Valkoliljan tytär

Harjun toisen kerroksen suuressa vierashuoneessa istui dosentti Sverker Randal avoimen akkunan ääressä olevassa lepotuolissa. Keveä, vanulla sisustettu silkkinen yönuttu oli auk...

Kaikki, joita tapaa sydänmailla, tulevat heti ystäviksi ja tovereiksi. Molempia ylioppilaita ei voinut väistää enempää kuin noita kolmea tyttöäkään. Koska kaikilla oli sama matk...

Randal nauroi Sifin sanojen ristiriitaisuutta. Hän nauroi niin harvinaisen makeasti ja Sif yhtyi siihen, ei siksi että hän olisi mielestään sanonut jotain sukkelaa, vaan koska h...

Sif oli hiljaa ja tuki häntä ja nautti uudenlaista tyydytystä tuntiessaan, miten vaikeaa oli siinä asennossa olla. Hän tahtoi niin mielellään kärsiä vähän tuottaakseen huojennus...

— Setä on aivan yhtä hauska täällä kuin tunturillakin, selitti hän luontevaan tapaansa. Mutta toiset ovat kaikki menettäneet jotain. Kandidaatti Boson oli täällä eilen pitkän ai...

Hän sanoi tämän parhaimmassa tarkoituksessa. Mutta Sifistä oli joka viittaus hänen äitiinsä alkanut tuntua ikäänkuin nuhteelta. Hän sai alinomaa kuulla, että hän oli niin erilai...

— Hupsulle! Sanotko hupsuksi rakastumista Sifiin? Sinun suonissasi mahtaa olla kalan verta, kun et edes voi ymmärtää. En ymmärrä muuten, kuinka olet voinut itse välttää rakastum...

Mutta se ei ollut mikään helppo asia. Jos hän olisi voinut vetäytyä pois Sifin seurasta, olisi tuo vaikeus saanut toisen luonteen, mutta suhde, missä hän oli sekä Sifiin että ko...

Randal istui pianon ääreen ja rupesi soittamaan. Sif painautui syvään nojatuoliin ja lojui siinä niin, että hänen kasvonsa olivat piilossa eikä kukaan nähnyt kyyneliä, joita yks...

Västanforsin nuorison elämä sai tänä kesänä odottamattoman mielenkiintoisen lisän sen kautta, että kaksi kandidaattia tuli sinne kasvinkeräilyretkelle ja hyvin pian tulivat houk...

Sif ei vastannut mitään. Hänen olisi ollut mahdotonta edes itselleenkään selittää menettelytapaansa, sillä hän toimi aina tunteen vaikuttimista, ja ne ovat harvoin selitettäviss...

Omantunnonvaivoin Randal muisti, että hän suorastaan oli ajanut Åken ulos huoneistaan. Olihan totta, että hän oli tehnyt sen koska ei muuta voinut, kun tuo nuori mies oli ollut...

Ja niin hän meni työhönsä. Sif seisoi paikoillaan ja näytti vähän miettivältä. Itsekäs! Oliko hän sellainen? Mutta seuraavana silmänräpäyksenä hän karkoitti kaikki huolet ja men...

Randal katsoi ulos ikkunasta kauasnäkevin katsein. Hän katsoi punaisten tupien, viljeltyjen sarkojen, järvien ja metsäisten kukkuloiden yli, niin kauas kuin silmä kantoi — ja se...

Niin he istuivat yökauden, väliin puhellen, väliin äänettöminä, väliin nukkuen, Sif nojaten Britaan ja Brita laivanpartaaseen. Irene oli saanut paikan kannella olevan tupakkahyt...

Mutta Randal ei unohtanut noita merkillisiä sanoja. Ne antoivat hänelle uuden näkökohdan. Entäpä jos Sif tarvitsi häntä! Jospa Jumala oli määrännyt heidät toisilleen? Jospa häne...

Hän tuli kosimaan, kuten Åke sitä oli nimittänyt. Hänellähän oli kaikki onnistumisen edellytykset, mutta hän oli kuitenkin pelokkaan jännityksen vallassa, jota sekottui hetken h...

Eikö hän sitte ollut tyynen onnellinen? Sif ei ollut näyttänyt pienintäkään oiretta tahtoakseen lupaustaan takaisin, ja hän oli niin altis ja ihastuttava. Mutta kuitenkin! Hän e...

Sif olisi mieluummin alkanut heti, ennenkuin hän ehti oikein ajatella sitä mikä oli edessä, mutta nyt hänen täytyi odotella kokonainen kuukausi ja se kävi vaikeaksi. Hän saattoi...

Bentick, joka piti tavattoman paljon tulevasta vävystään, oli levoton hänestä ja soi hänelle parasta, otti heti vastaan tämän tarjouksen, joka näytti hänestä ratkaisevan kaikki...

Voi tehdä syntiä armon turvin, ajatteli hän. Kuinka moni tekeekin sitä juuri niiden joukossa, jotka äänekkäimmin selittävät olevansa Jumalan lapsia! Ja eikö vanha sovitusoppi oi...