Buuritytön tarina

Kun Hans näki neuvoston olevan hajaantumaisillaan ja kun hän pelkäsi joutuvansa kiinni ja surmatuksi, hän hiipi pois samaa tietä kuin oli tullutkin. Hän ajatteli varoittaa minua...

Buurit tulivat rynnäten luokseni, -- Marie liidellen heidän etunenässään kuin pääskynen, ja heidän uljas naisväkensä saapastaen jäljessä, -- ja muodostivat kehän ympärillemme, k...

Juuri kun astuin ulos auringonvaloon ja aioin huutaa miehiä kokoomaan kiviä, luulin kuitenkin kuulleeni takanani hyvin heikon valituksen, jonka sillä hetkellä panin mielikuvituk...

Sitten käännyin kafferien puoleen, erittäinkin niiden, joilta olin ostanut karjaa. He olivat kuulleet, että jotkut buurit olivat saapuneet Krokodiilijoen rantamille kuukausia si...

"Kuuletteko tämän, Henri Marais?" hän kirkui. "Se on teidän hätähousu sisarenpoikanne taasen. Oi, luulin haistaneeni hänet! Teidän sisarenpoikanne on kavaltanut meidät näille zu...

"Hän ei katsoisi sitä loaksi", vastasin. "Miehet ja naiset ovat menneet avioliittoon ilman pappien apua tätä ennen, molemminpuolisen sopimuksen ja julkisen ilmoituksen perusteel...

Sanoin vieväni tämän sanoman perille, jos tapaisin englantilaisia, mutta tietysti en voinut sanoa, hyväksyisivätkö he Dingaanin kutsun Umgungundhlovu'un. Päinvastoin pelkäsin, e...

Niin hän rupatteli edelleen, luullakseni tarkoituksella viihdyttää ja huvittaa minua, sillä hän oli siksi terävänäköinen vanhus, että hän ymmärsi, kuinka tärkeätä oli pitää minu...

Sen alareunaan oli joku -- olen unohtanut, kuka -- kirjoittanut hollanniksi: "De merk van Koning Dingaan" (Kuningas Dingaanin merkki). Sanojen "merk" ja "van" välille jätettyyn...

"Niin, Macumazahn", vastasi Dingaan hyvin vilkkaasti. "Siinä suhteessa sinä ja minä olemme toistemme kaltaisia. Me olemme kumpikin rehellisiä, kovin rehellisiä, ja sentähden myö...

Kun lähdin paluumatkalle, oli aurinko vaipumassa taivaanrannan taakse, mutta se ei minua kovin suuresti huolestuttanut, kun minulla oli mukanani pyssy, jolla suuressa kilpailuss...

"Mutta", hän jatkoi, "syrjäyttäen omat toivomukseni, kenties ennakkoluulot, olen sitä mieltä, että kosimisesi on toivotonta. Vaikka Henri Marais pitää sinusta ja on kiitollinen...

Luulen, että näytin nolatulta ja masentuneelta, sillä hän jatkoi vakavalla, aikaihmisen puhetavalla: "Miksi sinä olet pahastunut sentähden, että Jumala teki minut pitemmäksi kui...

"Päällikkö, eikö riitä, jos minä kuolen? Minä olen vanha ja minun elämäni ei merkitse mitään. Tai jos yksi ei riitä, ottakaa minut ja poikani, mutta anna nuoren pojanpoikani pää...

Leblanciin ja erääseen orjaan, joka oli hänen lähellään, tarttuivat mustat, kynsimäiset kädet, ja vetivät heidät ulos. Miten ranskalaisen kävi, en tiedä, sillä alkuasukkaat laah...

Nuo ensimmäiset kaksi mailia ylämaata! Luulin, ettemme koskaan pääsisi sen päähän, ja kuitenkaan en uskaltanut hellittää tamman ohjaksia, peläten, että se tappaisi itsensä ruoho...

"Keneltäkö? No tietysti missie'lta, baas. Kun kuulin teidän aikovan nukkua vaunuissa, menin hänen luoksensa ja lainasin ne teidän peitteeksenne. Sitä paitsi, olin sen aivan unoh...

Mies totteli, tunnustellen luu- ja lihakasaa. Hyväksi onneksi hän löysi, ei reikää -- sillä se oli hävinnyt lihakudosten yleisesti tuhoutuessa, -- vaan itse kuulan, joka läviste...

"Oi taivaallinen Jumala, joka meidät kaikki näet ja olet kanssamme kun synnymme, kun menemme naimisiin, kun kuolemme, ja myöhemmin iankaikkisesti taivaassa, jos teemme velvollis...

Luulen, että kuiskaus kuultiin, vaikkakaan ei sanoja, sillä näin Pereiran purevan huuleensa ja tekevän liikkeen ikäänkuin keskeyttääkseen hänet. Mutta Pieter Retief työnsi ison...

"Allan", hän sanoi, "sinun ei pidä ymmärtää minua väärin. En todella toivo pahaa Marielle, jota rakastan enemmän kuin omaa elämääni. Jumala yksin tietää, kuinka suuresti häntä r...

Näiden kuuden vasemmalla puolella olivat Prinsloo'n ja Meyerin perheen jäsenet, jotka minä olin pelastanut Delagoasta, ja oikealla puolella olivat muut buurit, jotka sinä aamuna...

Mutta, rakas Allan, jollei apua saavu, luulen meistä joka ainoan kuolevan, sillä Jumala yksin tuntee kärsimämme surkeudet ja sen kauhean sairauden ja kuoleman näyn, joka meitä y...

Omistus. Esipuhe. I. Allan opiskelee ranskaa. II. Hyökkäys Maraisfonteiniin. III. Pelastus. IV. Hernando Pereira. V. Ampumakilpailu. VI. Lähtö. VII. Allanin kutsumus. VIII. Tais...

Vaikka paikka olikin kaunis, ei se kuitenkaan syystä tai toisesta ollut oikein mieleiseni ja niinpä -- ajatellen lähestyvää avioliittoani Marien kanssa -- aloin ratsun selässä,...

"Minä kuolen", hän huusi. "Elämäni juoksee kuiviin, mutta ennen kuolemaani minun täytyy puhua. Koko se juttu, jonka englantilaista vastaan kerroin, on väärä. Hän ei ole koskaan...