Buchholzin perhe: Kuvailuja Berliinin elämästä

Elämämme järjestyi hyvin pian säännölliseksi. Aamusilla me ensin uimme järvessä ja Betti kohta oppi aika mestariksi. Uimasta palattua syötiin aamiaista, ja Betti hoiteli sill'ai...

Seuraavana sunnuntaina oli eno Fritz meillä päivällisellä. Kun Kaarle meni pois hiukan nukahtamaan ja Betti läksi joulutöinensä poliisluutnantin tyttären luo, jäimme me Fritzin...

"Hyvä herrasväki, olkaa hyvät ja hajotkaa vain", sanoi tohtori; "Herra rupesi vähän voimaan pahoin kuumuudesta; kyllä hän kohta virkistyy." Ihmiset läksivätkin pois, ainoastaan...

"Tottapa tässä minullakin lienee jotain sananvuoroa. Ja sinä, Kaarle, sinä et sano mitään!" -- "Minä siihen suostun", vastasi mieheni levollisesti. -- "Ihan mahdotonta! nytkö, k...

Lyhyen väliajan jälkeen alkoi toinen kohtaus. Keskellä näyttämöä oli pieni puusohva ilman selkälautaa makuupaikkana metsästäjälle, ja vasemmalle puolelle olivat asettaneet ylös...

Sama pastori, joka oli päästänyt Emmin ripille, vihki nyt heidät. Rakkaus ei koskaan lakkaa, sanoi hän; se on kuin aurinko, joka nousee kirkkaana ja säteilevänä ja harhailematta...

"En, en ole!" vastasin minä. "Sinulla on Bergfeldtien kanssa salaisuuksia, joita et sano minulle. Ja ne lienevät hirveitä asioita, koska niitä et uskalla ilmaista minulle, joka...

"Jopa on aika jumaloimisen lakata", jatkoi Leuenfels. "Miksikä yleisö hyväksyy ja suosii vain vanhoja runoilijoita, vaan laiminlyö anteeksi antamattomalla tavalla nuorta koulua?...

Minä pakkasin laatikkoon kaikenlaista, mitä tarvitsimme vieraitamme varten, ja sitte minä menin eno Fritzin luo ja käskin hänen tulla muutamien ystävien kanssa, että voisin Bett...

Sen ajatuksen hyväksyi Kaarlekin. Minä lähetin Bettin Bergfeldtiin kysymään, tahtoivatko he tulla mukaan, mutta palattuaan kertoi Betti saaneensa vain puolinaisia vastauksia ja...

"Hyvästi tohtori nyt on syönyt ja juonut", arvelin minä. "Jos hänellä on edes rahtunenkaan kiitollisuutta, niin hän nyt tarjoaa Emmille itsensä." -- Vaan väliin tuli epäilys: "E...

"Todellakin liikuttavaa", sanoin minä, "vaan mikä päätös siitä koskaan tulee? Fritz, onko sinussa enempi itsepäisyyttä kuin rakkautta häneen?" -- "Vilhelmiina, Eriikka minua mie...

Kaarlella oli kiire, niin että hän nousi pöydästä, ennenkuin me muut ehdimme ottaa toista kertaakaan. Minä olin jo juosta jäljestä sanomaan, ett'en minä ollut mitään pahaa tarko...

Nyt oli toki herra Weigelt, hänen sulhasensa, hyvien tuttavien kautta saanut asianajo-toimistosta pienen paikan. Paljoahan tuossa ei ollut, mutta jos ukko Weigelt vähän autteli,...

Kadulle astuttuani huomasin ihmisten nyt vähän kiireisemmin rientävän kuin tavallisesti. Jokainen tietysti kiiruhti kotiinsa, ja monella oli pieniä lahjakääröjä, muutamilla myös...

Me tulimme hyviksi ystäviksi, kun herra Mikaelsen tunsi tarkoilleen seudun ja sitä mieluisemmin astuskeli, mitä enemmin suihkukaivo paransi hänen jalkaansa. Meiltä tuntui jotaki...

Kohta sitte Emil tulikin ystävänsä kanssa, joka, kuten sittemmin tuli selville, lukee niinkuin Emilkin asessoriksi, vaikka hänellä vielä on pari vuotta jäljellä. Ihan niinkuin o...

Bergfeldtin rouva kävi myöskin meillä, mutta eipä hän virkistänyt, vaan päinvastoin. "Hyvänen aika, rouva Buchholz", sanoi hän, "oletteko pulassa. Mutta eihän teidän olisi pitän...

"Mutta Edvard sanoi tietävänsä kaikki, vaikka ei vain tahtonut mitään sanoa..." -- "Senkö verran te lapsia tunnette? Monestihan ne pikku sielut sanovat leikillä: minä tiedän, mi...

Kadulta katsoen. Syntymäpäivä. Musikillinen vävynpyynti. Näyttelyssä. Herra Buchholzin hammastauti. Kummitusjuttuja. Uudenvuoden aatto. Magneetillinen koetus. Perhevaunuissa. Mo...

Mielessäni tuntui oikein suloiselta mennessäni Kaarlen luota illallista laittamaan; rintaani lakkasi ahdistamasta se suuri paino, joka oli vaivannut aina Augustan lähdöstä asti....

Minun täytyy sanoa, ett'en kovin paljoa toivonutkaan noista reunuksista; vaan enpä kuitenkaan ole vielä niin perin koskaan pettynyt. Punamaali oli valunut pitkiksi rimpsuiksi si...

Minusta alkoi tuntua hyvin kammottavalta, sillä kun semmoinen aave hätyytteli tohtorinnaakin, joka ei uskonut mitään kummituksia, niin tottahan siinä silloin jotakin oli. Se oli...