Valkopukuinen nainen 1 Perheromaani

Heinäkuun 3 päivänä. -- Kun me taasen tapasimme toisemme päivällisellä, oli kreivi Fosco tavallisella, erinomaisella tuulellaan. Hän ponnisteli oikein hauskuttaakseen ja huvitta...

Minä katselin häntä esitettäessä meitä toisillemme sellaisella uteliaisuudella ja mielenkiinnolla, jota minä tuskin voin salata. Tämä vanha mies jäisi Limmeridge-Houseen sen jäl...

Minä epäilin hetkisen, eikö minun pitäisi mennä hänen perästään ja puhutella häntä. Suuri haluni tavata hänen seuraajaansa sai kumminkin minun päättämään päinvastoin. Minä voin...

Kuten minä tavallisesti aina tein, avasin minä meidän molempien makuuhuoneiden välisen oven sanoakseni Lauralle hyvää yötä, ennenkuin hän nukkui. Kun minä kumarruin alas suudell...

Hän pysähtyi epäröiden silmätessämme toisiimme ja nähdessään, että me olimme yksin. Mutta sillä rohkeudella, jota nainen usein kaipaa pienissä vastoinkäymisissä, mutta harvoin s...

En puhunut asianajajalle mitään Anna Catherickistä, koska -- kuten jo olin Lauralle lausunut -- tämä seikka vielä oli siksi hämärä, ett'emme voineet sitä selvittää, minkä vuoksi...

Hän puhui niin nopeasti ja kysymykset seurasivat toisiansa niin sekavasti ja kummallisesti, että minä tuskin ehdin seurata niitä. Kuinka tuttu hän lyhyt aikaa sitten lieneekin o...

Tulenvalo pysähtyi hetkiseksi ja kääntyi sitten samalle taholle, josta se oli tullutkin. Seuratessani sitä silmilläni näin minä toisen punaisen valon, hieman edellistä suuremman...

Yhdistettyäni, mitä minä itse olin huomannut kirjastossa ja mitä minä juuri nyt olin kuullut Lauran kamarineidolta, näyttää minusta yksi asia olevan varma. Se henkilö, jonka me...

"Te olette sen jo tehnyt, herra Hartright", vastasi hän, "puhumalla siten kuin nyt. Kumminkaan ei pidä mitään salaamista välillämme nyt tulla kysymykseen. Minä en voi salata _Te...

"Me lähetämme siis kirjeen postiin", sanoi hän nousten seisoalleen poistuakseen huoneesta, "emmekä virka asiasta enää ainoata sanaakaan, ennenkuin vastaus saapuu. Älkää kiinnitt...

Kolmekymmentäseitsen-vuotiaana Eleonor Fairlienä tulvi hänen puheensa hullutuksia ja vaatimuksia; siihen aikaan väsytti hän aivan onnettomat miehet kaikilla tuhansilla pikkumais...

Siinä, keskellä leveää, kuun valaisemaa maantietä seisoi -- ikäänkuin hän olisi samana hetkenä kohonnut maasta tai pudonnut taivaasta -- yksinäinen nainen puettuna kiireestä kan...

"Olen tyytymätön kysymykseenne", sanoi hän, "sillä siten on minulla syytä puolustaa sir Percivalin luonnetta. Ei kuiskaustakaan, joka voisi alentaa hänen arvoaan, ole koskaan sa...

"Minä menin sisään ja odotin muutamia minuutteja. Levottomuuteni saattoi kumminkin minut nousemaan ylös ja katsomaan ulkona ympärilleni. Tultuani ulos näin minä muutamia merkkej...

Hän oli varsin hiljainen. Hänen silmänsä ja äänensä kuvastivat hillittyä tunnetta. Hänellä oli -- ikäänkuin olisi ollut jokin salattu yhteys hänen lempipukunsa ja hänen sydämmen...

"Neiti Halcombe on oikeassa", vastasi kohtelias italialainen -- "se tahtoo sanoa -- niin pitkälle kuin hän menee. Niin minä olen yhtämieltä hänen kanssaan. John Bull kammoo kiin...

Lähtöni hetki lähestyi nyt. Minä lähetin sanan herra Fairlielle, että minä toivoin saada tulla hänen luokseen ottamaan jäähyväiset, jos hän niin sallisi, mutta että hänen täytyi...

Minä vastasin hänelle -- vastasin, pelkään minä, enemmän siksi, että olen nainen ja että minun sellaisena täytyi vastata, kuin että minulla olisi ollut jotakin vakuuttavaa sanot...

Täysin vakuutettuna, että minä olisin hänen matkassaan, minne hän menisikin, tuli lapsi-raukka -- sillä lapsi hän on vielä monessa suhteessa -- melkein onnelliseksi kuvitellessa...

"Hänellä oli sievä kaunis valkoinen hame ja sen yllä vanha, kulunut ja ohut, tummanvärinen olkahuivi. Päässä oli hänellä ruskea olkihattu, yhtä huono ja vanha kuin olkahuivikin....

"Sanonutko?" Hän vaikeni, väänteli pyyheliinaa käsillään ja kuiskasi itsekseen: "Mitä hän on sanonut?" Hän käänsi kasvonsa taas minuun ja pudisti päätään kärsimättömästi. "Miksi...

Minä hypähdin ylös niin kiivaasti, kuin hän olisi lyönyt minua. Jos minä olisin ollut mies, niin olisin minä paiskannut hänet lattiaan hänen omassa talossaan ja poistunut siitä...

"En omista itselleni mitään kiitosta, jota en ansaitse", sanoi hän ja katsoi vuoroin neiti Halcombeen ja minuun. "Niin paljon kuin minua huvittaakin piirustaa, tunnen kuitenkin...

Ensi silmäyksellä, kun mies avasi oven, näin minä runsaasti katetun aamiaispöydän keskellä pitkää huonetta, jossa oli monta ikkunaa. Heti sen jälkeen silmäsin minä pöydältä ikku...

Niiden vapaamielisten yhteiskunta-teoriiain todenperäisyyden todistuksena, joista hän juuri minulle oli puhunut, ei herra Fairlien huolimaton pyyntö voinut olla minua huvittamat...

Hän ja hänen miehensä ovat viettäneet koko talven Italiassa ja viime ajan Tyrolissa. He tulevat kotiin yhdessä kreivi Foscon ja hänen rouvansa kanssa, jotka aikovat asettua joho...

Me töytäsimme vieraskamariin säädyttömän nopeasti. Äitini istui avonaisen ikkunan ääressä, hymyillen ja löyhytellen itseänsä viuhkalla. Pesca oli hänen erikoisia suosikkejaan, j...

"Ei, neiti, sitä en tiedä." Hän vaikeni, katsoi koiran haavoitettua sivua näytti äkkiä elostuvan jostain uudesta käsityksestä -- hymähti tyytyväisenä osoittaessaan haavaa ja san...

Päivät ja viikot vierivät, ja syksy valoi kultansa puiden kesävehreään pukuun. Rauhaisa, kukkaisa, onnellinen aika! Kertomukseni liukuu yhtä kevyesti ohitsesi, kuin sinä kerran...

"Ymmärrättehän Te minua, sir Percival?" jatkoi lakimies. "Lady Glyde kirjoittaa nimensä yhden tai kahden todistajan, jos Te tahdotte olla oikein varovainen, läsnä-ollessa ja pan...

Etevän, omintakeisen kirjailijan työ tavallisesti luo "koulun", sarjan oppilaita, jotka häntä esikuvanaan käyttäen koettavat oman kykynsä ja luonteensa mukaisesti edelleen kehit...

"Sinä olet jättänyt asian minun ajettavakseni", lausui kreivi, "ja minulla on tästä päivästä kaksi kuukautta käytettävänäni järjestääkseni oikein sen. Älä puhu enempää siitä nyk...