Viimeinen Ateenalainen

Hän on huoneessa, jonka sisustus osoittaa suurinta köyhyyttä. Yö on tulossa. Huonetta valaisee uninen lamppu. Rahelilla on sylissään lapsi, hänen ja Karmideen poika. Pienokainen...

Tuo langennut naisraukka oli ruvennut pitämään lämpimästi Rahelista, joka oli kovan onnen lapsi niinkuin hän itsekin. Myroo oli Rahelista löytänyt olennon, jota paljoa kovempi k...

Vielä vähemmin sellainen tuomari kykenisi ymmärtämään että, vaikka tarkoitus olisikin ollut toinen eikä ollenkaan niin jalo -- vaikka se vallan yksinkertaisesti olisi ollut toiv...

-- Aivan niin, ja kuitenkin nuo kiittämättömät jumalat unohtavat minut. He ovat vaikuttaneet, että olen saanut keisarilta käsikirjeen, joka tosin hyvin kutkuttelee turhamaisuutt...

Alussa Karmides oli näyttänyt toteuttavan nämä toiveet. Tultuansa lailliseen ikään hän kihlasi Hermionen ja teki sitte Kryysanteuksen suostumuksella matkan Syyrian, Egyptin ja I...

Kimoon oli kuitenkin siksi ujo tai siksi kateellinen viisautensa puolesta, ettei esiytynyt julkisissa oppisaleissa. Hän ei myöskään seurustellut tiedetoveriensa kanssa, joko sik...

Mutta ilta kului ja yötäkin aina aamunkoittoon asti hartaassa lukemisessa ja luetun ajattelemisessa, eikä Clemens ollut vielä ennättänyt kirjan loppuun. Hän luki kerta toisensa...

-- He seuraavat muassa, Rahel. Autuuden saarella on äärettömiä varastoja tuota keltaista metallia, joka on isäsi ilo. Hän seuraa meitä sinne, kokoo laivalastin kultaa ja palaa m...

-- Sinun tulee muistaa, että Hermione ja Karmides ovat kasvinkumppaneja, että he olivat määrätyt toisilleen jo ensimäisistä nuoruudenvuosista saakka. Vielä sinun tulee muistaa,...

Eusebia näkyi alussa voivan vaivoin hillitä itseänsä keskeyttämästä puhujaa. Tuo uhmaavainen hymy asui kauan hänen huulillaan. Vaan vähitellen se oli kadonnut ja sijaan tullut v...

-- Ja jos olisin laulanut sen mummon isoäidin aikana, lausui Ismeene, niin olisi minulle naurettu, kun muka saatoin pitää niin vanhanaikaista laulua kauniina. Näetkös, mummoni i...

Prokonsulin luopumisen, sanoi Eusebia, oli pääasiallisesti vaikuttanut Kryysanteus. Seurustelu tämän filosofin ja hänen tyttärensä kanssa oli vähitellen turmellut Annæus paran j...

-- Olen kysynyt itseltäni: mikä on se onnettomuus, joka uhkaa Karmidesta? Ja kuinka voin häntä auttaa? Onhan paljo, mikä erottaa meitä, mikä kieltää minulta hänen luottamuksensa...

-- Sinä tahdot tietää, miksi hän hylkäsi sinut. Kuolinhetkellään hän painoi sinua rintaansa. Minä nostin sinut kehdosta ja panin sinut hänen syliinsä. Hänen viimeinen rukouksens...

Jos Kimoonin puhuessa olisi ollut auringonpaistetta, jos luonnon kasvot olisivat olleet iloisia, niin kenties hänen sanansa eivät olisi tehneet sitä vaikutusta, jonka ne nyt tek...

-- Jo Irenaeus tunnustaa Rooman etevämmyyden muiden piispanistuinten rinnalla. Ylpeä Victor, rohkea Stephanus ovat jo kauan sitte koettaneet sitä toteuttaa. Ja mikä on tärkeämpä...

-- Onnellinen se, joka saa asettua Herran jalkojen juureen, sill'aikaa kuin toisten osana ovat talouden huolet! Vaan nekin ovat tarpeellisia. Kirkko tarvitsee järjestäjiä ja puo...

Mutta olihan se Kristus, josta Teodooros saarnasi Hermionelle, kokonaan toinen kuin se henki, joka ilmestyi kristittyjen elämässä, katsantotavoissa ja keskenäisissä riidoissa. H...

Teodooros kuvaili, kuinka fariseus, täynnä inhoa, tahtoi ajaa syntisen vaimon pois, vaan kuinka Jeesus, Jumalan poika, ylisti tämän katumuksen tuon ylpeän miehen vanhurskautta p...

Neitoset jatkoivat: -- Kaikki rakastavat kukkaa, joka kasvaa hyvin aidatussa puutarhassa, missä sitä ei uhkaa laitumella käypä karitsa eikä viiltävä aura. Tuulet hyväilevät, aur...

Yleensä puhuttiin näinä päivinä Ateenassa paljo Hermionesta. Kristittyjen ja myöskin vanhan opin tunnustajain kesken kuiskailtiin, että Petros oli kääntänyt filosofin tyttären k...

Piispa Petros oli puolenpäivän aikaan, syötyään keveän aterian ja juotuaan pikarin vedensekaista viiniä, tuntenut pahoinvointia, joka kiihtyi niin nopeasti, että hänen oli täyty...

Vasaranlyöntejä kuului kaupungista. Eräästä pylvähistöstä lohkoiltiin kiviä rakennettavaan kristilliseen kirkkoon. Se oli Kniidolaisten pylvässuojama, jonka seinille Polygnootos...

Armeija seisahtui ja asettui leiriin, ennenkuin oli saapunut jylhempään vuoriseutuun, jonka laaksoista sen tuli etsiä vihollisensa; ja piispa Petros lähetti kaksi pappia viemään...

Nuoret miehet, jotka sohvillaan loikoen katselivat tanssia, eivät voineet vastustaa haluansa, vaan yhtyivät hekin siihen. Jonkun salaisen keinon avulla, jonka ainoastaan prokons...

Sillä aikaa kun kristitty väestö tällä tavoin ilmaisi tahtonsa, oli piispa Petros jo käynyt Akaian prokonsulin luona ja vaatinut tätä vangituttamaan Kryysanteusta, koska tämä ol...

Kun Praksinoa sanoi Karmidesta kauniiksi, niin tämä muutoin tavallinen kohteliaisuus oli tällä kertaa todellisuuden mukainen. Karmideen vartalo, jossa ilmaantui kreikkalaisen ty...

-- Te valistuneet pakanat, jatkoi Teodooros, -- olette ylpeitä ylimyksiä; te puhutte toisesta uskosta valittuja henkiä, viisaita ja ajatukseltaan voimallisia varten; toisesta ta...

-- Kuulethan, että Eufeemios on minut unohtanut. Kautta Jumalan, joka elää taivaassa, minulle ei ole tänä pitkänä päivänä annettu pisaraakaan vettä. Ja ruoka, jota minulle annet...

-- Mennään yhdessä. Minun tulisi tänään olla ainoastaan sinun varjosi, lisäsi prokonsuli hymysuin, viitaten pilaan, jota Constantiuksen hovimiehet tekivät Julianuksesta, -- sill...

Donatolaiset olivat valinneet olopaikakseen vaikeakulkuisen, myrskyiltä suojassa olevan rotkon, jonka lohkeilleet seinät tarjosivat heille luonnolliset asunnot. Niitä he olivat...

Hän kulki hitain askelin tasangon yli, jolle hänen avaraan viittaan puettu vartalonsa loi haaveellisen jättiläisvarjon. Ateenassa kulki huhu, että joku oli nähnyt maassa varjon,...

-- Teitäkö estäisin? lausui Teodooros asettuen haavoitetun eteen, niin että suojeli häntä tungeskelevalta joukolta. -- En minä tahdo estää teitä, kun tahdotte vaan käyttää oikeu...

-- Et näy, jatkoi Teodooros, -- tuntevan näiden donatolaisten käsitystä iloisesta sanomasta. He ovat kärsimyksien ja vainojen kautta tulleet sellaiseen johtopäätökseen kristinop...

Kryysanteus totteli kutsumusta. Hän saapui Efesokseen, jossa Julianus silloin keisarin käskystä oleskeli. Vakoilijat pitivät silmällä nuoren ruhtinaan askeleita. Keisari piti ur...

-- Toimeen rivakasti!--mies meni Pyytian kolmijalan luo, ja potkaisi sen kumoon. -- Tänne, miehet, ja nostakaa kivi pois! Joutuun! Me tahdomme nähdä, onko Apolloon... Tahdomme t...

-- Ylistetyt olkoot jumalat, sanoi Olympiodooros, joka oli prokonsulin seurassa; -- tuon kirotun papin ei onnistunut varastaa minulta komean näytelmän huvia eikä sinulta, hyvä A...

Pappispukuinen poika vavahti kuin olisi herännyt syvistä ajatuksista nimensä kuullessaan. Hänen katseensa oli lakkaamatta tähystellyt Kryysanteuksen kasvoja. -- Ensi kerran hän...

-- Antakaa rohkeuteni anteeksi, te nuoret naiset ja sinä Hermione, filosofin tytär, jonka minä tunsin sanoistasi. Minä olen vieras, joka äsken tuolla aulassa odottelin isääsi, v...

-- Minä en tiedä mistään metelistä; tiedän vain rangaistuksesta, jonka murhanhaluiset vääräuskolaiset itse ovat vetäneet päällensä. Vaan täällä ei ole paikallaan, että sinä kysy...

1. Aamu Ateenassa tuhatviisisataa vuotta sitten 2. Kohtauksia torilla 3. Delfoi. Oraakelintiedustelijat 4. Kryysanteus 5. Hermionen yö temppelissä 6. Prokonsuli pulassa. Piispan...

Nyt tiedän mitä tuo vivahdus merkitsi: se oli kuolevaisuuden tietoisuus. Olympoksen asukkaat olivat korkeampaa sukua kuin me: isämme kutsuivat niitä jumaliksi, te filosofit kuts...

[25] Roomalaisissa amfiteatteri-näytännöissä oli tapana, että miekkailija, joka oli joutunut allekynsin, rukoili etusormi pystyssä armoa katselevalta kansalta. Jos katsojat vaat...