Kuoleman riemuvoitto: Romaani

On olemassa kirjoja, joilla on sieluun ja terveyteen nähden päinvastainen arvo, riippuen siitä, turvautuuko niihin alhaisempi sielu, alhaisempi elinvoima, vai korkeampi, voimakk...

Giorgio poistui hänen luotaan, lähestyi kaiteita ja kumartui. Alhaalla oleva katu oli jo pimeän peitossa, mutta hän luuli vielä siinä näkevänsä tuon tumman veripilkun, äskeinen...

Giorgio ojensi miehelle matkalaukut, Ippolitan yhä nauraessa raikasta ja vilkasta nauruaan, vallattomana uhmaillen odottamatonta seikkailua. Herra Martletin sydämeen tämä nuorek...

Melkein kristallinkirkas selkeys verhosi kosteutta uhkuvaa maisemaa. Kuulakassa ilmassa liiteli vielä iltaruskon valojäännöksiä. Tähdet syttyivät yksitellen, vitkaan, ikäänkuin...

Ja kauempana: "Kirjoitat minulle: -- Jos tämä tauti kouristaisi minut sinun sylissäsi. Ei ei, en tule koskaan sinua jälleen näkemään, en tahdo koskaan sinua jälleen nähdä! -- Ol...

-- Giorgio parka!... Jospa minulla ei olisi Giorgiotani! Näetkö, mitä tässä talossa tapahtuu? Taivaan rangaistus... Mene katsomaan kukkaruukkuja parvekkeelle. Minä, minä olen ai...

Hän katseli isää. Hän huomasi molemmissa silmäpielissä ohimoiden alla syvän ryppyverkon, ja molempien silmien alla turvottuman, tummansinervän pussinmuotoisen paisuman. Hän huom...

-- Etkö häpeä? -- jatkoi äiti kääntyneenä Diegoon päin, joka ainoastaan vaivoin hillitsi kiivautensa purkaumista. -- Etkö häpeä liittoutua isäsi kanssa minua vastaan? Minua vast...

Kuten aina, vainajan kuva tuotti hänelle äkillistä lohdutusta ja vieroitti hänet yht'äkkiä niistä seikoista, jotka siihen hetkeen asti olivat täyttäneet hänen mielensä. Levottom...

Herätessään seuraavana aamuna sekavasta unestaan, olivat nuo hetket vaan epämääräisinä hänen muistissaan. Illan traagillinen laskeuminen yksinäiselle maisemalle; iltamessun kaik...

Giorgio astui lähemmäksi. Se oli lehti eräästä Felix Mendelssohnin motetista: -- Toinen sunnuntai pääsiäisen jälkeen: _Andante quasi Allegretto: Surrexit pastor bonus_... -- Lis...

Seitsenkymmenvuotias isoäiti ilmestyi; hänellä oli helmassaan joukko maa-etanoita, limainen pehmeä joukko, jonka pitkät tuntosarvet törröttivät esiin. Hän oli pitkävartaloinen n...

Joku kumea perinnäis-tietoisuus kenties vaikutti sen, ettei tämä älyihminen voinut luopua romantillisista onnenunelmista. Tämä järkevä mies, jolla kuitenkin oli se vakaumus, ett...

Hän muisteli jo aikaisemmin kuvitelleensa häntä kauniina kuoleman rauhassa. -- Oi, silloin, noiden ruusujen parissa! Maljakoissa nääntyi suuria valkoisia ruusukimpuja; kesäkuull...

Hänen vahvat valkoiset hampaansa kiilsivät hänen puraistessaan leipää; kaikki kaarevan suun liikkeet ilmaisivat vilkkaasti syömisestä aiheutunutta mielihyvää. Ja koko hänen olem...

Ja hän näytti pientä, haavojen peittämää lastaan, kuitenkaan ilmaisematta mitään surua sen tähden, vaan yksinkertaisesti siitä syystä, että tahtoi kauempana olevan asemesta tarj...

He kulkivat ohi raskain tömisevin askelin, levittäen itsestään karjalauman väkevää hajua, ollen niin likeisesti toisiinsa sullottuina, että joukosta kohosivat ainoastaan korkeat...

Miten saattoi hän sen herättää? Miten uudelleen sen elvyttää? Ei mikään keino tehoisi. Hänen täytyi odottaa äkillistä kipinää, odottamatonta vavahdusta. -- Kenties täytyi hänenk...

Kohta senjälkeen Arabonan apulaispappi laski kappelin peruskiven; ja Geronimo di Geronimo ja Giovanni Fataloni rupesivat rakennuksen hommaajiksi. Alttaritauluun maalattiin Pyhä...

-- Tahtoisitko mennä sisälle kirkkoon? -- toisti Giorgio, pudistaen häntä ja koettaen salata levottomuuttaan. Ja hän tahtoi lisätä: -- Mitä sinä ajattelet? -- mutta hän ei rohje...

Epäselvänä kaikui hurjan lauman melu, jonka pyörteestä hän vastikään oli paennut; se saapui tänne sekavana ja herätti hänessä silmänräpäyksessä näkynä kauhean liekin, missä riiv...

Tässä lämpöisessä valossa hänen kasvonsa olivat mitä rikkaimman ja viehättävimmän värityksen peittämät -- tuon värityksen, joka oli kokoonpantu "vaaleasta merivahasta, tummasta...

Somerikko oli polttavien säteiden alla valkoinen kuin kalkki. Mittaamattomalle surunomaiselle merenpinnan kuvastimelle näytti valoisan hohtava taivas hetki hetkeltä laskeutuvan,...

Giorgio tiesi, että hänen rakkautensa oli hedelmätön, hedelmätön hänen mielensä into, kuten meren, joka hämärän tuulessa alkoi kohista. Hänen ei ollut sallittu jälkeenjättämässä...

Uudestaan hän syvästi tunsi yliluonnollisen tenhon voimaa, joka tuosta ulkopuolella tätä elämää olevasta miehestä haudan kautta häneen virtasi. Kadonneeet seikat palasivat hänen...

Toisia ihmisiä tuli paikalle, he katselivat kylmän uteliaasti, jäivät siihen tai kulkivat eteenpäin. Muuan ryhmä seisoi rautatie-vallilla; toinen asettui vuoriniemen huipulle, k...

Ei riittämättömän koneen ansiosta, joka ei kyennyt synnyttämään heikkoa kaikuakaan näistä sulosointuisista sävelvirroista, vaan esittäjän kaunopuheisuuden ja innostuksen avulla,...

Hänen äänestään, hänen ryhdistään, koko hänen persoonastaan henki tavaton tyytyväisyys. Hän näytti sellaiselta, kuin ihmiset niinä hetkinä, jolloin heidän elämänsä, kaikkien voi...

Ne olivat noita itämaalaisia makeisia, jotka Adolfo Astorgi oli lähettänyt, ja jotka olivat valmistetut ruusunpunaisesta tai meren vahan värisestä aineesta, ja levittivät niin v...

He pysähtyivät, he kuuntelivat. Giorgio tunsi samaa kauhua kuin mikä oli jäätänyt hänen verensä tuon onnettoman huoneen oven edessä. Hänen koko olemuksensa vapisi salaperäisyyde...