Viipurin pamaus: Historiallinen romaani

I. Karsittu puu. II. Kyrönsalmen tarina. III. Laatokan rannoilla. IV. Sotako vai rauha. V. Ohoh, kultaista kotia. VI. Sigrid-rouvan kirje. VII. Yksinäinen vanhus. VIII. Isännänv...

Hänen vieressään seisoi Pentti Heinonpoika kuunnellen vanhuksen sanoja vakavissa mietteissä hänkin. Yhtäkkiä oli hän siis näinikään joutunut vainohiihdolle, hän joka aina oli el...

Tinamalja vapisi pöydän alapäässä pystyyn nousseen nuoren airueen kädessä eikä hän saanut silmiään irroitetuksi puhujasta. Hän ei tajunnut selvästi, mitä nuo maisterin sanat ja...

Klaus Henrikinpoika painautui pöytää vasten, ja taas taipui hanhensulka hänen taistelusta kankeaksi käyneessä kädessään. Toiset herrat jatkoivat takkatulen ääressä kuiskaillen k...

-- Hitto herjan siteestä! -- Hän oli oikaissut kätensä, ikäänkuin tempaistakseen nuo kirovitjat tytön kaulasta. Mutta hänen täytyi pysähtyä ja peräytyä. Sillä hän näki taas sano...

Ovet olivat auki, Pentti kulki huoneesta toiseen hakien ihmistä, joka edes kutsuisi voudin hänen puheilleen, mutta hän ei tavannut ketään. Etuhuoneessa torkkui kyllä pari unista...

Kun hän vihdoin, joukkonsa aamuyöstä jalkeille saatuaan, taas pääsi jatkamaan mäkistä taivalta, hiihti hän alakuloisena ja lakastunein toivein, ja raskaasti tuntuivat silloin su...

-- -- -- Avomielisesti ja luottamuksella pyydän suuressa hädässäni laskea teidän eteenne, jalo herra Steen ja muut Ruotsin suurmiehet, syvän huoleni ja tämän linnan ja maakunnan...

Tämä Winholtin arvelu ei kumminkaan toistaiseksi näyttänyt toteutuvan, sillä tuimimman tulensa kohdistivat viholliset yhtäältä Raatihuoneen tornia ja toisaalta Lakamundintornia...

Vielä olemassaolevaa yhteyttä ulkomaailman kanssa olivat linnaan saapuneet herrat heti päättäneet käyttää hyväkseen, lähettääkseen vielä viimeisen kirjeen ystävälleen ja suosija...

Kun Maunu-piispa Munkkitornin luona puhutteli vahtia, näki hän siinä muurilla teinienkin nuoren parven harjoittelevan raskaiden teräsjousien pingoittamista. Koulumestari Olli Bo...

Tuon toivottomuuden ja kasvavan pelon ohessa oli porvarien ja käsityöläisten kesken itänyt suuttumustakin niitä johtavia piirejä kohtaan, jotka niin huonosti olivat maan puolust...

Steen Sture oli viitannut niihin Brunkebergin taistelun kuuluisiin tapahtumiin, joiden kautta tanskalaisvalta 1471 Ruotsissa murrettiin. Se voitto oli osaltaan Knut Possen urhou...

Joku aika sitten oli näet Possen täytynyt lyhyesti suoriutua eräästä saksalaisesta, joka levitteli vääriä huhuja kaupunkilaisille. Se oli Hans Genek niminen kesti, joka lienee o...

Miesjoukko läksi poukamaa kiertämään, mutta Hintsan venheeseen astuivat hämäläiset, vieden siihen mukanaan karjalaisen nuorukaisen, jonka he olivat pysähdyttäneet ja ottaneet op...

Munkit rukoilivat, ja hartaissa mielissään ottivat siihen osaa myöskin nuo seitsentuntisessa, yhtämittaisessa taistelussa uupuneet sotilaat. Tuska ja hätä eivät olleet murtaneet...

-- Mutta pian pääset, -- onneksesi olkoon, Viljo! Viljo oli nyt oleskellut Olavinlinnassa aina siitä asti, kun hän Viipurin piirityksen päätyttyä oli sieltä hiihtänyt tänne sana...

Hälyttäen soi vaskikello ja miehiä juoksi aseissa linnan arkituvasta, vasta pihalla vyösolkiaan kiinnittäen. He riensivät rantaportille, jossa Kylliäinen oudoksuen katseli seläl...

Etummaisina kävelivät kirkon alttaripapit ja Viipurin molempain luostarien veljekset, päälaelta ajetut avopäiset vaippamiehet, harmajat ja mustat, suitsutusastioita heilutellen....

Olihan Posse arvannut, että viholliset tulisivat ulontamaan saarron myöskin lännen puolelle, siten kaupungin puolustusvoimia yhä useammille tahoille pilkkoakseen. Mutta siitä, e...

Siitä syntyi kipakka kilpahiihto tiheässä ryteikkömetsässä. Hintsa oli voimiltaan vankempi; hän vihdoin ehätti pakenevan, joka sen nähtyään nousi suksiltaan ja asettui palavin s...

Pian katkesi Hattulan kirkonkylän ja Hämeenlinnan välinen järvitaival, ja järveltä törmälle noustuaan näkivät retkeläiset jo edessään Birgerin vanhan, harmajan neliskulmaisen li...

Steen Sture oli saapunut tuomaan piispalle sanomaa Viipurin pelastuksesta. Sitä varten oli hän lähtenyt yösydännä ajamaan Turun linnasta, jonne tuo viesti oli vastikään tuotu. S...

-- Poisko jo? -- Pentti hyppäsi nyt hänkin ylös vanhalle, ruohottuneelle vallille, jossa muinoisilla karjalaisilla oli ollut rintavarustuksensa. Knut Possen kiivaita merkkejä vi...

-- Kunnollisen tulikasteen saat sinäkin, härkäpoika, virkkoi Pentti toverilleen, kun he, keskustornista laskeuduttuaan, jatkoivat kävelyään muurin kuvetta etelään päin. He astui...

Marketta seisoi siinä kuin kivettyneenä, näkemättä, kuulematta mitä hänen ympärillään tapahtui. Hän vain puristi huivia silmilleen ja hänen ruumiinsa nytkähteli hiljaa. Pentti v...

-- Tiedänhän sen, mutta kysymys on nyt samalla muustakin kuin Viipurista, jonka piiritys on vain osa suuresta, valtakuntaamme vastaan kohdistetusta hävityssuunnitelmasta. - Stee...

Valkopäinen soturi, joka enimmän ikäänsä oli haarniskaa kantanut, kosketti ikäänkuin siunaten kämmenellään noita kahta edessään seisovaa nuorta ihmistä, jotka olivat lähdössä al...