Talvi-iltain tarinoita 2 Vinsentti Aallonhalkoja. Aulangon pastorinvaali. Mirabeau täti.

Jotakin oli kuitenkin ilmassa, joka ei häntä oikein miellyttänyt. Olikohan se ehkä häkää?... Hän avasi uunin pellin, tutki uunin, kaapit, taulut, kirjoituspöydän; kaikki oli van...

Teepöydässä oli Muiston tavan mukaan runsaasti hyvää kylmää ruokaa. Minä mietiskelin itsekseni, tokkohan seppä voisi maistaa muruakaan, kun hänellä on sellainen asia toimitettav...

Kaikista huomioistani päättäen saatoimme odottaa hienoa päivällistä. Mutta minä petyin: päivällinen ei ollut hieno, se oli ruhtinaallinen. Seppä, jonka kourat olivat aivan kuin...

Me lähdimme Hämeenlinnasta aivan pimeässä vanhoilla vaunurämillä, kurjan huonoilla valjailla tuntemattoman ajajan mukana mäkiselle tielle, joka oli paljasta sileää iljannetta; m...

-- Jos te, maisteri, kun olette oppinut mies, voitte huomata ihmisestä enemmän kuin ulkomuodon, niin ymmärrätte enemmän kuin minä. Kahdeksana viimeisenä vuotena tuli rovastivain...

-- Sitähän minä nyt juuri pyytäisin. En kuulutuksiinpanoa varten; sitä saatan vielä odottaa viisi- tai kuusikymmentä vuotta, kunnes saan tarpeeksi varoja. Mutta päästäkseni keng...

Jonkun aikaa nuori tyttö vain nauroi imarteluille ja ilkkui huomionosoituksille. Ollen huikentelevainen ja iloinen, tietämättä mitään elämän suruista tai edes elämän vakavuudest...

-- Antakaa anteeksi, jokaisella asialla on oikea ja nurja puolensa. Lääkintätaidon oikea puoli on oikea ravintojärjestys ja voimistelu terveyden _säilyttämiseksi_, oikea ravinto...

Niin kului vuosi ja kaksikin, ja minä tulin yhä tyytyväisemmäksi. Minut oli palautettu eksyttävästä sumusta päivän valoon, mahdollisimman kiihkeistä haaveiluista todellisuuteen,...

Allfrida oli kohta kuusitoistavuotias, mutta sielunsa puolesta tuskin puoltakaan siitä iästä. Hänen tietonsa ja taitonsa eivät vähän aikaa takaperin vielä olleet ulottuneet pite...

Niin kuluivat joulupyhät, ja uusi vaalipäivä oli jo käsissä. Taaskin saarnasi lääninrovasti, tohtori Ekhammar, ankarammin vain kuin edellisellä kerralla, ja taaskin hän istuutui...

Hupaisinta oli, että laamanninrouva, saatuaan sillä tavoin purkaa sydäntään, ei huomannut mitään pahaa siinä, että Loa, joka yksin ei saanut mennä kirkkoon, sai sen sijaan yksin...

Vaunumme vieri eteenpäin. Isän sytytellessä piippuansa syntyi uusia vaaroja äidin vilkkaassa mielikuvituksessa. Me olimme lukitussa vaunussa; miksikä olimme lukon takana? Lukon...

-- Hyvät herrat -- jatkoi puhuja riemutuoliltaan, oivallisesti matkien erästä tunnettua nahkuria, joka aina napsautti sormillaan vatsaansa ja vähää ennen oli ahdistanut muutamia...

-- Niin kauan kuin näet joka yö unta minusta, et saa palata tänne. Sinun pitää rakastaa muitakin kuin minua yksin, muuten en saa koskaan enää nähdä sinua. Näetkö näitä kahtatois...

Uhkaavaa muminaa alkoi kuulua käytävältä, sillä ken tahtoi viinaapolttavassa Aulangossa sanoa jotain oikein julmaa, vihamielistä ja inhoittavaa -- ken siellä tahtoi samaan henki...

Ilta oli ihana, ilma puhdas, raitis, taivas kirkas, järvi sininen, kaikki lehdot suloisen viehkeät nuoruutensa hennossa vehreydessä. Kukkulalla olevat nuorukaiset hengittivät va...

Amelie aikoi vastata, mutta kun hän katsahti tädin pelästyneisiin kasvoihin, jähmettyivät sanat samassa hetkessä hänen huulilleen. Hän oli vaiti, mutta tunsi mielessään nuoruude...

Tuskin hän oli ehtinyt nopean tarkastuksensa loppuun, kun Joosua tarttui hänen käsivarteensa ja peitti lyhdyn, samalla viitaten ikkunaan päin. Keveitä askeleita kuului tikapuilt...

Sepän lahjaa tarkasteltaessa ei kukaan meistä ollut huomannut, miten täti oli ottanut korista omenan, erottanut puolikkaat toisistaan -- sillä se oli jo ennestään halkaistu ja s...

Sillä Erland Stjernkors tiesi, miten kauhistuttavan paljon ihmisuhreja tuo hentojen lasten huolimaton hoito vuosittain vei vähäväestöiseltä Suomelta. Hyvää tarkoittavia neuvoja...

Eräänä iltana juhannuksen jälkeen, jolloin kämnärioikeus julisti tuomionsa, nähtiin kahden vanhanpuoleisen herran kävelevän laivanveistämön luona länsipuolella nykyistä Kaivopui...

Erland Stjernkors oli yksin; hän oli lähettänyt renkinsä ja uskottunsa, Joosua mustalaisen, toimittamaan asiaa, joka oli toistaiseksi pidettävä salassa. Mutta hänellä oli täti -...

Kuvittelepas, että vielä, kuten muinoin, hiivimme varpaisillamme ylös puolipimeitä ullakonportaita ja haparoimalla etsimme vanhaa, salaperäistä, rautalankaristikolla varustettua...

-- Kun isäni kuoli vuosi takaperin, lopetin kaupan, joka ei minua koskaan miellyttänyt, ja pidin vain rautatehtaan, jota muut hoitavat paremmin kuin minä. Minulla on muutamia ys...

Nikolainkirkkoa ympäröivän, sittemmin tasoitetun vuoren luoteisessa kulmassa oli siihen aikaan pieni, hyvin mitättömän näköinen puumaja, jota voisi jossakin suhteessa sanoa nuor...

-- Oikeutta! Oikeutta! Minä olen viaton, minut on petetty! Idegran on kaikkeen syypää! Hänen tulee vastata kaikesta. Ja kun ajattelen, että sellainen roisto tahdotaan tehdä Aula...

-- Hyvä Jumala, valaise minua! rukoili hän itsekseen. -- Mitä minun on tehtävä? Tuleeko minun puhua vaiko olla vaiti? Eikö Sinulla sitten ole ketään muita paimenia tänne lähetet...

Ensimmäinen vastaanotto oli vihamielinen. Meitä tervehti äkäisellä haukunnalla kahlekoira _Danton_ historiallinen otus, jonka kuuluisan nimen talonväki oli varsin häpeällisesti...

1. Ylioppilasnimikirja. 2. Seitsemän uutta esitellään. 3. Vesimatka Säästöpankkiin. 4. Syrjästäkatselijat. 5. Lupauksen malja. 6. Viheriän huvilan luona. 7. Sörnäisten seitsenle...

-- Se on hyvin yksinkertainen juttu, selitti seppä. Oleskellessani Pariisissa kaksi- tai kolmetoista vuotta takaperin tutustuin ruotsalaiseen maanpakolaiseen, ennen Ranskan palv...