Category: Novels

Hagarin poika

Oli kylmä joulukuun aamu. Ilma oli sakea ja hämärä muutamalla Lontoon poliisiasemalla. Lamppujen valot näyttivät himmeiltä ja torkkuvilta, samoin kuin ihmisetkin tänä varhaisena hetkenä. Eräs nainen lapsi sylissä oli puolittain pakotettu ja vedetty istumaan syytettyjen penkill...

Chapters

20. Part 20

Saarna loppui ankaraan selitykseen, miten horjumaton on Jumalan laki ja miten sen rikkojat joutuvat ikuiseen kadotukseen. Sanat olivat voimakkaat ja järkyttävät, mutta mies, jok...

23. Part 23

Vaunut, jotka veivät rouva Draytonin Lontooseen, kulkivat tuttuja seutuja, jotka herättivät monenlaisia muistoja. Ajatukset hänen vanhassa päässään olivat kuin vesilinnut merell...

17. Part 17

Tämä tapahtui juuri sinä hetkenä, jolloin Mercy hetkisen odoteltuaan oli palannut hermot jännittyneinä kapakkahuoneeseen. Käännyttyään ympäri Hugh Ritson joutui silmä silmää vas...

28. Part 28

Greta palasi pappilaan keskipäivän korvilla ja tapasi kirkkoherra Christianin ja Peterin käytävällä -- toisella oli viikate olalla ja toisella kimppu kaisloja kainalossa. Kirkko...

16. Part 16

Hugh Ritson tyynnytti häntä selittämällä, että jos hän oli utelias tietämään, mikä hänen äitinsä nimi oli, hän kyllä voi sen saada selville ja lisäsi: "Mitäpä nimi silloin hyödy...

18. Part 18

"Herra hyvästi siunatkoon, mikä tuota herraa vaivaa! Oi, oi, hän on kuin sinä, Paul, ilmetty itse, mustassa puvussa. Minä olen niin kauheassa tuskassa ja vapisen tyhjän tähden....

21. Part 21

Kapakan emäntä lyntysti ylös vieden Draytonin makuuhuoneen avaimen: huone oli tyhjä ja ovi oli auki, Hugh Ritson koetti avainta lukkoon ja näki, että se käy hyvin. "Hyvä on", hä...

9. Part 9

"Sinä lasket leikkiä, mutta heille se ei ole leikkiä, kun saavat huomata, että heidän lirputtelunsa ja kuhertelunsa täytyy loppua Ja millaisesta syystä sitten! Se on oleva kauhe...

11. Part 11

"Minä rukoilin ja saarnasin Matt. 23, 24 johdolla ja sitten palvelin Herran pöydässä. Jumalanpalveluksen jälkeen Tuomas esitti uuden naapurinsa Allan Ritsonin, joka pyysi minua...

12. Part 12

"Rakkahin. En tiedä, mitä minulle tapahtuu, mutta; minun silmäni tulevat pahemmiksi ja pahemmiksi. En ole tänään enkä eilen ollenkaan avannut niitä. Oi, rakas, minä pelkään, ett...

25. Part 25

"Saatana, mikä lenkku", hän mörähti ja hyppäsi muutamalle hautakummulle voidakseen kurkistella sisään avoimesta akkunasta. Mutta siihen noustessaan hän potkaisi kukkalasia ja se...

6. Part 6

Hugh Ritson istui yksin vanhassa salissa, jossa nyt kenenkään läsnäolo ei häntä häirinnyt. Hänen kasvonsa lepäsivät käsissä ja kyynärpäänsä nojasivat polviin. Hänen silmissään v...

27. Part 27

Hugh Ritson suuntasi askelensa siihen huoneeseen, jota Paul Drayton piti sänkykamarinansa. Hän avasi koputtamatta oven. Sisällä oli pimeää. Vain kapeat valojuovat pilkistivät si...

30. Part 30

Kauhuissaan hän hyppäsi seisoallensa. "Armoa, armoa!" hän huusi. Sitten hän huokasi raskaasti ja katseli ympärillensä. "Unta -- vain unta", hän sanoi itseksensä ja naurahti luja...

1. Part 1

Oli kylmä joulukuun aamu. Ilma oli sakea ja hämärä muutamalla Lontoon poliisiasemalla. Lamppujen valot näyttivät himmeiltä ja torkkuvilta, samoin kuin ihmisetkin tänä varhaisena...

29. Part 29

"Tämä on sinun lapsesi kuolinhetki, ja taivas sinulle anteeksi suokoon, se tuntuu olevan myöskin sinun veljesi toiveiden kuolinhetki", hän katsahti ympärilleen. "Ajatteletko sin...

4. Part 4

Eräs tilapäinen sattuma päästi hänen intohimonsa valloilleen. Metsissä kierrellessään hän kävi usein sammalikossa, jossa loordi Fisher työskenteli kaivoksessaan. Varhaisena kesä...

10. Part 10

Seuraava päivä oli sunnuntai ja aamujumalanpalveluksen jälkeen kokoontui joukko miehiä kirkon portin edustalle keskustelemaan edellisen päivän tapauksista. Illalla oli Lentävä H...

13. Part 13

Matkalla Ghylliin Paulin levottomuus oli kiihtynyt raatelevaksi tuskaksi. Ehk'ei se ollut muuta kuin mielikuvitusta, mutta hänestä tuntui, että sumupilvi leijaili talon yllä. Ku...

22. Part 22

Hugh Ritsonin kevyt naurahdus kuului vuoteena luota. Hän seisoi yhä Paul Ritsonin päänpohjissa. "Jos Isä Jumala tulisi teitä hakemaan tulisilla vaunuilla ja salamat suojanansa,...

26. Part 26

Mercy otti pienokaisen hänen käsistänsä ja nauroi ja itki ja nauroi taas. "Äiti ja Ralphie leikkivät yhdessä, puutarhassa, lemmikkini, ja Ralphie saa nähdä hevoset ja kukat ja l...

15. Part 15

Ihanhan he lensivät tietä! Aurinko hohti juuri vasten heidän silmiänsä. Se punasi lännen taivaan ja sai itäiset vuoret välkkymään kullalta. Heidän ympärillään kiitelivät luistel...

19. Part 19

"Älä antaudu epätoivoon, rakkahin Paul. Sinähän tiedät, miten raskaalla mielellä menee nukkumaan myrsky-yönä, kun puhurit ulvovat ja hakkaavat puiden oksia toisiansa vasten, mut...

2. Part 2

Newlannin laakso käy pohjoisesta etelään. Sitä rajoittavat idässä Cat Bellin kukkulat ja Ankeriaskalliot, lännessä Hindscarth ja Robinson ja niiden takana tumma Pike ja Grasmoor...

8. Part 8

Kirkkoherra Christian pudisti päätänsä. "On liian suurta", hän sanoi, "että yhden osaksi tulee niin äärettömän paljon hyvyyttä; pahinta kaikesta on elää liian suuressa onnessa....

5. Part 5

Nukuttava hiljaisuus vallitsi huoneessa, jossa herra Bonnithorne söi välipalaansa. Se oli pieni tammella verhottu sali oikealle siitä huoneesta, jossa hän oli Allan Ritsonin kan...

3. Part 3

Sitten Hugh Ritson pysähtyi. Hän tutki tarkasti valokuvaa ja katseli vuoroin sitä, vuoroin taas asianajajaa. Hänen kylmäverisyytensä, jonka hän tähän asti oli säilyttänyt, näytt...

33. Part 33

"Tahtooko rouva Ritson astua uudestansa esille?" Greta oli jo noussut ja piteli kirkkoherra Christianin kättä hermostunein sormin. Hän astui erilleen ja tullen miesten taa hän j...

14. Part 14

Greta ajatteli Hugh Ritsonin salaperäistä uhkausta. Olisiko Hughilla voimaa estää heidän avioliittonsa, oli Gretalle vähemmän tärkeä kuin kysymys, pitäisikö hänen kertoa Paulill...

24. Part 24

Ääni tuli asemasillan päästä. Vartija kääntyi hymyillen katsomaan, kuka käski junaa odottamaan. Vanha herrasmies silkkisukissa ja säärystimissä, valkea tukka liehuen leveälaitai...

7. Part 7

Sitten kuului lattialla hiljaisia askeleita. Hugh Ritson oli hämärässä huoneessa. Hän otti varjostetun lampun pöydältä, lähestyi vuodetta ja piti lamppua toisella kädellänsä pää...

32. Part 32

Välittämättä karkausyrityksistä ja vieläkin vakavammasta vaarasta, johon Paul Ritsonin raudanlujat kädet saattoivat hänet johtaa, vartija oikaisi itsensä penkille ja nukkui. Puo...

31. Part 31

He astelivat siihen osaan pihaa, johon seinään oli suurin valkein kirjaimin maalattu: "34 ryhmä" ja alla oli pitkä ja leveä nuoli. Tätä lähellä oli puusta ja raudasta tehty rake...

34. Part 34

Kymmenen tienoissa kirkkoherra Christian saapui. Hän oli taistellut kauan sydämessään, päästäkseen selville, mihin velvollisuus häntä käskisi. Vastaukseksi vanhan miehen pyyntöö...