Pompeijin viimeiset päivät

1. Kaksi pompeijilaista hienostelijaa 2. Sokea kukkastyttö ja muotikaunotar -- Atenalaisen tunnustus. -- Puhutaan egyptiläisestä Arbakeesta 3. Glaukuksen ystävät. -- Pompeijilai...

»Kuule siis, Klodius. Joku kuukausi sitte olin Napolissa, kaupungissa, joka miellyttää minua tavattomasti, sillä se on säilyttänyt paljon alkuperäisiä kreikkalaisia tapoja ja mu...

»Pallas avita», Glaukus huudahti orjan laskiessa uutta seppelettä hänen kiharoilleen, »mielelläni minäkin katselen, kun villit eläimet keskenään taistelevat, mutta kun mies, luu...

Nyt astui keskelle portaita kiireestä kantapäihin valkoisiin puettu pappi; kaksi muuta pappia vapautti ne, jotka tähän asti olivat ylinnä seisoneet; he olivat vyötäisiin asti al...

Tästä lähin he tapasivat toisensa joka päivä. Viileinä iltoina he soutelivat tyynelle merelle. Iltaisin he löysivät toisensa Ionen pylvästöissä ja halleissa. Heidän rakkautensa...

»Ajattele aina niin, Ione -- anna puhtaan sydämesi aina olla ohjaajasi! Onneksi olisi ollut Kreikalle, jos se olisi voinut antaa arvokkaille naisilleen saman henkisen viehätykse...

»Roomassa käykin usein niin», Glaukus vastasi vakavana. »Monen elämä kuluu vain kylpylöissä. He tulevat sinne ovia avattaessa ja pysyvät siellä, kunnes ne suljetaan. He eivät ti...

»Niiden nautinnon», Arbakes keskeytti äänellä, joka niin jyrkästi erosi hänen tavallisesta, kylmästä, rauhallisesta ja sointuisesta äänestään, että Apekides hätkähti ja arveli e...

Amatsooni lähti keittiöön ja palasi pian tuoden suurella lautasella puoliraakoja lihankimpaleita. Sillä suurten vetotaistelujen sankarit luulivat silloin, kuten nytkin, vain sel...

Hän oli aivankuin luotu johtamaan ja taikomaan erikoisia ja tavallista rohkeampia miehisiä luonteita. Häntä rakastaakseen vaadittiin kahta intohimoa: itserakkautta ja kunnianhim...

»Et ole», hän sanoi, »vielä nähnyt taloni sisustaa; siellä on paljo sellaista, joka sinua huvittaisi. Siellä on monta huonetta, jotka selvittäisivät sinulle sen mitä niin usein...

Kun Nydia oli mennyt, tuudittautui Ione ihaniin unelmiin. Glaukus siis rakasti häntä -- hän oli sen tunnustanut -- niin, hän rakasti Ionea! Hän otti tuon rakkaan tunnustuksen jä...

Arbakeen luonne oli niin monisotkuista kudosta, että siinä asuva henkikin usein sekaantui ja hämmentyi. Hänessä, valtikkansa menettäneen hallitsijasuvun viimeisessä vesassa, uno...

»Oi, Ione», hän sanoi katsoen häneen intohimoisesti. »Kuule minua, joka turhaan olen niin kauan rakkauttani vastaan taistellut. Minä jumaloin sinua! Kohtalottaret eivät valehtel...

»Ehkä hänen varjonsa jo vaeltelee hitaan Styksin rannoilla», Glaukus tuumi, »vaikka kyllä me siinä tapauksessa olisimme kuulleet hänen kuolemastaan puhuttavan. Veljeesi ainakin...

Pakanuuden kannattajissa ei ollut läheskään sellaisia epäilyjä Jumalan ihmiskuntaa pelastavan uhritoimen mittaamattomuudesta kuin myöhemmin kääntyneissä. Pakana oli tottunut usk...

Yksin kestetty nuoruusaika oli Nydiasta tehnyt ennenaikojaan kovan luonteen; ehkä se rietas, jumalaton elämäkin, jonka keskeen hän vasten tahtoaan oli joutunut, oli kiihottanut...

Ensimäisten kristittyjen vaikein ja ankarin koetus olikin kyetä täydelleen luopumaan kaikista rakkaimmista tottumuksistaan. He eivät voineet enää olla minkäänlaisessa kosketukse...

Tähän asti toimetonna ollut orja sai nyt tehtäväkseen täydentää puennan jalokivillä -- helmirenkaat korviin (kumpaankin kaksi) -- paksut kultaiset rannerenkaat -- kaulaketjut sa...

Tienoo oli tiheän metsän peitossa, ja paksuimman puun alle Glaukus vei Ionen. Hän kietoi hänen ympärilleen oman vaippansa suojellakseen häntä rankkasateelta, mutta vettä tuli ni...

»Odota», velho selitti -- »kärsivällisyyttä, rukoilen. Minä rakastin. Toinen, minua rumempi -- niin, Nemesis avita -- minua rumempi vei minulta omani. Olin tuota synkkää etruski...

Hän nousi varoen vuoteeltaan, valutti Julian lahjaksi antamasta pullosta hajuveden marmorilattialle, pesi sen huolellisesti moneen kertaan vedellä, jota oli hänen vierellään kul...

»Pahasta hengestä! -- Ei! Ole mieluummin iäti vaiti, jos se on sinulle mahdollista -- mutta kylliksi, kylliksi tästä! Älkäämme nyt kiistelkö ja kinastelko, älkäämme nyt toisiamm...

Lukija tiennee, että suurissa juhlissa on kolme ruokapöytää -- yksi keskellä ja kaksi siihen kyljittäin. Vieraat asettuivat näiden pöytien ulkovierille, sisäpuoli oli jätetty va...

»Lapseni, mitä luulet tämän laukun sisältävän rosvottavaksi? -- Ja yö ja yksinäisyys? -- _ne_ ovat portaita, joita enkelit nousevat, ja ne tuudittavat minut taivaallisiin unelmi...

»Syytökseen -- hahaha! Sepä oli hauska tapaus; kun se vanha noita-akka usutti käärmeensä kimppuuni ja Hekate nauroi suu ammollaan -- mitä saatoin tehdä? Mutta olen sairas -- min...

Kapean vuoteen ääressä paloi sirolla jalustalla, jommoiset siihen aikaan olivat niin tavallisia, pieni lamppu. Sen liekit valaisivat atenalaisen kalpeita kasvoja, ja Arbakestaki...

Muistettaneen vielä, että Nydia oli Arbakeen kehotuksesta seurannut egyptiläistä tämän kotiin. Keskusteltuaan täällä Nydian kanssa hän oli saanut tietää hänen epätoivoisesta ja...

»Koska», Arbakes keskeytti ystävällisesti hymyillen ja taputtaen pappia tuttavallisesti olalle -- »koska, Kalenus ystävä, (katso nyt, tahdon lukea sydämestäsi ja selittää tekosi...

Mutta tuskinpa Arbakes koskaan tuntisi edes katumisen oireita menettelynsä johdosta Kalenus heittiötä kohtaan. Hän unohti pian ajatellakin papin kauhunhuutoja ja hänen vitkallis...

Kun tuomio oli langetettu, ei Glaukus enää saanut olla Sallustuksen, ainoan ystävänsä vartioitavana. Hänet vietiin forumille, jossa vartijat seisoivat pienen oven edustalla Jupi...

Joukko saapui nyt suurelle, mutta epätasaiselle aukealle, jota etäiset lamput vain vaillinaisesti valaisivat, ja ne, joiden jalat ja hartiat eivät olleet kyllin lujat, joutuivat...

Näyttämö muuttui yhtäkkiä. Arbakes oli ihmiskäden seassa. Ja ah! niiden joukossa oli pääkallo, ja unen salaperäisissä harhakuvissa tuo pääkallo oli vähitellen saavinaan, säilytt...

Joka on tutustunut nykyaikaiseen nyrkkeilyyn -- ja siis tietää, kuinka voimakkaita ja vaarallisia iskuja voi ihmisnyrkillä antaa, kun sen taitavasti tekee -- käsittää helposti,...

»Kunnon ystävä!» Glaukus vastasi juhlallisesti. »Olen kunnioittaen, ihaillen ja puolittain hyväksyen kuunnellut sinun selityksiäsi. Jos olisimme päässeet vapaiksi, olisin ehkä v...

Sillävälin Glaukus ja Nydia kulkivat kiireisesti hengenvaarallisilla kaduilla. Atenalainen oli kuullut pelastajaltaan, että Ione oli Arbakeen talossa. Sinne hän nyt kiiruhti vap...

»Petturi ja murhaaja!» Glaukus kiljahti tuijottaen viholliseensa. »Nemesis on johtanut sinut minun kostettavakseni! -- kelpaavaksi uhriksi Hadeksen varjoille, jotka nyt näyttävä...

Miltei seitsemäntoista vuosisataa myöhemmin[109] Pompeijin kaupunki kaivettiin äänettömästä haudastaan. Kaikki siinä vielä eli himmentymättömin värein; sen seinät olivat kuin ei...