinen. Hän seisoi ovipielessä ja näytti niin omituisesti murtuneelta. Minusta näytti...

-- Mutta minä tiedän, sanoi hän sitten, -- mikä se este on: kun minä olen poika! Ja hän katsoi minuun uteliaasti ja lapsellisen vapaasti, kun hän suu hymyssä ja kuitenkin surull...

-- Mitä kureja ne on? Kun kerran aloititte vaarin kanssa kaupanteon, niin tehkää se loppuun asti, että hän pääsee kotiin; hänellä on pitkä matka ja muori odottaa kahvia. Mitä ih...

-- Tietysti, mutta ne tulevat ja menevät. Eivät ne kauan makaa kirstussa, ne maksetaan sitä myöten pois kuin niitä tuodaankin. Tällä viikollakin on useita tuhansia maksettu. Puh...

Otin puheeksi saman illan tapahtumat. Kerroin alusta alkaen kuvakaappimiehen tulosta ja mitä sitten seurasi. Sanoin, kuinka häntä pelkäsin, kun odotin jonkun ihmisen tuloa ja ku...

-- Niin, teillä on määrähinnat, virnisti hän taaskin. -- Pankaa ne tuohon tiskille ja lukekaa ne siinä, montako siinä preivissä on. Mutta odottakaa, minä katson tuleeko siellä k...

Lukija käsittänee, että nämät kuljeksivat nuoret miehet, jotka miettivät miten päästä tilapäisestä pulastaan, ovat nuoria lukumiehiä, jotka ovat teinimatkalla, pitäjää käymässä....

Koko pitäjä kunnioitti tätä äitiä, joka rappeutuneessa savupirtissä teki hitaita käsitöitään poikansa ylläpidoksi, vaikka silmät kärsivätkin savusta ja heikosta valaistuksesta....

-- Ei se käy laatuun, Ingrid! Oi kuinka tämä seikka surettaa minua. Mitä se asiaa muuttaisi, että meidät jättäisit? Etkö luule minun sitä ymmärtävän, että Kastor sinut etsisi, v...

-- Ingrid, sanoi äiti, -- minä olen tuon ruukun tuonut Inkeristä. Se on ainoa perintöni äitini jälkeen. Hän oli ollut aivan köyhä maalaistyttö. Eikä ole niinkään ihme, että he j...

Panin siis nopeasti rahat pöydältä pieneen mustaan lakkiseen kassakirstuun, joka oli pöydällä ja oikeastaan oli aiottu matkarahoja varten, mutta nyt käytettiin tähän tarkoitukse...

Siellä sitten lukkarimme usein istuskeli taloushuoneissa ja seurasi silmillään toimessaan hääriviä palvelijattaria, joita aina toimessa oleva Ingrid taitavasti johti. Edellisiin...

Rouva oli nykyään kolmenkymmenenkahdeksan vuoden ikäinen ja hänen sorea, jotenkin täyteläinen vartalonsa ei estänyt liikkeiden entistä keveyttä ja pehmeyttä. Nyt oli syvä murhe,...

Ingrid säpsähti ensin vähän, kun kasvatusäiti näin hyväillen häntä lähestyi, ja teki liikkeen kuin vetäytyäkseen pois. Samassa muisti hän kuitenkin, että juuri tämä henkilö, sil...

-- Nyt on minulla vielä pääkysymys mielessäni, alkoi taaskin rovasti. -- Mitä sanon nyt asian selitykseksi ystävä Prcopélle? Tuo Kastorin kirje jännittää häntä kovasti, ja hänen...

Ensi maanantain juhannuksen jälkeen he olivat määränneet lähtöpäiväksi. Sinä aamuna he olivat varhain liikkeellä ja olisivat pian olleet lähtövalmiina, mutta ilma näytti uhkaava...

Pari vuotta hänen talossa oltuaan uskoi pormestarinna Ingridin jo unohtaneen surunsa ja muistelevan omaisiaan vain kuin ainakin rakkaita vainajia. -- Hyvä on, ajatteli hän, että...

Nyt oli muori tyytyväinen ja meni kumarrellen huoneesta, eikä pannut pahakseen sitäkään, että piispan nauru kuului toisiin huoneisiin asti hänen mennessään. Hän ryhtyi heti puss...

Ingrid käy eteenpäin, kärryjä edellään työntäen. Väliin hän taas laskee kätensä ristiin ruukun laidalle ja nojaa päänsä siihen, niinkuin äitikin eronhetkenä oli tehnyt. Hän itke...

Tiina siisti itseään ja puki mustan hameen ylle. Oli se nähnyt tuo hame parempiakin päiviä maailmassa, eipä kumminkaan ennen lie ollut morsiuspukuna. Se oli hienoa villakangasta...

Selvää on, että ne, jotka tuomitsivat nuoren Livónin kuolemaan, ovat tietämättään tehneet lainmurhan. Nyt tahtoisin kysyä eikö nykyinen Suomi katso siveelliseksi velvollisuudeks...

Tyttäret, -- heitä oli kaksi keski-ikäistä naista, Katri- ja Lotta-täti, kävivät välistä töinensä vieraisilla. Silloin oli meillä hupaisinta mummon kanssa, sillä kun näet tädit...

Venäjän hallitsija piti siis suomalaisia laillisina alamaisinaan, ennenkuin rauha oli tehty ja Ruotsin hallitsija vapauttanut suomalaiset uskollisuudenvalasta. Tämä outo menette...

-- En minä tee mitään, vastasin. -- Suljen oveni ja lähden etäämmäksi kylään, en usko, että ne sentään lukkoja rikkovat. En heitä tässä rupea vartomaan, kai ne veisivät ja sekoi...

Tässä kerrottava koskee ainoastaan hieman kirkkoherra Bergelin elämään. Sen tapaukset alkavat noin vuodesta 1771. Kertoja, rouva Bergelin, sanoi silloin olleensa noin yhdeksänne...

Kysyttäneen, kuinka tulin ajatelleeksi kirjailijantointa, kun olin jo niin iäkäs. Olinhan jo yli viidenkymmenen. Tunsin siihen sisäistä pakkoa ja velvoitusta. Minulla oli muisti...

Aikaisemmin olemme jo maininneet, että Venäjän hallitus oli kieltänyt sotaväkeä ryöstämästä. Mutta tässä kerrottu kasakkain menettely osoittaa, ettei tätä kieltoa tarkoin noudat...

1. Sokea mummo. 2. Kirkkoherra Gabriel Bergelinin elämästä: 1. Koti ja koulu. Ruovedeltä Merikarvialle. 2. Vuosi 1808. Rajevski. 3. Uskollisuusvalan ottaminen, von Vegesack. 4....

Kului viikko viikon perästä. Istuin eräänä iltapäivänä vähän ennen Mikkeliä aitan portaalla käärimässä omenia talven varalle. Joku ajoi hevosella pihaan. En kääntänyt päätäni, s...

-- Tuo oli nyt varsin tarpeetonta herrojen puolelta, sanoi Jansson, mutta olkoon nyt siis kaikkien mieliksi, ja minä tuon Tukholmasta virsikirjan Anders-Petterille, niinkuin äit...

Sota on loppunut. Jaakko Kaasmankin on palannut kotiin sotaretkeltä. Hän asuu taaskin torppaa, kuten ennenkin. Mutta Jaakko on ennättänyt tottua leirielämään ja sodanmelskeeseen...