Pikku Dorrit I

Henkilöitä. I. Valoa ja varjoa II. Matkatoverit III. Koti IV. Mrs Flintwinch näkee unta V. Perheasioita VI. Marshalsean isä VII. Marshalsean lapsi VIII. Telkien takana IX. Pikku...

Itse katsoi hän terävästi lintuihin pidellessään lasta ristikon kohdalla, varsinkin pienempään, jonka pirteys näkyi tekevän hänet epäluuloiseksi: »Toin tässä leipänne, signor Jo...

»Ruton!» toisti toinen. »Sehän juuri tuottaa minulle tuskaa. Olen sairastanut ruttoa jatkuvasti siitä saakka kun tulin tänne. Olen kuin hulluinhuoneeseen teljetty terve mies; en...

Hän ei näyttänyt aikovan ojentaa kättänsä, mutta mr Meagles pisti esiin omansa hänen eteensä, niin ettei hän voinut välttää sitä. Hän pani kätensä siihen, ja se lepäsi siinä yht...

Hänen pienellä pöydällään oli pari kolme kirjaa, hänen nenäliinansa, äsken riisutut terässankaiset silmälasit ja vanhanaikainen kaksi- ja paksukuorinen kultakello. Tähän esinees...

»Äiti, meidän kauppamme on supistunut supistumistaan vuosi vuodelta, ja liikkeemme taantuu askel askeleelta. Me emme milloinkaan ole osoittaneet suurta luottamusta muille emmekä...

Mr Flintwinch oli uudelleenjärjestänyt ja pölyttänyt oman erikoisen pienen konttorinsa, ikäänkuin uuteen arvoon astumisensa kunniaksi. Hän palasi työhönsä täytettyään itsensä li...

Kaikki vastatulleet esiteltiin hänelle. Hän oli hyvin tarkka tässä toimituksessa. Irvihampaat saattoivat suorittaa sen liioitellun juhlallisesti ja kohteliaasti, mutta eivät nii...

Tip kyllästyi kaikkeen. Uskollisen ystävänsä avulla toimitti hänen pieni toinen äitinsä hänet vuoron perään työhön tavaravarastoon, puutarhakauppaan, humalakauppaan, lakimiehell...

»Mrs Clennam on auttanut minua suuresti; en tiedä, mitä olisimme tehneet, ellei hän olisi antanut minulle työtä; en luule, että on kaunista palkita häntä olemalla salaperäinen;...

»Minulla on syy, jonka tähden kyselen tätä, vaikka en voi selittää sitä; mutta ette saa millään muotoa luulla sitä senluontoiseksi, että se tuottaisi teille vähintäkään levottom...

Toisinaan ärtyneet henget ahdistivat verukevirastoa. Toisinaan nostettiin siitä kysymys parlamentissa ja kansanvillitsijät, joilla oli niin alhainen ja typerä käsitys, että hall...

»No, teidän pitää — teidän pitää kysellä siksi, kunnes he vastaavat. Sitte teidän on kirjoitettava anomus tälle osastolle (määrättyjen kaavojen mukaan, joista teidän on otettava...

Hänen käheä äänensä sortui ja hän painoi päänsä käsiensä varaan leväten siinä siksi, kunnes viini tuotiin hyllyltä. Kahdesti täytettyään ja tyhjennettyään pienen pikarinsa, ja l...

Clennamiin koski epämiellyttävästi ajatus, että tällainen yksinkertainen kohteliaisuus olisi jotakin tavatonta, ja hän vastasi: »Siinäkö kaikki?» Ja kumartuen nipistämään toista...

Mr Casby näytti höyhenen painon verran pettyneeltä kuullessaan tämän; hän oli kenties odottanut vieraalta jotakin kouraantuntuvampaa kuin pelkkää tervehdystä. »Onko minulla kunn...

»Eihän voi sanoa, tietysti», tuhisi Pancks ja veti toisen likaisen kätensä homehtuneen teräksenharmaasta taskustaan purraksensa kynsiään, jos löytäisi sellaisia sormistaan, ja k...

Ja tämä varjeli häntä myös uikuttavasta raukkamaisuudesta ja julmasta itsekkäisyydestä, joka sentähden, ettei tämä onni tai tuo hyve ollut sattunut hänen pienelle polullensa tai...

Kello löi kolme ja puoli neljä, ja he olivat kulkeneet London Bridgen yli. He olivat kuulleet vuoksiaallon kohisevan tokeita vastaan, olivat katselleet kauhun valtaamina alas vi...

Affery, joka tällä kertaa pelkäsi miestään enemmän kuin keittiössä kuuluvaa salaperäistä ääntä, hiipi tiehensä niin hiljaa ja nopeasti kuin suinkin voi, riensi keittiönportaita...

Taulu sattui riippumaan lähellä erästä peiliä. Kun Arthur katsoi siihen taas, huomasi hän peilistä, kuinka Tattycoram kulkiessaan oven ohitse pysähtyi kuuntelemaan, mistä oli pu...

Tämän kaksinpuhelun alussa oli Clennam odottanut mr Meaglesin puolelta samanlaista valtavaa, viatonta vihanpurkausta kuin verukevirastossa hänen taittuessaan Doycen niskaan. Mut...

Rakastunut nuori John katseli perhettä aina vain kunnioittavin silmin. Hän ei uneksinutkaan kiistää heidän vaatimuksiansa, vaan teki kunniaa heidän surkealle hölynpöly-paraatill...

Niin oli mr Chivery kuullut kerrottavan. Mutta mr Chiveryn täytyi kuitenkin tunnustaa, ettei hän soisi poikansa tuhlaavan rahojaan sellaiseen. Sillä mitä se tuotti hänelle? Pelk...

Pikku Dorrit oli miltei yhtä outo teatterikäytävissä kuin jonkun kultakaivoksen sokkeloissa, ja kun hänet neuvottiin salaperäiselle, omituisen unenpöpperöiseltä näyttävälle ovel...

»Sinä pieni hupakko!» vastasi sisar pudistaen häntä tartuttuaan kiivaasti hänen käsivarteensa. »Eikö sinussa ole vähääkään ylpeyttä? Mutta niinhän se onkin. Sinulla ei ole itsek...

Laki ja piispa olivat molemmat läsnä tämän lyhyen kaksinpuhelun aikana, ja kun mr Merdle hävisi ihmisjoukkoon, tekivät kumpikin huomautuksensa sen johdosta lääkärille. Laki sano...

Kun hän oli nähnyt isänsä kerjäävän nukkavierussa valepuvussaan ja kun hän oli hartaasti pyytänyt Clennamia olemaan antamatta hänelle rahaa, oli hän ollut onneton, muttei tässä...

»Te iloitsette siitä, että hänen käy hyvin», selitteli Pancks, »mutta se ei olisi ollut teidän syynne, jos hänen olisi käynyt huonosti. Teillä ei ole tässä ansiota enempää kuin...

»Mr F. oli niin kiintynyt minuun ettei sallinut minun milloinkaan olla näkyvistä poissa», kertoi Flora, »vaikka tietysti en voi sanoa kuinka kauan sitä olisi kestänyt ellei hän...

»Mutta se on jo ohi — kaikki on hyvin jo, Maggy. Ja minun pääni on paljon parempi ja viileämpi, ja minä voin varsin hyvin. Olen oikein iloinen siitä, etten mennyt alas.»

Ulkomaalaisen oli aina, olipa hän rampa tai terve, vaikea päästä eteenpäin Bleeding Heartissa. Ensiksikin oli asukkailla epämääräinen usko, että kaikki ulkomaalaiset kulkivat pu...

Muutamat näistä mustalaisista olivat perin äreitä, sillä he olivat parantumattomasti katkeroituneita ja vihaisia kahdesta sielullisesta koettelemuksesta: toinen oli tietoisuus s...

»No niin!» puolustautui mr Meagles. »Myönnän käytännöllisenä miehenä ja olen varma, että äitikin käytännöllisenä naisena myöntää, että me, perheissämme, suurentelemme surujamme...

»Koska herrat viimeisen kerran kunnioittavat minua käynnillään», sanoi hän, »ja koska äsken sanoitte, ettette tiedä, mikä, minä olen ja mihin vaikutusvaltani tähän tyttöön perus...

Pikku Dorrit oli päättänyt pitkän päivätyönsä mrs Clennamin huoneessa ja oli parastaikaa poimimassa säntillisesti kokoon tilkkuja ja langanpätkiä ennen kotiinlähtöänsä. Mr Panck...

»Tehkää minulle palvelus», sanoi vieras kuullessaan sen, »ja antakaa korttini mrs Clennamille. Pyytäisin teitä lisäämään, että olisin onnellinen, jos saisin henkilökohtaisesti k...

Mr Blandoisin eksyessä tällaisiin omituisiin nenäkkäisyyksiin ja hänen käytöksensä muuttuessa yleensä, käyden paljoa karkeammaksi ja raaemmaksi, paljoa väkivaltaisemmaksi ja röy...

Viittauksen kuosittomaan takkiin huohotti tämä onneton herrasmies kuuluville miltei kuiskaten ja kohottaen nyrkkiin puserretun nenäliinan ilmaan. Hänen kiihtyneet tunteensa olis...

»No niin!» sanoi Clennam viipyen siinä ajatuksessa ja tunteessa, joka oli vallannut hänet lehtokujassa ruusujen iltana, siinä tunteessa, että hän oli vanha mies, jolta tämä eläm...

— »ja että hänen lahjansa yhdessä pettymysten kanssa ovat johtaneet hänet tällaiseen tekoon, joka — ah, voi! Te kyllä ymmärrätte, rakas ystävä. Kun nyt Henryn asema on näin eril...

Olipa hänen kuulemansa mitä hyvänsä ja ansaitsipa se tämän nimen tai jonkun muun, niin se jäi joka tapauksessa Clennamin mieleen. Se juurtui sinne niin, että hän alkoi pelätä Go...