Rukousnauha: Romaani

"Ja silloin minä sanoisin: 'Hyvä, kulta sisar, päästäkää minut pois!' Teistä vasta äreä on tullut viime aikoina! Ja te kun olitte ennen vallan kiusoittavan huomaavainen! Te varm...

"Ystäväni", sanoi hän, "en koskaan koeta arvailla ihmisten salaisuuksia. Se on jonkinlaista henkistä huvittelua, joka ei miellytä minua eikä niin sanoakseni anna minulle mitään....

"Ei, ei minulla ole tuolia", virkkoi tohtori Rob, "sillä minä aion oikein perinpohjin nauttia omasta kaunopuheisuudestani, ja silloin minulla on tapana seisoa. Sisar Graylla ei...

"Hyvä ystävä", sanoi tohtori, "koska metsässä on yksin tai kahden? Lukemattomat pikku oliot ympäröivät meitä. Pirteitä silmiä tirkistelee oksien välistä, karvaisia häntiä puikki...

"Tiedähän", jatkoi lady Ingleby, "minun vieraillani tuntuu olevan hauskaa. Niin, ja Dalin suhteen ei ole enää mitään epäilystäkään. Kuinka minä olisin iloinen, jos se tapahtuisi...

Sisar Rosemary hymyili. "Minä lupaan, etten ole kauan poissa", sanoi hän. "Toisin sanoen palaan heti, kun te tahdotte. Mutta herra Dalmain, aion tänä iltana kirjoittaa sen kirje...

Garthista ja Janesta oli pääasia, että heidät niin nopeasti kuin mahdollista vihittiin ja jätettiin kahden. He eivät välittäneet yksityiskohdista, miten päämäärään päästiin. Jan...

Hän ei voinut nähdä tohtorin ymmärryksellistä silmäystä, mutta hänen myötätuntoinen äänensä, kun hän ilman muuta sanoi: "Niin, niin tietysti", sai Garthin lisäämään: "En voi pit...

Jane nousi ja tarkasteli kaikenmoisia merkillisiä pikkuesineitä, joita oli uuninreunuksella. Erikoisesti kiintyi hänen huomionsa pieneen ja hyvinvoipaan pronssiseen karhuun, jok...

"Rakas täti", huomautti neiti Lister väsyneesti, "älkää nähkö vaivaa viittaamalla englantilaisiin klassikoihin, kun me näin kahden olemme. Se on turhaa voiteen haaskausta, sillä...

Pahaksi onneksi lady Ingleby ei aina erottanut hänen ääntänsä hovimestarin äänestä. Myra itse ensimmäisenä myönsi, ettei hänellä ollut 'paljon korvaa'. Mutta oli ehdottomasti kä...

"Ette koskaan! Ei ikinä!" sanoi Garth. "'Rakkaus ei koskaan häviä!' Rakkaus on kuolemaakin väkevämpi. Saattaapa jonkin aikaa näyttää siltä, kuin se olisi kuollut ja haudattu. Mu...

Jane katseli häntä. Erilaiset ja kuvaavat tavat, miten hänen ystävänsä sytyttivät ja polttivat savukkeensa, olivat aina huvittaneet Janea. Hän olisi voinut mainita ainakin kymme...

Mutta yhtäkkiä hänelle selvisi, että tohtorin ajatukset olivat jossakin muualla. Eivät ne olleet hänessä ensinkään. Mutta seuraavassa tuokiossa ne siirtyivät häneen, ja kaksi tu...

"Mutta, tyttö kulta", virkkoi tohtori levollisesti, "ettehän te voi 'minä sisarena tahansa' _lähteä_, paha kyllä. Voitte lähteä ainoastaan sisar Rosemary Grayna, sillä minä tein...

"En", sanoi hän. "En minä menetä mitään, eikä minun vuokseni menetetä mitään. Odotin siellä vain, kunnes te lähtisitte. En minä mene takaisin. Menen puistoon hengittämään yöilma...

Jane ei ollut koskaan näyttänyt hauskemmalta kuin tuona marraskuunpäivänä seisoessaan suuren pyramidin huipulla. Hän oli terve, päivettynyt ja roteva, terve sielu terveessä ruum...

Nyt juuri hän ei katsonut Janeen päin. Hän oli tarkalleen selostanut käyntinsä Castle Gleneeshissa, josta oli palannut vasta edellisenä iltana. Hän oli ollut viisi tuntia Garthi...

Vihdoin hän ojensi kätensä. "Neiti Gray, olkaa hyvä ja antakaa kirje minulle. Kiitos! Tahdon olla yksinäni neljännestunnin. Olen kiitollinen, jos istutte sillä aikaa ruokasaliss...

Jane istui ikkunalaudalla nauttien auringonlaskusta ja ihanasta näköalasta ja iloiten puolentunnin rauhasta ennen kamarineitsyen tuloa. Aivan hänen allansa oli laakea, hiekoitet...

"Oi, Jumalani", vaikeroi hän, "lähetä hänet takaisin minun luokseni, oi, lähetä hänet takaisin!... Voi, Garth! Minähän mitätön olen ja arvoton, etkä sinä. Oi, Garth -- tule taka...

"Miksi te nimitätte rouva Velmaa 'yllätykseksi'?" kysyi eräs neitonen, jolle Overdenen "hienot seurat" olivat ihkasen uutta. "Hyvä ystävä", vastasi lady Ingleby, "se on herttuat...

"Joka tapauksessa minä toivon teidän olevan ystävällinen sisar Rosemary Graylle, herra Dalmain, niin ettei hänen tehtävänsä käy ylenmäärin vaikeaksi. En uskalla lähettää häntä n...

I luku. Herttuatar astuu näyttämölle. II luku. Jalosukuinen Jane neiti esitetään. III luku. "Yllätys". IV luku. Jane tarjoutuu sijaiseksi. V luku. Uskoutumista. VI luku. Verho k...

Jane katsoi häntä silmiin ja hymyili surullisesti. "Niinkö, poika?" sanoi hän. "Minä olen saanut niistä kalliisti maksaa. -- Minä työnsin luotani hänet, joka minua rakasti, ja s...

Sittenkin minä olen sangen toiveikas, niin, enemmänkin kuin toiveikas -- luottavainen. Usein olen viime aikoina ajatuksissani sovitellut Teihin lupausta, joka sanoo, että kaikki...

Jane kiersi kätensä hänen ympärilleen. Kuinka poikamainen hän oli monessa suhteessa! Kuinka perin huolettoman ja hillittömän nuorekas pohjaltaan! Juuri sinä hetkenä hän tunsi ol...