Sorrettuja ja solvaistuja: Romaani

-- Kun palasimme tänne, etsimme kauan isoisää, mutta emme löytäneet -- vastasi Nelly. -- Äitini silloin sanoikin minulle, että iso-isä oli ennen hyvin rikas, aikoi rakentaa teht...

-- Oh, kaikkeapas! Etten sinua säikyttäisi. Toivoin itse voivani kaikki hyvin sovittaa. No, niin siis, tuon kirjeen jälkeen, kun isäni palasi, alkoivat kärsimykseni. Minä valmis...

-- Jos se on välttämätöntä, niin minä ihan paikalla ... mitäpäs tässä olisi pahastumista. Poikkean vain pikkusen Levinkan luo ja sieltä kohta samassa Natashan luo. Kuulkaas, Iva...

-- Ei, Vanja, iso-isä ei ole kuollut! sanoi Nelly päättävästi kertomukseni kuultuansa ja sen johdosta vielä kerran mietittyänsä. -- Äitini puhuu minulle usein iso-isästä, ja kun...

-- Ah, Vanja! huudahti hän äkkiä ja koko olentonsa vapisi, -- entäpä jos hän todellakin ei enää rakastakaan minua! Entäpä jos sinä äsken juuri puhuitkin hänestä totta (minä en s...

Niin, ne kyynelet olivat Nelly poloisen puolesta, joskin minä samalla tunsin ankaraa suuttumusta -- eihän hän ollut puutteen pakoittamana almua anonut; hän ei ollut hyljätty, ko...

Niin, se oli melkein tarkalleen vuoden kuluttua! Syyskuun kirkkaana päivänä, illan lähestyessä, astuin vanhusten luo sairaana, masentuneella mielellä, ja melkein tainnuksissa la...

-- Minä niin mielelläni annoin hänelle anteeksi, pitkitti Natasha. -- Tiedätkös: kun hän jätti minut yksin, minä silloin astuskelin huoneessani, kärsin, itkin, mutta samassa its...

-- Ja vielä viimeinen pyyntö: minä ymmärrän, rakas ystäväni, että sinulla kenties on meillä ikäväkin, mutta käy kumminkin meillä useammin, jos vain voit. Minun muori parkani pit...

-- Tuo oli Archipov, sanoin minä selitykseksi, -- sama mies, josta minä teille, Nikolai Sergeitsh, puhuin; joka kauppiaan kera oli Bubnovalla ja jota siellä piestiin. Nelly koht...

Rahat saatuani menin torille. Pian löysin siellä tutun mummon, joka myi vanhoja vaatteita. Kuvailin hänelle lähimmiten Helenan vartalon pituuden, ja kohta löysi mummo minulle va...

Edellä jo mainitsin, että Nellyn ja lääkärin kesken siitä päivästä alkaen, jolloin hän lopultakin joi lääkkeen, alkoi jokin ihmeellinen sympatia. Nelly kovin mieltyi häneen ja a...

-- Eikä ollenkaan pergamootia, mutta parhainta ranskalaista hiusvoidetta, oikeassa kirjaillussa marmoripurkissa! ehätti Aleksandra Semenovna punastuneena sanomaan. -- Ajatelkaas...

Tätä kuullessaan Anna Andrejevna itki. Kun sitten sanoin, että minun on heti lähdettävä Natashan luo, jonne minun olisi jo paljoa ennen ollut mentävä, sanoi Anna Andrejevna, ett...

Mummo oikein tuli sairaaksi, jos hän pitempään aikaan ei saanut tietoja, ja kun minä toin tietoja, kysyi hän pienimpiäkin yksityiskohtia, tiedusteli oikein sairaloisella uteliai...

-- Eikös siis koskaan, eikö milloinkaan pääty tämä kauhea ristiriita? huudahdin minä suruissani. -- Oletko sinä todellakin niin ylpeä, ettet tahdo ottaa ensi askelta. Se on sinu...

Natasha oli vaalea kuni kuollut. Kaiken aikaa, kun Alesha laverteli, katsoi Natasha häneen tarkkaan: mutta hänen katseensa tuli yhä himmeämmäksi ja liikkumattomammaksi, kasvonsa...

Mikäs minulle muu neuvoksi, kuin lähteminen, nähtyäni, että puuhani oli kokonaan turha. Minä olin harmista haljeta. Asetuin portin eteen käytävälle ja katsoin pihaan. Kun minä o...

-- Puutarhassa on kyyhkyseni, puutarhassa! Menkää hänen luoksensa... Hänkin on semmoinen, etten oikein ymmärrä mimmoinen onkaan... Ah, Ivan Petrovitsh, raskas on oloni! Kyllä hä...

Asuntotaloni portin vastassa seisoi lyhtypatsas. Kun vain olin päässyt portin alle, hyökkäsi luokseni eräs kummallinen olento niin äkkiä, että minä oikein kiljahdin. Se oli joki...

Jäimme kolmen suuresti hämillemme. Tuo kaikki oli tapahtunut niin arvaamatta, niin odottamatta. Kukin meistä tunsi, että silmänräpäyksessä oli kaikki muuttunut ja jokin uusi, tu...

-- Kuulkaas, runoilija ystäväni, minä tahdon ilmaista teille erään luonnon salaisuuden, joka nähtävästi on teille kokonaan tuntematon. Olen vakuutettu, että te tällä hetkellä sa...

-- Niin, juuri tuohon uuteen rakkauteen te kaiken toivonne perustitte, toisti Natasha kuulematta ja välittämättä ruhtinaan sanoista, ollen kuni kuumeessa ja yhä kiihtyvällä inno...

Aamulla kertoi Nelly minulle Maslobojevin eilisestä käynnistä jotenkin kummallisia asioita. Ja olihan jo se kumma, että Maslobojev tuli sinä iltana, sillä tiesihän hän aivan var...

Nousin ylös hyvin varhain. Yöllä olin herännyt melkein joka puolen tunnin kuluttua, lähestyin pientä vieras-parkaani ja katsoin häneen tarkkaan. Hän oli kuumeessa ja vähin houra...

Tuskin sain hänet pidätetyksi. Kunnon mummo, huolimatta siitä, että kaksikymmentä viisi vuotta oli miehensä kanssa elänyt, kumminkin vielä niin huonosti tunsi hänet. Sitten hän...

-- Toisinaan sinä, toisinaan taas hän. Sinä sittenkin aina jäät lopulta paremmaksi. Kun minä puhun hänen kanssansa, minä silloin aina tunnen, että itsekin tulen paremmaksi, viis...

-- Ei, todellakin, pitkitti Ichmenev, innostuttaen itseään vihaisella, itsepintaisella riemuitsemisella, -- kuinka sinä luulet, Vanja, jos todellakin lähtisi! Miksikä lähteä Sip...

Ja muussakin suhteessa saattoi Nikolai Sergeitsh tuskin enää tuntea entistä "ystäväänsä", siksi paljon oli ruhtinas Pjotr Aleksandrovitsh entisestään muuttunut. Syyttä suotta ol...

Näytti niinkuin ruhtinas olisi erehdyksestä sanonut väärän nimen ja, harmissaan siitä, kun ei löytänyt ovikellon vedintä, ei edes huomannutkaan erehdystään. Ja turhaan hän ovike...

-- Niinhän minä kerronkin! huudahti Alesha. -- Asia on tämä: Katjalla on kaksi kaukaista sukulaista, jonkinlaisia serkkuja, Levinka ja Borinka, toinen on ylioppilas, mutta toine...

En huoli kuvailla vihaani. Huolimatta siitä, että olin valmis odottamaan, mitä hyvänsä, kumminkin hämmästyin suuresti; oli kuin olisi hän aivan odottamatta astunut eteeni kaikes...

Viime vuonna, kahdentenakolmatta päivänä maaliskuuta, sain ottaa osaa hyvin kummalliseen tapahtumaan. Olin aamusta saakka kävellyt kaupungissa etsimässä itselleni asuntoa. Tähän...

Se on -- maksan puolestasi; olen varma, että hän tahallaan tuon lisäsi. Suostuin lähtemään, mutta päätin ravintolassa itse maksaa puolestani. Saavuimme ravintolaan. Ruhtinas ott...

Tarkastelin Smithin tyhjäksi jäänyttä asuntoa. Se miellytti minua ja päätin vuokrata sen. Kamari oli iso, joskin niin matala, että ensi päivinä tuntui että pääni ylettyy välikat...

Kolme päivää ennen kuolemaansa, kauniina kesäiltana, hän pyysi nostamaan ylös ikkunaverhon ja aukaisemaan ikkunan. Se oli puistoon; Nelly katsoi pitkään tuuheaa, viheriöivää pui...