Unkarilainen Nabob: Romaani

Mestari meni Teresan luo. Fanny ei tullut sisään, ennenkuin pöytää ruvettiin kattamaan. Vasta silloin pujahti hän katsomaan, oliko kaikki pöydällä reilassa. Boltay-mestarilla ol...

Saavuttuansa kylän päähän astui hän alas rattailta ja silmät maahan luotuina selitti rouvalle poikkeavansa pienelle asialle; hänellä, tuota, olisi puhumista juutalaisen kanssa....

Tämän kokeen mentyä myttyyn, nousi metsästäjien into vielä suuremmaksi. Nyt ei enää "esprit du corps" (seuran valio) edes saattanut asiata sikseen heittää, kun oltiin kokemattom...

Katsahti Mayer minne tahansa, kaikkialla näki hän ympärillänsä suuttuneita, alakuloisia, nyreitä kasvoja, mutta eipä hän niistä paljoa välittänyt. Mutta kun sunnuntaisin iltapäi...

Tuleehan sinne paljon väkeä, aateliston parhaita. Kokoontuu vakavia ja mainioita miehiä, sillä kaikki pitävät Juhana-herrasta, joka omituisuuksiensa ohessa suosii kaikkea jaloa...

Herra Mayer tapasi suurta asiakirjatukkua lukemassa tämän ansiokkaan asessorin, jolla oli tapana niin perusteellisesti tutkia kaikkia käsiinsä saamia monimutkaisia riitajuttuja,...

Pehtorin naama venyi pitkäksi, kun huomasi hulluun mertaan menneensä. Jottei tämä hauska uutinen kohtaisi ainoastaan häntä, antoi hän kirjeen kulkea kädestä käteen; kumppanit, p...

-- Uskomattomalta kuuluu, jatkoi rouva Mayer, mutta eräs herra, sangen suuri herra mieltyi niin tuohon kuvaan, jonka hän oli ulkomailla nähnyt, että suoraa päätä tuli sen tähden...

Koko liuta koiria oli metsämiesten muassa. Hauskaa oli nähdä, miten ne heti tulivat herrojensa luo, kun nämä vain kerran niille vihelsivät. Lempikoiratkin nostettiin alas rattai...

Tällä välin avasi herra Pietari Bús korkeille vieraille ainoan huoneensa, jonka yhdessä nurkassa oli tyhjä vuode, toisessa taasen äes. Oli varaa valikoida: jollei tehnyt mieli m...

-- Niin, jos tuntisitte kukat sekä nimeltä että koko niiden omituisen haavemaailman. Kullakin kasvilla on elämänsä, tarpeensa, taipumuksensa, surunsa ja ilonsa, tuskansa ja lemp...

Mutta ei tarvinnut hänen eikä toistenkaan sanoja etsiä, vaan päinvastoin oli nyt parasta pitää ne piilossa, sillä Marion neidillä on sitä sorttia aina sen verran muassa, että nä...

Ei kukaan tuntenut häntä. Hän oli pulska, tummaverinen, noin kuudenkolmatta vuoden vanha mies, pienet viikset veitikkamaisesti pystyssä, tuuheat hiukset kiehkuroissa, silmät mus...

-- Aivan niin. Abellino esimerkiksi yhteen aikaan ei olisi myöntänyt, että kauniin Helenan tai Ninon de l'Enclos'in ajoista asti olisi syntynyt maailmaan häntä ihanampaa naista....

V. 1875 vietettiin hänen 50:ttä syntymäpäiväänsä Budapestissä (ja muillakin paikkakunnilla) komeilla juhlakemuilla, joissa pidettiin innokkaita puheita suositun runoilijan kunni...

Sairaan hengitys käy yhä raskaammaksi, hän kääntelee levottomasti päätään. Katkonaisia sanoja vielä kuiskaa; ne näyttävät hänelle tuottavan suuria tuskia. Ruumiin taistelu sielu...

Hänen tulojansa vähensivät sopimaton johto sekä uskottomat, mielensä mukaan vallitsevat hoitajat. Suuri osa tuloista kului turhaan, pintapuoliseen prameuteen. Yleisiin tarkoituk...

Unkarin valtiopäiville ei häntä niin paljon saattanut ajatus esiintyä loistoisasti ja päästä mainioksi sekä alkaa valloitussota kaikista maan ääristä tänne kokoontuneitten ylimy...

Johannes Kastajan kaulanleikkauspäivä lähestyi, merkillinen päivä koko Szabolcsin komitaatille. Se oli näet armollisen Juhana Kárpáthi herran nimipäivä, ja kun hänet oli ristitt...

-- Ehdotukseni on lyhyt ja helppo täyttää. Minä nain tämän naisen; se on ensimmäinen pykälä. Sitten laitan niin, että kuolen pian; tämä on toinen. Chataqvela on kuoleva heti per...

-- Viinimyymälät tosin ovat kaukana täältä, mutta täällä on erään suuren miehen hauta, miehen, jonka teoksien lukeminen voittaa kaikki huvit, sillä nuo teokset ovat niin kirjoit...

Huveihin oli koko hieno maailma kutsuttu, vapaamielisiä naisia, hupaisia rouvia, suosittuja muotinaisia, mies- ja naistaiteilijoita, sinisukkia ja runojansa lausuvia runoilijoit...

Valkoiset silmämunat vivahtivat siniseltä, silmäterät säteilivät vilkkaasti. Hiukset olivat neljässä pitkässä palmikossa ja väriltään mustat, teräksensiniselle vivahtavat. Huule...

-- Ei niin, hyvä Rudolf, minä tiedän paremmin. Minä, joka olen vanha, tunnen elämän. Meidän herrojemme laita on seuraava: kuudenteentoista ikävuoteensa asti ovat he lapsia, oppi...

Omituisen hauskaa työtä se onkin! Mutta panettelemista on monenlaista. Levittää vääriä huhuja ihmisistä, tuoda julki heidän heikkouksiansa, niitä muille kertoa, siten turmella l...

-- Äiteliä juttuja, huokaili herkkätuntoinen skyytiläinen kreivi ottaen kellon taskustaan ja nostaen sen niin likelle silmiä, että viisarit olisivat silmään pistäneet, ellei las...

Hän oli sorea, pitkä mies, jonka jalot vakavat kasvojenjuonteet tavallisesti osoittivat rehellisyyttä ja avomielisyyttä, mikä kuuluikin hänen luonteeseensa. Mutta näyttämöllä mu...

Pankkiirin kamari ei enää vähääkään muistuttanut entisestä leipurista. Ostettuansa emigranttien kartanoita, otti hän myöskin heidän palkollisensa palvelukseensa, ja taitava kama...

Hän asuu tätä nykyä Pestissä, komeassa asunnossa. Hänen maineensa on vielä entisellään; ja kun seuraelämä tähän aikaan yhä enemmän on vilkastunut, niin on hän sitä välttämättömä...

-- Tiedän hyvin, jatkoi Kárpáthi, jos lähin sukulainen tulisi ainoan poikani holhoojaksi tai jos eksytetyt tuomarit määräisivät hänelle itsekkään, imartelevan holhuumiehen, niin...

Kárpáthi käänsi ylenkatseellisesti selkänsä mestarille, meni ulos ja paiskasi oven kiinni. Vasta vaunuihin päästyänsä tuli hänen mieleensä, että olisi pitänyt lyödä tuota ihmist...

"-- Luulen, ettei minun ole tarvis herroille tätä asiaa pitemmin selittää, sillä tiedänhän kaikilla olevan sydämen ja jokaisen siis kokeneen, että mainitsemamme eläimen uskollis...

Alhaalla tervehtivät koulupojat huutamalla: "éljen!" (eläköön!) -- Koulumestari oli suoraan sanoen kenassa; miesparka ei tarvinnut muuta kuin yhden lasin, jonka hän oli jostakin...

Jokaisen mielestä oli tämä mainio kepponen. Näkyihän silmistäkin, ettei hän ollut mikään moukka! Kaikki liikkeet, tuolille istuminen, kyynäspäihin nojaaminen, hatun nurkkaan hei...

-- Salamurhaaja! -- kiljahti Kárpáthi, ja kääntyen heti vastustajaansa ojensi hän miekkansa suoraan häntä kohden. Fennimore ei enää nähnyt mitään, vaan aikoi vielä antaa Abellin...

Joka silmä, jok'ainoa kiikari oli näyttämöön päin, kaikki kädet valmiina taputukseen, seppeleet ja runot lentämäisillään, niin että kullattuun purppuraviittaan puetun naisen ast...

-- Hohoi! Huokasi Abellino lyöden veitsellä ja kahvelilla marssia lautaseen. Välttämätön asia. Herrasmiehellä, joka asuu ulkomailla, on monta tarvetta, eikä minun isäni jättänyt...

I. Isänmaallinen laitos. II. Vaimo parka! III. Ystävätär. IV. Juhla. V. Metsästäjät. VI. Tuhannet tuskat. VII. Vakooja. VIII. Sydän ei syttä valkeampi. IX. Vaarallinen koe. X. H...

Eräänä päivänä pakottivat äidilliset tunteet rouva Mayerin kirjoittamaan Rudolfille kirjeen, missä hän "katkerien kyynelten" ohessa kertoi, ettei hänellä ole ainoalta, unohtumat...