Malombra

Rämähtäen sulkeutuvat vaunujen ovet toinen toisensa jälkeen. Ehkä, ajatteli eräs matkustaja, se onkin raudankova kohtalo, joka ne sulkee ja kiidättää nyt minut toverineni auttam...

Vaikkakin seinäkello ensimmäisen ja toisen kerroksen välisellä porrastasanteella löi puoli kaksi, kun Silla nousi hänelle osoitettuun huoneeseen, niin häntä ei ollenkaan nukutta...

Palatsi on erään vehmaisten rantain verhoaman lahden perukassa, jonne järvi ulkonee mataloituen kahden metsikön välissä. Se kohottaa 18:nnen vuosisadan tyyliin rakennetun vasemm...

— Olisinhan antanut vereni ja henkeni äitini edestä —, jatkoi Silla, — jumaloinhan häntä; minähän en edes tahtonut noita rahoja, siksi, että äitini sukulaiset eivät voineet kärs...

Niin, ja rakkauskirjeenvaihtoni? Loppunut, rakkaani, loppunut Lorenzon viimeiseen kirjeeseen, jonka minulle lähetit. Näin ollen ei sinulla ole enää omantunnonvaivoja, eikä sinun...

Marinalla oli oma suunnitelmansa: valloittaa eno puolelleen ja päästä siten muutamaksi kuukaudeksi Pariisiin, Torinoon tai Napoliin, mihin tahansa suureen elämän ja huvitusten p...

Kun hän palasi takaisin palatsiin, oli kreivi jo vetäytynyt huoneisiinsa. Marina käyskenteli hetken edes takaisin pylväskuistikolla, mutta vetäytyi sitten hänkin huoneisiinsa. H...

Ei ole vaikea kuvitella miten enon ja sisarentyttären välit kehittyivät asiain näin ollen. Heitä voi verrata kahteen voimakkaasti sähköistettyyn metallinuppiin, jotka eivät mill...

Hiukan ennen hän oli saanut Fannyn lupaamaan, että tämä tulisi tänä yönä, heti keskiyön jälkeen, kappelin luokse, yksinäiselle paikalle järven rannalla, ei kaukana palatsista. H...

— Kaikki seisovat! huomautti kreivi astuen tällä hetkellä insinöörin, asianajajan ja virkavaltaisten maistraatinherrojen kanssa pylväskuistille. Rakas Steinegge, olkaa hyvä ja s...

Sitten hän kääntyi katsomaan vanhaa, vakavaa rakennusta, josta hän nyt lähti inhimillisten otaksumien mukaan ainiaaksi. Hän kuunteli vesisuihkun heikkoa valitusta pihalla ja suu...

Kreivi seisoi kuin tulisilla hiilillä ja olisi mieluummin lähettänyt hiiteen koko joukon. Kreivittären lörpöttely sai hänet vallan raivoihinsa. Momolo sekä molemmat naiset, jotk...

— Niin, kuin kissat ja koirat, Teidän Ylhäisyytenne. Herra kreivi ja neiti markiisitar eivät siedä edes nähdäkään toisiaan. Kas, nojatkaa minuun. Hiljaa, Teidän Ylhäisyytenne, h...

Kokoonkyyristyneenä kuin surumielinen susi, hän ei välittänyt ollenkaan vuorten, vesien ja niittyjen ihanuudesta, joka hymyili hänen edessään, hän ei kuullut lehvien hyväilysano...

Steinegge ei ollut huomannut sitä. Hän aukaisi vaivalloisesti vihreän, natisevan sateenvarjon, joka sateen alla murahteli suunnilleen samalla äänellä kuin vanha Martta, yhtyen s...

— Kuulkaa, Cesare, minulla voi olla tämän maailman kaikki viat ja kaikki erehdykset, mutta rehellinen olen ainakin. Ottaisitteko pahaksenne, jos puhuisin suoraan? Siinä on vielä...

— ... myötätuntoa, joka nopeasti minunlaisessani nuorukaisessa muuttuu intohimoksi; olen herkkä kauneudelle, sulolle, henkevyydelle ja kaiken hienostuksen salatuimmille värähtel...

Edithistä tuntui mahdottomalta, että täällä ylhäällä luonnon juhlallisen viattomuuden keskellä voisi pitää tuollaista puhetta. Hän ajatteli kauaksi haudattua äiti-vainajaansa; j...

Marina ei avannut suutaan. Mentyään lähemmäksi Edith huomasi, että hänen silmänsä olivat täynnä kyyneleitä, ja hän pysähtyi hämmästyneenä. Marina tarttui voimakkaasti hänen käsi...

— Te, juuri te, sanoi hän. — Muutama hetki ennen Salvadorien tuloa. Kirjastossa. Te sanoitte, että me kaksi emme sopineet elämään yhdessä, että teidän serkullanne oli loistava a...

Silla hymyili. Koko hänen hienoutensa loisti yhdessä ainoassa kravattineulassa; se oli suuri helmi Hollannin ruusukivien ympäröimänä ja hopeaan juotettuna, muisto hänen äidiltää...

— Häät, sanoi hän, — ovat kuulemma tänä iltana, huhtikuun kahdentenakymmenentenäyhdeksäntenä päivänä. Kansa aikoo valmistaa suuria juhlallisuuksia, musiikkia ja ilotulitusta. Ni...

Hän oli sanonut Edithille: Sielu! Yksi ainoa sielu, joka vastaanottaisi neroni tuotteet! Mutta tämä oli lainauksen raskaiden hetkien huuto, kun hän tiesi itsensä heikoksi välinp...

Sitten tuo ääni teki hänelle toisia kysymyksiä. Hän hämmästyi huomatessaan, kuinka monta kylmää vaikeutta kohosi joka puolelta hänen rakkaudelleen. Hän kuvitteli toista läheistä...

— Mitä kuuluu? Oikein, Silla! Ette ole katuva, että tulitte, tiedättekö! Minulla on paljon somia asioita kerrottava teille. Istukaa! Mutta mikä kauhistus! Mitä, ettekö ollut tea...

— Ei niin mitään. Siellä oli puutarhuri jo portilla, ja minut nähdessään hän asettui keskelle tietä tehden kädellään kieltävän merkin, näin, ja sitten näin, tarkoittaen, että me...

Giovannan ja munkin kierrellessä palatsissa, meni Silla nojautumaan pylväskuistikon kaidepuuhun katsellen auringossa lepäävää vihreää järveä. Oliko siitä todellakin niin monta k...

Marina astui hitaasti, hiljaa kuin hengetär leveää, puolipimeää porraskäytävää alas. Silla pysytteli hänen takanaan, melkein sokeana ja kuvaamattoman mielenliikutuksen puristaes...

— Voi olla, mutta en uskoisi, sillä kreivistä olen jo sanonut, missä tilassa hän on, markiisitar ei voinut sietää häntä silloinkaan, kun hän oli täällä ensi kertaa, ja Salvadori...

Don Innocenzo oli ääneti, katsellen nuorekkaita, kullalle välkähteleviä hiuksia. Tuo paljastus suretti häntä, hänestä oli ikävää löytää intohimoja sielusta, jossa oli luullut ra...

— Ja sinä et uskonut! sanoi hän. — Mutta annan sen sinulle anteeksi, sillä rakastan sinua, sillä Jumala, näetkö, Jumala tahtoo niin, ja enhän minä itsekään aluksi uskonut. Katso...

— Salvadorit, kello kuusi. Mitä tehdä? Heti onnettomuuden tapahduttua kreivi Nepo aikaa tuhlaamatta etsi ja löysikin testamentin, joka on omakätisesti kirjoitettu ja päivätty ka...

Jäljelle jäisivät omantunnon vaivat ja häpeä, että omasta arvostaan välittämättä oli palannut takaisin palatsiin, syyllinen mielessään, että oli ruvennut kreivin verivihollisen...

Sinne oli saapunut raati, Rakkauden Veljeskunnan johtaja ja kansalliskaartin kapteeni puhumaan kirkkoherran kanssa kreivin hautajaisista, joiden piti olla huomenna. Huhuttiin su...

Oi, te rakkauden huumaamat kukat, jotka ojentaudutte kaikkivoipaa aurinkoa kohden, te ilakoivat, tuulen humaltamat nurmet, mikä lepo olisi olla teidän sijallanne, elää teidän pä...

— Ei, ei, pyydän teitä! huudahti Vezza. — Jos ette todellakaan tahdo syödä päivällistä kanssamme, niin olkaa toki lähellä meitä. Vakuutan teille, että minulla on kuumetta. Emmek...

— Niin, mutta hän kärsii, kärsii! Eihän teistä kuitenkaan tuntunut, että hän olisi ollut kovin kiintynyt tuohon mieheen, eikö totta? Johan te sen minulle sanoittekin, mutta sano...