Buddenbrookit 1: Erään suvun rappeutumistarina

Konsulitar Buddenbrook loi silmäyksen lähellä olevassa nojatuolissa istuvaan mieheensä paikaltaan anoppinsa vierestä, suoratyyliseltä, valkoiselta sohvalta, jota koristi kullatt...

»Mutta voinko minä kehoittaa häntä siihen?» huohotti konsuli vieden kiihtyneesti käden otsalleen. »Minä kannatan asiaa henkilökohtaisesti, siksi minun pitäisi sanoa: maksakaa, i...

Mutta hänen lopetettuaan, »taivaanmannan» ollessa jo melkein tyystin kurkkua alempana ja Malvasierin laulaessa loppua, kohosi paikaltaan rykäisten ja yleisen huudahtelun seuraam...

»_Assez!_ sanon minä. _N'en parlons plus_, piste! Sänkyyn, mars! _En avant_!» Liekki toisensa jälkeen katosi auttamattomasti pienen metallisuppilon sisään, joka oli kiinnitetty...

Minkäänlainen hääräily talossa tai keittiössä ei täällä tullut kysymykseen, jota vastoin kotona Mengstrassen varrella isä ja isoäiti, vähemmin isoisä ja äiti, usein kehoittivat...

»Ojensin sinulle tällä vaikealla ja vakavalla hetkellä käteni kuten ainakin veli veljelle; mutta liikeasioissa olen edessäsi ainoastaan sen arvossapidetyn kauppaliikkeen johtaja...

Madame Kethelsen totteli nuorempaa sisartaan, antautui tämän toruttavaksi kuin lapsi, ja totta puhuen Sesemi halveksi häntä sydämensä pohjasta. Therese Weichbrodt oli lukenut, v...

»Miten mahtavasti hän puhui!... 'Täällä keskustellaan'! Emme me keskustelleet ollenkaan hänen tullessaan. 'Peltounikot ovat niin koristeellisia!' Välistä hän laittautui sen näkö...

»Jospa edes voisi ajatella, että Tonyllä on joku pätevä syy kieltäytyä tästä liitosta! Mutta hän on lapsi. Bethsy, huvinhaluinen lapsi, joka tanssii mielellään, antaa nuorten mi...

Hän tuskin ollenkaan muisti herra Grünlichiä. Kaupunki ja kauhea kohtaus maisemahuoneessa, perheen ja pastori Köllingin kehoitukset olivat jääneet kauas. Täällä hän saisi herätä...

»Kuinka?» kysyi Morten hiukan epäselvällä äänellään... ja ikäänkuin unesta havahtuen sanoi hän nopeasti: »Menee! Se on 'Bürgermeister Steenbock', se on menossa Venäjälle. — Minä...

Virkahuone oli jotakuinkin pieni; sen seiniä peitti muutaman jalan korkuinen laudoitus, mutta yläpuoli oli ainoastaan kalkittu. Sateen lakkaamatta ropisuttamien ikkunain edessä...

Rouva Stuhtilla oli nyt taas vihdoin tilaisuus seurustella parhaimmissa piireissä, hän kun auttoi mamseli Jungmannia ja ompelijatarta hääpäivänä Tonyn pukemisessa. Hän ei, herra...

Avaran ruokasalin pöytä oli kutistunut hyvin pieneksi. Paitsi vanhempia istui siinä tavallisesti vain mamsseli Jungmann, kymmenvuotias Klara ja laiha, nöyrä ja hiljaa aterioiva...

»Missä minun vaununi ovat?... Minä tahdon vaununi!» komensi Lebrecht Kröger aivan vimmoissaan. Hänen raivonsa purkautui, koko hänen ruumiinsa tärisi. »Olen tilannut ne kello vii...

»Tulkaapas tänne, herra Kesselmeyer», sanoi Tony. »Istukaa tähän. Hauska, että tulitte... Kuulkaa nyt tarkasti. Teidän pitää olla tuomarina. Minä olen juuri taistellut Grünlichi...

»Hyvä lapsi, minusta on erittäin tuskallista saattaa sinut alttiiksi kaikille niille ikävyyksille ja kiusallisille seikoille, jotka miehesi onnettomuuden johdosta, liikkeen ja t...

»Mitä minun pitää ottaa mukaan, isä!» kysyi hän huolissaan ja hätääntyneenä... »Kaikkiko? Kaikki vaatteet? Yksi vai kaksi arkkua?... Tekeekö Grünlich todellakin vararikon?... Vo...

Toisinaan, kun konsulitarta vaivasi päänkivistys, oli madame Grünlichin tehtävänä hoitaa emännyyttä ja määrätä ruokalista. Eräänä päivänä kun heillä oli muuan vieras saarnaaja,...

»Meillä olisi pitänyt aikaa sitten olla miljoona!» sanoi hän kiihtymyksestä pusertuneella äänellä, kädet vavisten... »Isoisällä oli parhaina aikoinaan jo 900 000... Ja sen jälke...

... Mitä Christianiin tulee, näytti hän aluksi antautuvan työhönsä varsin innokkaasti ja hartaasti. Monta päivää hän söi, poltti lyhyttä piippuaan ja kohautteli hartioitaan tava...

Mutta kerran hän sai nauttia vielä suuremmasta voitosta. Tapahtui näet, että pastori Trieschke, itku-Trieschke, joksi häntä nimitettiin siksi, että hän joka pyhä saarnatessaan a...

Koska Buddenbrookien suruvuosi ei vielä ollut päättynyt, vietettiin molemmat kihlajaiset ainoastaan perheen piirissä. Gerda Arnoldsen tuli kuitenkin pian tunnetuksi kaupungissa,...

Yleensä täytyy täällä ensin tottua moneen seikkaan, kuten voitte ymmärtää, kun on tullut toiseen maahan. Raha on erilainen ja sitten on vaikea ymmärtää rahvaan ihmisiä, varsinki...

»Niin, Tom», sanoi Christian huolestuneesti ja pyyhki taas päälakeaan. »Se on totta; olet antanut asialle aivan oikean ilmaisumuodon. Juuri siinä on erotus meidän välillämme. Si...

Nyt kääntyi rouva Grünlich ympäri ja sanoi kuuluvalla äänellä: »Hän ei arvattavasti ole kieltänyt sinua tuota kertomasta, mutta siitä huolimatta minä en tiedä, onko sopivaa, ett...

Tultiin Oldenburgin seutuun. Alkoi näkyä pyökkilehtoja, vaunut ajoivat asutuksen läpi pienen torin yli, jossa oli vinttikaivo, sitten takaisin kedolle, Au-joen yli vievän sillan...

»No niin, se taisi tehdä hiukan vaikutusta. Hyvää tahtoa minulta ei ainakaan ole puuttunut. Mutta minun on oltava kiitollinen isälleni, isoisälleni ja isoisäni isälle siitä, ett...

Rouva Permaneder oli puettu turkisreunaiseen kauhtanaan ja pitkulaiseen huopahattuun, jossa oli harso. Hän oli kalpea ja rasittuneen näköinen, hänen silmänsä olivat punaiset ja...

»Ole nyt vaiti, Thomas! Nyt on minun vuoroni puhua. Kuule sinä nyt, mitä minulla on sanomista! Kuinka tarkoitat? Onko elämässä häpeä ja häväistysjuttu vain se, joka tulee ihmist...