Buddenbrookit 2: Erään suvun rappeutumistarina

Kaikki se, mitä m:me Permaneder oli nähnyt toivon päivinä edessään, on toteutumassa. Sillä ruokasalin pöydän ääressä kaataa sisätyttö kermavaahtoa suunnattoman suurelle kultakor...

Kuolemantapauksen vastenmielisiä yksityiskohtia salattiin mahdollisuuden mukaan, mutta ne levisivät sittenkin kaupunkilaisten tietoon ja olivat yleisenä puheenaineena pörssissä,...

»Tony, mitä sinä arvelet asiasta! Kylpyhuoneen kiertoportaat ovat tosin sangen hauskat, mutta oikeastaan on koko talo vain laatikko. Se on niin kovin epäedustava, eikö ole? Ja n...

»Perinnöntavoittelija! Mitä hän tekee? Matkustaa Hampuriin, istuutuu Christianin vuoteen ääreen ja taivuttaa hänet puolelleen. 'Kyllä', sanoo Christian. 'Kyllä minun puolestani,...

Vetäen perässään pitkää laahustaan, olkapäät hiukan koholla, pää takakenossa, käsivarrella atlasnauhoilla somistettu avainkoppa — hän oli hullaantunut atlasnauhoihin — näytteli...

Pikku Johann Buddenbrook nukkui selällään, mutta oli kääntänyt pitkän vaaleanruskean tukan ympäröimät kasvonsa huoneeseen päin ja hengitti hiljaa tuhisten tyynyyn. Hänen toinen...

»Nyt sen pitää loppua!» toisti hän. »Pitää! Minusta tulee tyhjäntoimittaja, tylsämielinen, suurempi houkkio kuin Christianista!» Oli mainio asia, että hän nyt tiesi mihin hän ol...

Hän joi kukkasilla reunustetun pöydän ääressä kuuman teensä teevadilta, söi nopeasti munan ja veti portailla pari haikua savukkeestaan. Grobleben tuli puutarhan puoleisesta etei...

»Silmänkääntämistä ja viisastelua — suokaa anteeksi», mutisi herra Pfühl. Mutta toinen oli oikeassa: tuo musiikki oli hänelle pohjaltaan vähemmän vieras kuin mitä hän oli alussa...

Hannon terveys oli aina ollut heikko. Varsinkin hänen hampaansa olivat jo kauan olleet monenlaisten kipujen ja häiriöiden aiheena. Maitohampaiden puhkeaminen myötäseuraavine kuu...

Kun johtaja Hugo Weinschenk astui saliin monien puuhiensa tähden myöhästyneenä ja asettui paikalleen nyrkit heiluen ja keinutellen tavattoman eloisasti vartaloaan, alahuulen rii...

Hanno kääntyi katsomaan teatteria. Harmonio oli yllättävä unelma, mutta hänellä ei nyt ensi aluksi ollut aikaa tutkia sitä. Se oli onnen kukkura, jollaisen langetessa ihmisen os...

Hänen vatsansa oli nykyään usein epäkunnossa; torstaisin, suvun kokoontuessa yhteen, saattoivat kaikki sen huomata. Ja vaikka olisi kuinka koetettu välttää yleistä loukkauskiveä...

»Niin se on, rakas herra senaattori», oli tohtori Grabow sanonut pusertaen Thomas Buddenbrookin kättä, »ettemme me ole voineet ehkäistä tautia; se on nyt levinnyt molempiin keuh...

»Vaikene!» huusi senaattori Buddenbrook jyrisevällä äänellä. Veljekset tuijottivat toisiinsa pöydän yli, Thomas kalpeana ja vihasta vavisten, Christian pyörittäen pieniä, pyörei...

Hän ylisti milloin paisuvin, milloin vaimenevin äänin vainajan ominaisuuksia, hänen ylevyyttään ja nöyryyttään, hänen iloisuuttaan ja hurskauttaan, hänen hyväntekeväisyyttään ja...

Rouva Permaneder punastui kuullessaan tuon tutun äänen. Hänen mielessään vilahti muisto sitruunasämpylöistä ja hanhenmaksaviipaleista, ja se oli hetkeksi horjuttaa hänen ryhtins...

Tässä huoneessa hän ei viettänyt ainoastaan aamuisin pitkiä aikoja, vaan myös jokaisen päivälliskutsun, jokaisen senaatin istunnon, jokaisen julkisen kokouksen edellä, sanalla s...

Ja Hanno ilmoitti haluavansa. Hän lähti mukaan ja kuunteli isänsä kastamispuhetta, näki miten tämä rikkoi samppanjapullon sen keulaan ja katsoi oudoksuvin silmin, miten laiva lu...

»Niin, Hanno», hän sanoi, »se mikä on totta, pysyy totena aina, ja Travemünde on ihana paikka! Siihen asti kun työnnän jalkani hautaan, olen minä, tiedätkös, muisteleva muutamia...

Kaikki hänen voimansa vähenivät, ja hänessä vakiintui entistä lujemmaksi vakaumus, että tätä tilaa ei enää ollut kestävä kauan, vaan että hänen loppunsa oli lähellä. Hän joutui...

Tämän ja muiden samantapaisten ilmiöiden toteaminen tuotti hänelle eräänlaista kamalaa tyydytystä. Mutta se, mitä hän ei tarkastellut, joka jäi häneltä huomaamatta ja joka siitä...

Thomas Buddenbrook kulki eteenpäin purren hampaansa yhteen, vaikka se vain pahensi asiaa. Siinä tuntui viiltävä, polttava, kolottava tuska, ilkeänlaatuinen särky, joka oli levin...

Kaikki kukkakaupat tekivät suurenmoisia kauppoja, ei vähimmin Iversenin liike, joka oli vastapäätä surutaloa. Rouva Iversen soitti monta kertaa päivässä ulko-oven kelloa tuoden...

Ja sitten oli onni muuttunut todellisuudeksi. Se oli tullut häntä vastaan pyhine intoineen, salaisine mielenliikutuksineen ja vapistuksineen, äkillisine sisäisine nyyhkäyksineen...

Herra Ballerstedtin kasvot paisuivat, hän nosti heikkoa nyrkkiään, liikutteli huuliaan ja tuijotti nuorta Heinricyä kulmakarvat koholla. Hänen tummanpunainen päänsä tutisi ponni...

Yht'äkkiä keskeytyi Timmin luku. Joko ei lehtori Mantelsack kuullut oikein hyvin tai tahtoi hän vähän liikuntoa — tosiasia oli, että hän nousi kateederista, alkoi kävellä hiljak...

Johtaja Wulicke tarkasti hetkisen tervehtiviä joukko-osastoja; sitten hän kohotti käsivartensa niin että hänen suppilonmuotoiset, likaiset kalvosimensa tulivat näkyviin, esiinty...

Kolmannella viikolla kohoaa heikkous huippuunsa. Ääneen houriminen on lakannut, eikä kukaan saata sanoa, onko potilaan sielu vaipunut tyhjyyteen vai uinuuko se ruumiillisesta ti...