Äiti

Äiti näki kuinka jokainen piirsi nimensä asiakirjaan, hänen kiihoituksensa painui alas ja hellempi tunne täytti hänen rintansa. Silmänsä täyttyivät kyynelillä -- polttavilla lou...

Sitte juolahti hänelle jotakin mieleen ja hän alkoi puhua iloisella ja hillityllä äänellä: "Antakaa ne minulle, antakaa ne minulle! Minä toimitan itse perille. Minä kyllä keksin...

"Ette saa itkeä", virkkoi vähävenäläinen hellästi. "Eihän se ole teidän syynne, että elämänne on ollut sellainen; ja kuitenkin ymmärrätte että elämänne on ollut kurjaa. Mutta lö...

"Näin se olla pitää", virkkoi vähävenäläinen. "Sillä huomatkaa, äiti rakas, uusi sydän on ilmestymässä ja kasvamassa elämään. Kaikki sydämet ovat yhtyneet taistelemaan eduistans...

"Te olette yhtyneet myös tähän liikkeeseen, Nilovna?" kysäsi Rybin hymyillen. "Sepä hyvä. Meillä on paljon halukkaita lukijoita. Siellä on eräs opettaja, joka herättää heissä lu...

He kulkivat pitkin katuja nopeasti ja ääneti. Äiti läähätti nopean kulun painosta ja kiihotuksesta. Hän tunsi että jotain suurta on tapahtumassa. Tehtaan portilla oli suuri jouk...

"Minulla ei ole mitään sanomista", virkkoi vähävenäläinen, kohdaten Vyesovshchikovin tulisen katseen kirkkaalla, lämpimällä, vaikka samalla alakuloisella katseella sinisistä sil...

Kerran Nikolai, joka tavallisesti oli niin säännöllinen, tuli työstään kotiin paljon myöhemmin tavallista tapaansa ja virkkoi, hieroen kämmeniänsä ihastuksesta: "Tiedättekös mit...

Kerran, kun Pavel illallisen jälkeen veti uutimen ikkunan eteen, istui alas nurkkaan ja alkoi lukea, tinalamppu riippuen seinällä hänen päänsä ylitse, tuli äiti askareensa lopet...

Vanha tuomari keskeytti Pavelin useampia kertoja ja selitti hänelle jotakin. Kerran hän hymyilikin surumielisesti. Pavel kuunteli häntä hiljaa ja alkoi puhua uudelleen ankaramma...

"Se on työlästä jokaiselle", vastasi äiti, tehden liikkeen kädellään. "Kenties niille, jotka sen oikein ymmärtävät, se tuntunee helpommalta. Mutta minä ymmärrän niin vähän, minä...

"Talonpojat!" kaikui taas Rybinin kaiukas ääni, niin että santarmin kiljuminen ei jaksanut häntä voittaa. "Ettekö ymmärrä elämäänne. Ettekö ymmärrä kuinka he teitä ryöstävät, ku...

Sydämensä oli repaleina, rintansa ahdistuksessa ja kurkkunsa kuumana ja kuivana. Hän näki että he kuuntelivat hänen sanojansa. Hiljaisuus vallitsi. Hän tunsi että he jäivät miet...

"Kuinka voitte, Pelagaja Nilovna, kuinka voitte? Kuinka voi teidän poikanne? Aiotteko naittaa hänet pian? Hän on nuorukainen, joka juuri on kypsynyt avioliittoa varten. Mitä pik...

Ensin eivät säveleet koskettaneet äidin sydäntä. Ne olivat hänelle käsittämättömiä, yhtä sekasointua vaan. Korvansa ei tavannut juoksevaa säveltä nuottitulvan paljoudesta. Puoli...

"Miksikö?" nauroi Rybin. "Se on kumminkin tähti, jonka alla olette syntyneet. Siinä kaikki. Te luulette että karttuunihuivi voi peittää ylhäisen naisen kansan silmistä? Me tunne...

Tuhkassa Hiiloksen herääminen Sydämen valo Hirmuinen sana Sydämet tasapainossa Ihmisen turva Valoa hakemassa Suon usvat Osalliseksi liitetty Ystävät neuvottelemassa Vapauden hen...

Kun he sivuuttivat Zosinovin talon, silloin pisti päänsä ulos ikkunasta mies, joka oli menettänyt molemmat jalkansa tehtaassa, ja joka sentähden nautti eläkettä, ja huusi: "Pave...

Juotuansa kupin teetä, henkäsi Natasha hyvin syvään, silitti tukan pois otsaltansa, ja alkoi lukea ääneen isosta, keltaisesta kuvakirjasta. Äiti, joka varoi kolistelemasta astio...

Äiti ei voinut kuvailla mielessään mimmoista se oikeudenkäynti tulisi olemaan, ja kuinka tuomarit käyttäytyisivät Pavelia kohtaan. Epätoivon ja neuvottomuuden pilvien ympäröimin...

Äiti, joka jo oli astunut muutaman askeleen kapsäkkineen, meni kiirehtimättä takaisin samalle paikalle, istuen alas varovaisesti ja hitaasti, kuin olisi hän peljännyt rusentavan...