Kristiina Lauritsantytär 1 (of 3): Seppele

Miehet vastustivat, mutta naiset kannattivat Aashild-rouvaa. Kukaan ei ollut huomannut, että Ragnfrid oli poistunut. Mutta jonkun ajan kuluttua piti Kristiina, joka oli istunut...

Ulkona oli vielä pimeä ja oli tullut pakkanen. Usva oli niin kylmää, että puri. Ihmisten ja karjan ja hevosten jäljet olivat kuin rautaan valetut ja Kristiinan jalkoihin koski u...

Pitkän ajan kuluttua tuli Eline Ormintytär yksin sisään. Aashild-rouva tarjosi hänelle paikan itsensä ja Kristiinan välissä; Eline kävi istumaan ja söi vähän aikaa. Silloin täll...

Bentein Papinpoika oli tappanut Arnen. Uudenvuodeniltana olivat piispan miehet istuneet juomassa miestentuvassa, ja silloin oli Bentein tullut sisään; tämä oli joutunut kirjurik...

"Ei, ei", hän sanoi, "tämä pystyy paremmin minun ylpeään nahkaani kuin sekä ruoska että ripitykset. Minä olen elänyt kalliolohkareen alla tuntureilla tämän kesän -- olin saanut...

Tämä ei nähnyt häntä selvään; oli kuin heidän kasvojensa välissä olisi vilissyt vettä. Erlend otti pikarin pöydältä, maistoi siitä ja ojensi Kristiinalle. Kristiinasta tuntui ku...

"Niinpä niin", sanoi Edvin sivellen kädellään Kristiinan päätä. "Semmoinen se on maailman järjestys tätä nykyä. Jumalalle annetaan ne tyttäret, jotka ovat ontuvia ja heikkonäköi...

Ragnfrid ja Kristiina kutsuttiin ylisille, ja Lauritsa ilmoitti heille päätöksensä. Baard-herra tervehti kauniisti molempia naisia, Munan-herra tervehti kädestä Ragnfridiä ja pu...

Kristiinaa peloitti ja hänen sydäntään kirveli, kun hän meni puhetupaan kohtaamaan isäänsä. Ensimmäinen, mikä häntä hämmästytti nähdessään tämän seisovan sisar Potentian kanssa...

Kristiina uskalsi kysyä, mistä tuo vierasniminen munkki oli tullut. Groa-rouva oli puhelutuulella; hän kertoi, että tämä oli syntynyt Oslossa, mutta hänen isänsä oli ollut engla...

Ulvhild makasi yhä selällään suuressa sängyssä. Hänen pienet kasvonsa ja huulensa olivat verettömät ja silmien ympärille oli ilmestynyt mustat renkaat. Hänen kaunis keltainen tu...

He olivat istuneet ääneti ja unisina jonkun aikaa, kun kuulivat hevosenjalan kopsetta -- joku ajoi kovaa vauhtia pihaan. Astrid meni eteiseen ja kurkisti ulos -- sekä palasi sam...

Vähän tämän jälkeen istuivat nuo neljä nuorta miestä penkillä, selin pöytään, katsellen vanhaa rouvaa, joka hääräili hiljaa ja joutuisasti ruoan toimittamisessa. Hän levitti pöy...

"Pahempiako sanot", kysyy Lauritsa ajatuksissaan, silittäen tyttären päätä. "Vuoren välissä, eteläpuolella Raanekampeneita, näin kerran kolme pikkupoikaa, suurin oli niinkuin tä...

Kristiina vapisi -- hän luuli sen johtuvan sydämensä rajusta sykinnästä -- hänen kätensä olivat kylmät ja hikiset. Kun Erled suuteli hänen paljasta ihoaan yläpuolelta polven, ko...

Kyetessään jatkamaan matkaa oli hän vienyt vainajan mukanaan kirstussa Osloon asti. Siellä hän Sira Jonin avulla oli saanut tälle haudan sortuneen Nikolauksenkirkon hautausmaall...

Heidän päästessään piispankartanon ohi, kihisi Olavinluostarin ja Halvardinkirkon alaisella aukealla tungoksenaan väkeä -- ruohorinteelle oli pystytetty kojuja, ja tempunnäyttäj...

Kristiinan tuli istua, sanottiin, ja Erlend laski hänen helmaansa morsiuslahjansa. Sira Eirik ja herra Munan Baardinpoika käärivät auki kirjeen, josta he lukivat välipuheen. Sul...

Ivar Gjeslingin, Sundbyn herran kuoleman jälkeisessä perinnönjaossa armon vuonna 1306 joutuivat hänen tiluksensa Silissä tyttärelle, Ragnfridille, sekä tämän puolisolle Lauritsa...

Kedolla paloi kolme punaista kokkoa; mustina liikkuivat piirit niiden ympärillä. Soittajat istuivat päällekkäin kasattujen arkkujen päällä vinguttaen viulujaan -- kullakin piiri...

Jørundgaardissa varustettiin suuria häitä. Kahtena viimeisenä kuukautena oli Kristiinalla ollut niin niin paljon touhua aamusta iltaan, ettei hänelle jäänyt aikaa muuhun kuin ty...

Ingebjørg oli niin uninen, että hän laittautui levolle puhelematta. Kristiina oli iloinen siitä -- hän ei olisi mitenkään tahtonut tulla häirityksi nyt kun hän ajatteli näin hyv...

Simon istui hiljaa vähän aikaa ennenkuin kysyi: "Tiedätkö, Kristiina, kuka tämä Brynhild Fluga on?" Ja Kristiinan pudistaessa päätään hän sanoi: "Muuan Baardinpoika antoi hänell...

Erlendille naurettaisiin, samoin kuin hänellekin tai vielä enemmän, hänhän ei ollut mikään poikanen enää. Mutta hän se näitä häitä oli tahtonut, oli tahtonut nähdä Kristiinan kr...

"Älä usko, Kristiina, ettet unohtaisi tätä. Tarkoitukseni ei ole viedä sinua päätäpahkaa Formoon, niin ettet milloinkaan pääsisi tätä laaksoa etemmä. Kenenkään karva ei ole sama...