Category: Mythology, Legends & Folklore

Kuvia ja kuvitelmia Suomen historiasta I

Isien puu. (Juhani Aho: Lastuja III.) Suomen synty. (Elias Lönnrot: Mehiläinen 1836.) Kansatieteellinen unelma. (A. Oksanen: Säkeniä.) Suomettaren kosijat. (Kanteletar.) Uhrivaara. (Juhani Aho: Panu.) Uhritoimitus. (Juhani Aho: Panu.) Yhteiskasken kaadanta. (Juhani Aho: Panu.)...

Chapters

1. Part 1

Isien puu. (Juhani Aho: Lastuja III.) Suomen synty. (Elias Lönnrot: Mehiläinen 1836.) Kansatieteellinen unelma. (A. Oksanen: Säkeniä.) Suomettaren kosijat. (Kanteletar.) Uhrivaa...

2. Part 2

"Niin päätettyänsä erosivat sisarukset, ehkä kyllä oli vaikea kunkin itsekseen lähteä. Mutta nyt heillä ei enää ollut samoja nimiä kuin ennen, nyt nimitettiin heitä, milloin näm...

3. Part 3

Eipä neiti mennytkänä, Tuon neiti sanoiksi virkki: "Tok' en Kuulle mennekkänä, Kuull' on kumma katsantonsa, Muotonsa monennäköinen: Milloin kaita kasvoiltansa, Milloin liiaksi l...

4. Part 4

Ja sitä kaikki muutkin sanomaan, että elävänä haltija hempeimmän uhrielukan otti, ei tahtonut siitä muille osaa antaa. Eikä huoli enää lisää uhrattavaa, vaan on kylläinen siihen...

5. Part 5

Oli jo pimenemässä ilta, kun metsämiehet saapuivat Karin majalle, kontit täynnä riistaa. Maja oli viettävällä, aukealla rinteellä ja tuvan ovelle näkyi koko Korpiselkä ja Uhriva...

6. Part 6

Mutta Toren ja hänen miestensä lähtö tapahtui myöhemmin; heidän laivansa ei ollut niin helposti hoidettavissa. Mutta kun he pääsivät purjehtimaan, oli Karlen laiva jo tullut kau...

7. Part 7

"Vihollisen laivaston lähestyessä, sanoi kuningas, he laskevat laivansa maalle, piiloutuvat lymypaikkoihin ja antavat vihollistensa muka mieltä myöten itseänsä ahdistaa, mutta k...

8. Part 8

Suomalaiset heimot elivät vielä pakanoina kaskiensa ja karsikkojensa ympärillä. Hämäläiset olivat vielä vapaita miehiä, kenenkään herruutta he eivät tunnustaneet, vaikka oli kyl...

9. Part 9

Pakanuudenaikana on keyri tietysti ollut syysjuhla, jota vietettiin, sitten kun viljankorjuu puimisineen oli päättynyt ja karjan laitumella-olo loppunut, kiitokseksi vuoden anti...

10. Part 10

Ei Ilpotar lastaan kuolleeksi luullut. Siellä luuli elelevän toisessa maailmassa, joka oli tämän näköinen, siellä se kasvoi ja varttui. Sitä vartenpa ensi alussa, sen kuoltua, k...

11. Part 11

Vain heikko vaimo olen, mutta sen ma tohdin sanoa: en Herraani ja Vapahtajaani mä kieltäisi! Jos sovinnoksi synti-velkani mun täytyis' ristin alla riutua ja kokemukset kestää ka...

12. Part 12

Yhä peloittavampia tietoja tuli. Tuo merta kulkeva kumma oli todellakin tulossa. Se jo haahmona kangasti taivaan rannalla. Joku jo luuli sen näkevänsäkin. Ja nyt -- voi hirmua h...

13. Part 13

"Kun Inkoossa erään kirkonpalvelijan esikoistytär taisteli kuoleman kanssa, teki syvästi murheellinen isä lupauksia useammille pyhimyksille tyttärensä parantumiseksi, mutta apua...

14. Part 14

"Minun nimessäni menköön kerran kaikki takaisin, mikä tulella ja miekalla rakennettu on, niin että joka on ottanut, se on kerran antava, ja joka on ryöstänyt, se on kerran jälle...

15. Part 15

Ylläolevan runon on laulanut Vironmaan viimeinen kiertelevä runoniekka ja kanteleen soittaja, joka kuoli noin v:na 1812. J. Krohn arvelee, että siinä muistot useammista hänen ka...

16. Part 16

Kuukauden kuluttua (syksyllä 1198) rikkoivat liiviläiset rauhan, vangitsivat ja pitelivät pahoin kristittyjä miehiä ja anastivat viekkaudella ja mielivaltaisesti heidän tavarans...

17. Part 17

Ennenkun kansa ja vanhimmat olivat eronneet, pujahti kaksi miestä salaa ovesta ulos. He kulkivat yön pimeydessä lumisen metsän kautta erääseen pieneen mökkiin, jossa oli valmiin...

18. Part 18

Täällä kummulla oli kalliossa luola, niin suuri, että kuusi miestä mahtui siihen istumaan. Ulkopuolelta oli luola ympäröity korkealla aitauksella, johon oli jätetty soukka ovent...

19. Part 19

-- Tämä kansa ei nyt enää uskalla vihatakaan, se tottelee vain ja taipuu ja tottuu tottelevaisuuteensa, kun sitä näin rautakourilla pidellään. Jyhkeä linnani Räntämäellä ja sen...

20. Part 20

Tuomas nousi ja katkasi kädenliikkeellä linnanvanhimman kuvauksen. Tuo viittaus linnan lähimmän väestön epäluotettavaisuudesta tuntui hänestä moitteelta häntä itseään vastaan: h...

21. Part 21

Ei kuulunut muuta kuin että vähän uppiniskaisuuden oireita oli rannikon kastetussa väestössäkin taas näkynyt. Kansa ei saapunut säännöllisesti kirkkoihin, avioliittoja solmittii...

22. Part 22

Silloin, eräänä syysaamuna, ryntäsi vartija tornista pitkin harppauksin alas ja juoksi piispalle ilmoittamaan, että jo näkyy ratsastaja routaisella tiellä... hän ei sitä tunne,...

23. Part 23

Jo etäältä näkee hän nuo pitkät telttarivit ja tuon tuhatpäisen, kuhisevan, kirjavan lauman, joka rantaäyräällä liikkuu. Ristiretkeläiset näkevät myös johtajansa saapuvan ja he...