Talvi-iltain tarinoita 3 Suomen herttuatar. Kulta-aave.

Keith oli nähnyt paljon ja hän kertoi hyvin; kielestä ei ollut mitään vaikeuksia, koska kaikki varttuneemmat ymmärsivät saksaa ja Eeva ranskaakin. Ylhäinen vieras istui silloin...

-- Sentähden ... sentähden, että sinä olet tehnyt minusta prinsessan. Ah, Vappu, Vappu, miksi te olette, kummi ja sinä, miksi isä ja äiti, miksi ovat kaikki hemmoitelleet minua...

-- Älä tule minun luokseni niinkuin tulet Herrasi ja Jumalasi luo. Minä olen syntinen niinkuin sinäkin, eikä minun tuomioni mitään ole. Sovita itsesi Jumalan lain kanssa, jota o...

Vaikkapa siis rauhaa ei otettu vastaan yhtä suurella ihastuksella kuin edellisen hävittävän sodan loppu otettiin vastaan, niin se oli kuitenkin tervetullut semmoisenaan. Turussa...

Jonkin ajan kuluttua hän nai, ja hänen vaimonsa synnytti hänelle pojan, joka hänestä oli sangen rakas ja jota hän suuresti oli ikävöinyt. Silloin oli isäni jo unohtanut kauhean...

Vappu ja Sammu kutsuttiin tupaan. Se oli yksinkertainen, mutta huolellisesti siistitty isännän kamari, toinen huone oli hänen sisartaan ja kasvatuslapsiaan varten; kamarien edes...

Koska Kunink. Majesteetin priki Victoria tänä yönä lähtee Turkuun, kiirehdin minä täten Sinulle, Kunnioitettu Veli, ynnä Turun Arvoisalle ja Uskolliselle Porvaristolle ilmoittam...

-- Jumala auttakoon sinua ohi sen viikon, kaikkein rakkahin lapseni! Se on sallimuksen aika, onnettomuuden aika tai onnen aika, kumpiko, sitä ei kenkään tiedä. Ja muista lukea s...

Ajatelkaamme, että on muutosten aika, melkein sellainen kuin kevät huhtikuun alussa: vielä haihtumattoman entisyyden lumikinoksia jäljellä, vielä syntymättömän kesän nurmea jo n...

Jo ennen, tämän kertomuksen alussa, lukija kuuli lausuttavan epäilyksen, että nuori tyttö oli ns. herännäisnainen, nimitys, mikä on niin laaja, että se suodaan kaikille, jotka p...

-- Isä oli viisain kaikista, kunnes tuli hulluksi... Sten oli uskaliain, kunnes hänkin tuli hulluksi... Otto Kristofer oli tyhmin ja hyväluontoisin; hänellä säilyikin se rahtune...

-- Ja jos kannankin -- jatkoi kapteeni koputtaen saksilla kovasti pöytään -- jos seisonkin Gråbergin kauppahuoneen puolella lujana kuin muuri, eikö minulla ole siihen syytä? Toi...

-- Vai et sinä tunne Pohjanmaan suurinta pellavakauppiasta! Saat olla varma siitä, että hän kulkee isäukkosi asioilla. Mutta et ole vielä sanonut minulle, miksi _sinä_ matkustat...

-- Oi, jospa se olisi vilpitön! En toivoisi mitään sen hartaammin. Mutta niin on nyt kerran, että Jumala tahtoo meidät kokonaan. Pidätä itsellesi pieninkin rahtunen vanhaa synti...

-- Mitä? Etkö ole kuullut hopealastista? No, senhän tietää koko maailma, eikä sitä maksa vaivaa salata. Hopea oli hyvässä hinnassa, ja Sten-lanko keinotteli. Hän osti hopeaharkk...

Toinen menuetti oli nyt menossa ja onnistui erinomaisen hyvin. Sitä tanssi viisi seudun ylhäisintä neitoa herrojensa, enimmäkseen upseerien kanssa; kuudes pari, joka kauneudessa...

Komissaari Halm tunsi tuon lujan uskon ja nöyrän rakkauden voiman, kuten nuori ylioppilas ja liikeasioihin syventynyt kauppaneuvos olivat tunteneet sen, kuten jokainen horjuva v...

Sisar Forselia, papinrouva, uskoi kuiskaillen vieressään istuvalle rouvalle, että Vapun äiti oli pahamaineinen noita ja noitana oli hänen isoäitinsäkin poltettu monta vuotta sit...

Nyt vihdoinkin ymmärsi diakoni Elg arvoituksen, jota hän turhaan oli koettanut selittää. Yli kahdenkymmenen vuoden ajan hän oli sielunpaimenena ollessaan oppinut tutkimaan sydäm...

Vaunut olivat jo sivuuttaneet vastaantulijat; isän vastausta ei kuulunut. Lähestyttiin kaupunkia. Riemusaatto -- mikä riemusaatto! -- kulki yhä lisääntyvien ihmisjoukkojen halki...

Kenraali kutsui, niinkuin hän useinkin oli tehnyt talven kuluessa, luoksensa lukuisan joukon seudun ylhäisimpiä. Harvat uskalsivat jäädä tulematta. Vieraat saapuivat uteliaina j...

Isäntä, aina kohtelias ja ystävällinen, ei näyttänyt huomaavan puhetta, joka mausti hänen makeisiaan. Eivätkä huomanneet sitä ne neljä pientä, sievää tyttöäkään lennellessään va...

Oli ihan täydellisesti Keithin avomielisen luonteen mukaista, että Eeva Merthen kaikissa näissä ylhäisen maailman vastaanotoissa oli hänen talossansa emäntänä ja että häntä sell...

-- Vai ei ole laita niinkuin olla pitää? hän kysyi pelottomasti. Kuinka täällä voisikaan olla niinkuin olla pitää, kun vieraat ihmiset komentelevat ja käyvät hallitsemaan toisen...

-- Oikeista viineistä -- hän sanoi -- muistuvat mieleeni oikeat ja väärät rahat. Lapualla on jo kauan koetettu tehdä Ruotsin seteleitä, mutta kuka saattaisi uskoa, että nyt on m...

Se rakennettiin ilmaan, vaihtelevien tuulenpuuskien varaan, joita sanotaan _edullisiksi olosuhteiksi_: Ranskan avustukseen, sotaan, jota Venäjä kävi Turkkia vastaan, keisarinna...

1. Päivälliset vanhaan hyvään aikaan. 2. Prinsessa Ruusunen. 3. Helenanpäivä Ruissalossa. 4. Loitsumäki. 5. Diakoni Elg. 6. Tanssiaiset ja tappio. 7. Sota. 8. Venäläiset tulevat...

Nuori, kummulla seisova tyttö ei tiennyt mitään siitä kaikesta puheesta ja juoksusta, minkä hän oli aiheuttanut. Nuorteana ja keveänä kuin perhonen, joka äsken on lentänyt kulta...

Eeva punastui hieman, sillä hurskas sisar oli lausunut ajatuksen, joka jo kauan oli ollut kätkeytyneenä kertojan omaan kahdeksantoistavuotiseen sydämeen -- ajatuksen, jota hän a...

Varnhagen von Ense mainitsee ensimmäisestä liitosta monta lasta, joita Keith oli suuresti rakastanut ja joille hän oli toimittanut huolellisen kasvatuksen, ja lisää, että vielä...

-- Herra! vastasi, kulta, etkö näe minun hyödyllisiä tekojani? Enkö ole ahkeruuden synnyttäjä, keksintökyvyn kannustaja? Enkö paina sormusta onnellisen morsiamen sormeen? Enkö h...