Klaus Hinrich Baas: Romaani

Vaununosasto tyhjeni vähitellen. Viimein siellä ei ollut enää muita kuin Klaus Baas ja pieni paksu, lihava mies, joka nukkui. Ja Klaus Baasilla oli hyvää aikaa tarkastella ja aj...

Klaus Baas meni hiljalleen notkoa ja kylää kohti, jonka Doris Rotermund oli hänelle neuvonut. Kylän nimestä hänen mieleensä oli johtunut, että sieltähän se arka, tumma tyttö oli...

Silloin he ja eräät toiset pojat ja tytöt menivät tanssipaikkaa vastapäätä olevaan majataloon, jonne Jes ja hänen veljensä olivat hevosensa jättäneet; ja kauan etsittyään he vii...

"Houkuttelevalta, muistapa se sana!" huudahti Kalli Dau. "Tiedänpä senkin, mikä vasta on houkuttelevaa! Minä makailin kerran jungmannina 'Anna Behnillä' Otaheitissä. Paitsi meit...

Miehen lähdettyä Antje Baas otti kätkyestä pikku poikansa, joka siinä äsken oli ristitty Klaus Hinrich Baasiksi, käänsi sen kasvoja valoa kohti ja näki, että olihan se sievä lap...

Kirkkoherra selaili kellastunutta paperilunttaansa kiireemmin ja sanoi viimein: "Veljenne on oleskellut usein pahamaineisessa Siemchenin kellarikapakassa Kattrepelissä;[46] sitä...

Ja hän pyysi Klaus Baasia astumaan sisään ja otti hänen hattunsa ja keppinsä, ja näytti hänelle pienen ruokasalin, jossa pöytä oli jo katettu, sekä isomman yhteisen asuinhuoneen...

Mutta samassa kutsuttiin illalliselle, ja mentiin komeaan ruokasaliin ja istuttiin pöytään. Pappi kertoi illallisella erään tuomiorovastin ja materialistisen, viisaan kauppiaan...

Pyylevä emäntä tuli alushameisillaan avaamaan, ja Klaus Baas meni hänen luokseen ja supatti hiljaa, millaista matkalaista hän toi. Emäntä pyöritti säälivästi päätänsä ja sanoi:...

"Pidä suusi!" vastasi Kalli Dau. "Sitäkö varten minä sinut tänne mukaan otin? Vaivaa sinä vain aivojasi ja mieti, mitä meidän on tehtävä, ettei se ukko paiskaa meitä pellolle!"...

Ja kun Klaus Baas silmäsi muurarin peukalon suuntaan, niin hän huomasi, että kompus Busch oli nyt vallan merkillisesti muuttunut: hän oli kääntynyt seinään päin ja tuijotti silm...

Hetkisen päästä Klaus Baas nukkui jo pienessä, pilkkopimeässä kamarissa Loten vieressä. Hän kuuli humalaisen muurarin, joka asui seinän takana, haukkuvan ja sadattelevan niinkui...

Sievä Martje pudisteli päätänsä ja sanoi: "Erehdyt, Klaus. Emmehän edes huomaa, millä tavalla me toisiamme loukkaamme sanoilla tai käytöksellä. Me menettelemme itsetiedottomasti...

"Niinpä niin", sanoi Klaus Baas horjumatta. "Tahdon olla kunniallinen liikemies! Se on sinun rahaasi! Minähän olen asunut aina ilmaiseksi luonasi." Kun Antje Baas ei siihen mitä...

Kun Klaus Baas painoi salin oven kiinni ja tuli hämärään eteiseen, raottui ovi sen päässä ja kaita laskevan päivän hohde valahti eteiseen. Hän katsahti ovelle ja näki silloin si...

Kahdeksan päivän päästä he lähtivät kaivokselle. Oli helmikuu, ja matka oli varsin vaivalloinen. Jo merimatkalla Klangiin tuli vastuksia, jotka lamauttivat heidän rohkeuttaan ja...

Usein harmitti Klaus Baasia langon huono yritteliäisyys ja vielä useammin hänen velttoutensa: hän lähti näet tuon tuostakin konttorista liian aikaisin tai ei siellä käynytkään....

Maalarin sivellin vaipui ja hän katseli jonkun aikaa, surullisissa mietteissä, vuoroin kangasta, vuoroin peruukkipäätä. Sitten hän karisti ajatukset ja kävi taas ripeästi toimee...

Kun hän noin viikon päästä pääsi vuoteesta, tuli Karl Eschen häntä toisen kerran katsomaan ja viipyi heillä tunnin ajan. Hän tarkasteli hienon salavihkaa huonetta sekä Antje Baa...

Kun sitten joka muru oli kirstuun pantu, niin Heini Peters ja ukko kantoivat kirstun portille, missä jo ruumisvaunut odottivat. Kirstu nostettiin lavalle ja Heini Peters kapusi...

Sitten he pujottausivat vierasparven läpi ja tervehtivät tuttuja, ja Sanna ei katsonut enää herra Ylikäytävää, joka istui yhä nurkassa, puhellen pienen, tumman rouvan kanssa. Ja...

Kun tuo ilve eräänä aamuna jatkui entiseen tapaansa, niin hänessä heräsi jo usein tuntemansa toivo: jospa nuo kelvottomat yhtäkkiä kuolisivat tai muuten joutuisivat paikasta poi...

Onko hampurilaista, joka ei muistaisi elävästi mielessään vanhaa Klosterthorin[8] asemaa? Sen rumia, siivottoman näköisiä saleja, sen kuopille tallattuja permantoja ja luokkimai...

Tyttö katsoi tummin, totisin silmin Klaus Baasiin ja luotti häneen, pieni, kiltti tyttö rukka. "Niin, mutta yksi ainoa vain", hän sanoi, "sitten ei enää koskaan!" Ja hän painaus...

Eberhard-eno käveli edestakaisin ja pysähtyi vähä väliä, ja katseli epätoivoissaan nurkasta nurkkaan ja sanoi hädissänsä: "Rakas herra Baas, minulla on kyllä paitsi noita 60,000...

Ja liikkeen tilasta ja voitosta ei Klaus Baasille annettu vihiä: häntä pidettiin syrjässä juuri pääasioista. Eräänä päivänä hän näki pulpetillaan kirjeen, joka oli tietysti unoh...

Sillä välin hän oli saanut piippunsa palamaan ja nosti nyt polvensa toisen päälle ja heittäytyi selkäkenoon ja puhalteli aika haikuja, tuntien nähtävästikin olonsa mukavaksi. Ja...

Heisterberg, korkealla rinteellä nummen laidassa, oli jo muinais-holsteinilaisten asuinpaikkoja. Kun auringonpaisteisina lokakuun päivinä kylän länsipuolisilla kaltevilla vainio...

Arthur Eschen nousi kalman kalpeana ylös, mutta hillitsi itsensä ja sanoi lohduttomana: "Minä menen. Minä lienen veltto ja myös heikko; mutta kunniaton en ole!" Ja Sanna, jota o...

Jo ennen aamun sarastusta he lähtivät takaisin kaupunkiin päin: panivat maston pystyyn, vetivät pienen, neliskulmaisen purjeen mastoon ja nostivat ankkurin. Vuoksen voimalla he...

Niin hän juoksenteli Kalli Daun kintereillä. Ja tämä vaati opastuksestaan sen palkkion, että ainoastaan hän itse sai antaa kukat ostajille, ja pitää myös ominaan groschenit, joi...

Vaikkei paistanut kuu eivätkä valaisseet tähdet, oli yö niin kuulas, että hän eroitti hyvin pyöränjälet, milloin parittain, milloin kolmittain, leveällä vaalealla tien juovalla,...

Yhä itään, yhä itään matkattiin monta päivää! Ja seitsemän vuorokautta Colombosta kohosi eräänä huikaisevan kirkkaana aamuna heidän edessään merestä Malakan niemimaa: ensin kuin...

Silloin mies löi rintoihinsa ja alkoi kerskua jalosti: "Häh? Mistäkö tiedän?... Minä pääsin Tondernin[38] seminaarista keskiarvolla 'hyvä'! Mitäs se on, poika? Minä olen ollut k...

Kun hän sitten työstä päästyä laskeutui portaita alas, hän kuuli yhtäkkiä takaansa Karl Eschenin äänen. Klaus Baas pysähtyi hämmästyneenä ja onnellisena ja kuunteli pää kumarass...

Poismennessään hän oli kyllä hyvillään, kun rouva Eschen oli hänelle ollut niin ystävällinen, mutta usein häntä kuitenkin kiusasi yhä ajatus, ettei vallasnainen sittenkään ollut...

Kysymysten täsmällisyys tuntui hänestä oikein hyvältä, sillä hän oli elellyt omissa valloissaan ja kaipasi kasvatusta. Yksinkertainen suoruus tuntui kuritukselta; vieras kylmä k...

Sitten hänen täytyi nousta pöydästä ja lähteä, kun Heini Peters hupsu kiirehti ja väitti vielä, että he olivat istuneet täällä kahvin juonnissa jo yli kaksi tuntia. Klaus Baas o...

[5] Sylt: suurin n.s. pohjois-friisiläisistä saarista, Luoteis-Saksan rannikolla Pohjanmeressä, 12-22 km Schlesvigin mannermaasta; saari on hietasärkkiä, nummea ja marskimaata;...