Entisyyden varjo

Jokohaman satamassa keinui keulasta perään saakka kirkkaasti valaistu amerikkalainen huvipursi. Sen ja rannan välillä kimalteli täyden kuun välke vedenpinnalla, hipoen mustien,...

Barry kääntyi hitaasti, näyttäen entistäkin rotevammalta verrattuna edessään seisovaan, hentoon, pieneen jaappanilaistyttöön. Tämä oli vain seitsentoistavuotias, siro ja näköjää...

Miksi ei vaisto ollut häntä varoittanut? Miksi ei hän ollut suorittanut tiedusteluja, vaikka tiesi, että tyttö oli sekarotuinen, ja tunsi oman perheensä tarinan? Hänet valtasi e...

Craven nousi hitaasti pystyyn ja viipyi hetkisen, viimeisen kerran silmäillen ympärilleen hänelle niin kovin tutussa pienessä huoneessa. Siellä oli muutamia O Hara Sanin rakkaim...

Merellä vietetyt viikot reipastuttivat Cravenia enemmän kuin mikään muu olisi saattanut tehdä. Laivan lähestyessä Ranskaa muuttuivat neuvottomuus ja huoli sen tehtävän johdosta,...

Kolmekymmentä vuotta oli Peter Peters hoitanut Cravenien tiluksia, ja ne olivat hänen koko elämänsä. Viimeisten kymmenen vuoden aikana hän oli yhtenään kiihkeästi vaatinut työna...

Istuessaan nyt somassa englantilaisessa makuuhuoneessa, nauttien silmiensä edessä leviävän, pehmeässä iltavalaistuksessa kylpevän, ihanan maiseman lämpöisestä kauneudesta Gillia...

Ikäänkuin tuntien hänen tarkastavan itseään Gillian kääntyi ja kohtasi hänen tutkivan katseensa. Tytön poskille lehahti puna, hän työnsi koiran luotaan ja nousi hätäisesti pysty...

Sitten muuttui soitto ja sen mukana tytön mieliala. Hän nykäisi päätään taaksepäin ja räpytti vihaisesti silmiään haihduttaakseen niistä kosteuden. Mikä hänen oli? Totisesti hän...

»Hän on karaistunut mies», vastasi Peters lyhyesti. »Arvelinkin hänen olevan ulkosalla. Tullessani äsken sisälle, vetelehti Joshio eteishallissa, vilkuillen ajotielle. Odottamas...

Neiti Cravenin ilme muuttui vakavammaksi, ja vasta kauan odotettuaan hän alkoi jälleen puhua. »On vielä toinenkin syy jonka vuoksi olen kovasti vastustanut Gillianin halua itse...

»Sattumalta, eräänä iltana kesällä. Te olitte päivällisellä ulkosalla, ja Mouston ja minä olimme harhailemassa puistossa — se on hyvin ihana hämyssä — ja olimme ihan Erakkomajan...

Puettuna silmääkiehtovaan maalarinmekkoon ruskeiden hiusten löyhästi reunustaessa hänen kasvojaan hän näytti kokonaan toisenlaiselta. Barry ei osannut määritellä, mistä muutos j...

»Tahtoisin sinun täydelleen tajuavan, mitä minun kanssani solmittu avioliitto merkitsisi, sillä pyydän sinulta hyvin suurta uhrausta. Mitä tapahtuisikin, sinä olisit sidottu min...

Tunnin kuluttua hän nousi pystyyn kankeana, pitkäaikaisen istumisen puuduttamana ja siirtyi lähemmäksi tulta koneellisesti lämmittelemään kylmiä käsiään. Hänen kasvonsa olivat h...

Pitkänään ruusujen seassa, armahtavan Kristuksen jalkojen juuressa hän valitti ääneen epätoivoista yksinäisyyttään sille naiselle, jolta hän oli saanut hellintä rakkautta, mitä...

Teetä tuovan palvelijan saapuminen keskeytti hänen ajattelunsa vähäksi aikaa. Miehen järjestäessä yksinkertaista kalustoa, joka paremmin sopi atelieriin kuin Forbesin alakerrass...

Mutta ruokapöydässä hän ei näyttänyt nälkäiseltä, sillä hän ei syönyt juuri mitään, vaan puheli katkonaisesti, hermostuneesti, sysäyksittäin. Myöskin Craven oli aluksi hyvin har...

Petersille menevä kirje oli valmis, mutta vielä oli jälellä vaikeampi kirje, joka hänen oli lähetettävä vaimolleen — jonka kirjoittaminen häntä peloitti, mutta jonka hän silti k...

Vähäistä myöhemmin ponnahti Craven pystyyn kuullessaan kirkkaan tenoriäänen kuuluvasti mainitsevan hänen nimensä. Nopeasti hän pyörähti kädet ojossa kookasta, nuorta arabialaist...

Silloin Jokohamassa, hirveänä päivänä, josta tuntui kuluneen niin monta vuotta, Craven oli laskenut synnin tahraaman sielunsa vilpittömästi ja nöyrästi jumalallisen Vapahtajan j...

Omar ratsasti askeleen tai parin verran toisten edellä, etukumarassa ja silloin tällöin huojuen ikäänkuin heikkoudesta. Hänen kiiluvista silmistään hehkui miltei mystillistä val...

Sitten kajahti jossakin lähistöllä murheinen laulu, kuuluen selvästi illan hiljaisuudessa, kimakkana ja kuitenkin omituisen pehmeänä — pieni, valittava, kaihoisen surumielinen,...

Kului lähes neljä kuukautta, ennenkuin Craven pääsi lähtemään Mukair Ibn Zarrarahin leiristä. Hänen vammansa olivat parantuneet nopeasti, ja pian hän oli saanut takaisin entiset...

Hän katsahti kauniin, surullisen näköisen naisen muotokuvaan, joka riippui seinälaudoituksella uuninreunuksen yläpuolella, ja hänen kasvoilleen levisi tumma puna, Oli hyvä, että...

Huoneessa oli pimeä; hän hapuili ovenpielestä sähkönappulaa ja löydettyään sen kiersi sitä; huoneeseen tulvahti kaihtimien pehmentämää valoa. Peters oli puhunut totta sanoessaan...

»Minä odotan», virkkoi hän rauhallisesti, koettaen masentaa kärsimätöntä mustasukkaisuuttaan nähdessään tohtorin taitavin käsin hoivailevan Gilliania. Vieraat saivat häntä hoide...