Avioliitto: Tarina tuhansien joukosta

"Siksi että kärsin... siksi että olen nähnyt ihanteiden särkyvän... ja olen salaa hyvin herkkätuntoinen, herkkätuntoisempi kuin _hän_ (minä)" -- niin sanot ja minä uskon sen täy...

Enkö ollut sinua siitä tarpeeksi pilkannut? Enkö kylliksi silmiäsi valaissut? Etkö vielä ollut sydämesi sisimmässä tuntenut, mikä minua sinussa aina on loukannut? Kuinka olet vo...

Omatuntoni sanoo: minä olen monta kertaa kirjoittanut pahoja kirjeitä vaimolleni ja _hän_ on ne pitänyt hyvänään -- miksi ei hän siis saisi kerrankin hämmästyttää minua avomieli...

Orjo rakkahani! alotti hän Etelä-Suomeen päästyään. -- Olemme saapuneet perille. "Ei kai sitä huvikseen sellaista matkaa tee", sanoivat ihmiset junassakin. Otimme II luokan maku...

Jospa sinulla sentään on ollut syytä sanoa minua umpimieliseksi! Jospa lienetkin huomannut että pitkien aikojen takaa minulta on purkautunut asioita, joista ennemmin olisi pitän...

Tämä sinun riehumisesi, alituinen, päivästä toiseen jatkuva, useasti päivässä uudistuva hermostumisesi ja monilla tylyillä sanoilla riehuminen lastesi kanssa -- _se_ on tehnyt m...

Siellä -- humisevassa metsässä, pihkan ja koivulehden ja honkaisten lastujen tuoksussa, nyt kuluivat perheen isän päivät ja yönsäkin hän siellä läheisyydessä vietti soutaen salm...

Vanhan pappilan metsä tuoksahti niin suloiselle, kun Orjo ja Oihonna kolmen lapsen kanssa nousi ylös kartanoon, joka upeili kukkivien suurten tuomien takana vihantien peltojensa...

Ja kun hän saapui pikku Leijon luo, niin hän ymmärsi että hänen elämänsä satu tähän asti oli verrattain onnellinen, onnellisempi kuin tuhansien muiden... Ja silloin iski häneen...

Maaliskuun illan kuutamossa oli Orjo kylältä yllättänyt nuoren tytön, joka iloisesti huudahtaen tarttui hänen käteensä ja puhutteli häntä kuin omaa veljeä. Aviomies hieman säpsä...

Kosketan vielä suhdetta vanhempaini kotiin. Monta kertaa kauhistelen itsekseni että minä, aikamies, näin asetun elelemään vanhusten kotiin, josta jo olin päättänyt luopua silloi...

Asia kehittyi seuraavasti. Sitten kun Oihonna oli toipunut suudelman vaikuttamasta mielenliikutuksesta -- hänelle sattui aina suuttumuksen jälkeen kouristus-kohtaus, jonka hän t...

Äidiksi tuleva oli miehensä lähtiessä ollut hyvin hellä ja sydämellinen, mutta matkustava mies ei löytänyt rauhaa. Hän valvoskeli yöt läpeensä pää täynnä sotaa ja taistelua, syd...

Ettenkö sinulle, ainokaiselle, arvoa, osaisi antaa, suutelenhan sinua hengessäni sillä _sinä_ olet, olet, olet minua rakastanut, vaikka kohtalon kirot sinua ovat kiusanneet, mut...

P. S. 5 p. sunnuntaina. Tämä kirje on ollut postissa jo mutkan, vaan jäi pois. Hyvin voimme ja luulen kykeneväni matkustamaan, odotan vain sieltä tietoja. Rouvat täällä ovat kan...

Ja yhtäkkiä tapahtui kevään tulossa aavistamaton seisaus. Viikon päivät näytti lämpömittari pakkasasteita ja iloiset kevätpurot lakkasivat tyrskimästä. Aristuneina ja säikähtyne...

En sinulle saata kertoa kaikkea sitä mielen raskautta, mikä johtuu siitä ettei meillä ole omaa kotia ja että varsinkin pikku Mailan täytyy toistaiseksi olla muiden turvissa. Se...

Hän muisti lukemattomat kerrat ennen maailmalta palatessaan riemusta sykkivin sydämin lähestyneensä vanhan maalaiskotinsa pajaporttia, mutta nyt hän ikäänkuin koneellisesti koht...

Tiedätkös mitä on saksalainen vuode? Se on lumivalkoinen vuori paljaita untuvia. Sinulle sopiva! Minulle ei! Sillä minusta se on suoraan sanoen -- aistillisuuteen ja hekumallisu...

Hän ei saa rauhaa kotona, hän hyppää polkupyöränsä selkään ja ajaa penikulman vastaan. On jo myöhäinen juhannusaaton ilta, metsä uinailee, ääretön hiljaisuus vallitsee maantiell...

Alas kuohuvia, häränsilmin mulkoilevia koskia käy miesten matka avioelämän ikuisessa virrassa. On välillä suloisia suvannoita, on runollisia kukkarantoja, on idyllisiä kesämajan...

Tyttö oli 20-vuotias, mutta ei toistaiseksi mitään miehestä tietänyt. Vietti ei hänessä vielä ollut herännyt eikä hän kertaakaan ollut antanut itseään poskelle suudella. Viisito...

Itse en näe lohdutusta missään. Itse en enää eheäksi saa sitä mikä on rikki revitty. Totisesti minun elämäni kirkkaimmat tähdet ovat sammuneet sakeaan sumuun. Rohkenenko tämän s...