Dombey ja Poika 2

Päivänkoitto hiipii tyynine, valjuine kasvoineen väristen kirkon luo, jonka alla lepää pikku Paulin ja hänen äitinsä tomu, ja katsoo sisään akkunoista. Kirkko on kylmä ja pimeä....

Neiti Tox kömpii esiin keruubin säären takaa, kun kaikki on hiljaista, ja tulee hitaasti alas parvekkeelta. Hänen silmänsä punertavat, ja hänen nenäliinansa on kostea. Hän on ha...

Oli kylmä, pimeä syysilta, ja kapteeni Cuttle oli käskenyt sytyttää tulen pieneen takahuoneeseen, joka nyt muistutti entistäkin enemmän laivanhyttiä. Satoi rankasti ja tuuli ulv...

»Olen erittäin pahoillani Gay-paran vuoksi», jatkoi Carker, »ja myöskin miehistön. Kuuleman mukaan oli siellä mukana eräitä parhaita miehiämme. Mutta niin käy aina. Myöskin mont...

Hän pyöritteli yhä samaa säveltä, joka näytti kiertelevän yhä ympäri ja sisemmäksi, samoin kuin korkkiruuvia pyöritetään pöydällä sen pysähtymättä minnekään, kun Harriet ilmesty...

Eukko pudisti päätään ja mutisi itsekseen jotakin kauniista tyttärestään, toi nurkkakaapista kynttilän, piti sitä vapisevin käsin tulessa, sai sen vaivoin syttymään ja pani sitt...

Kadulta on tumma tahrakohta poissa. Jos Dombeyn talo yhä on poikkeus muiden talojen seassa, johtuu se vain siitä, ettei mikään toinen voi kilpailla sen kanssa komeudessa ja että...

Huuliinsa asti kalvenneena ja kasvojensa ponnistellessa saadakseen takaisin maltillisen ilmeensä, kunnes niiden ylpeä kauneus oli jäykkä kuin kuolema, Edith katseli alas itkevää...

Florence pelkäsi häntä niin, että hänen läsnäolonsa tuntui suorastaan painajaiselta eikä voinut olla sitä ajattelematta, sillä hänen silmänsä suuntautuivat tuon tuostakin Carker...

»Florence-neiti», jatkoi Carker, »jätettiin palvelijoiden ja palkattujen henkilöiden hoitoon — jos sitä voi hoidoksi sanoa — jotka olivat joka suhteessa hänen alapuolellaan. Hän...

»Polly, eukkoseni», vastasi Toodle, »enpä tosiaankaan luule sanoneeni sitä erikoisesti Robista. Minä vain aloitin matkan Robista, sitten saavuin tienristeykseen ja otin sieltä m...

»Kapteeni Gills!» huudahti Toots, »minä olen sellaisessa mielentilassa ja niin hirveästi vakavissani, että jos voisin vannoa kuuman raudanpalan, hehkuvan hiilen, sulan lyijyn ta...

»Voi, kapteeni Cuttle, kapteeni Cuttle!» huudahti rouva MacStinger nostaen leukansa entistä pystympään ja pudisti sitä samalla kuin erästä toistakin jäsentään, jota sopisi sanoa...

Edith muuttui äkkiä. Hänen kasvonsa ja rintansa hehkuivat, ikäänkuin niihin äkkiä olisi heijastunut vihaisen auringonlaskun punainen loiste. Dombeylta ei tämä jäänyt huomaamatta...

Mutta kuitenkaan, niin suuri kuin ero olikin puvun, arvokkuuden ja kauneuden puolesta, Edith ei voinut olla yhä vertailematta nuorempaa naista itseensä. Mahdollisesti hän huomas...

Sellainen on se olento, jota päivä toisensa jälkeen kuljetetaan hitaasti ihmistungoksessa maalattuna ja paikattuna, auringon pilkattavana. Ulkona ollessaan hän etsii silmillään...

»Rouva Dombey on tuonut julki erinäisiä mielipiteitä», vastasi Dombey ylhäisen kylmästi, »joihin en itse yhdy ja joita en ylimalkaan halua käsitellä tai muistella. Jonkin aikaa...

Ja kuitenkin Florence alkoi epäillä. Hänet pakotti siihen hänen sielunsa puhtaus, jolle hän ei mahtanut mitään. Hän näki isänsä olevan kylmän ja paatuneen Edithiä samoin kuin hä...

»Ei voi olla suloisempaa ja rakastettavampaa olentoa kuin nuori emäntää, herra Dombey», virkkoi Susan, »ja minä kai tiedän sen paljon paremmin kuin muutamat muut, sillä minä ole...

»Tahtoisin säästää neiti Dombeyta», jatkoi Carker matalalla äänellä. »En soisi hänen kuulevan, mitä minulla on sanottavana. Tahtoisin ainakin jättää teidän ratkaistavaksenne, on...

Hän teki nopean liikkeen kädellään eukon aikoessa vastata ikäänkuin pelkkä äänikin olisi häirinnyt häntä katselemasta jännittyneenä ratsastajan jälkeen. Äiti, joka tarkasteli hä...

Hän käänsi valkosäärisen hevosensa kadunkulman ympäri ja etsi silmillään valoa talon takaseinän akkunoista. Siihen liittyi muisto komeasta olennosta, hansikoidusta kädestä, ihan...

Edith oli upeasti puettu, sillä hän ja Dombey oli illaksi kutsuttu johonkin suureen seuraan ja päivällinen syötiin tänään myöhään. Edith ilmestyi vasta toisten jo istuutuessa pö...

Hän sanoi pukeneensa emäntänsä varhain — ainakin kaksi tuntia ennen hänen lähtöään kotoa — ja silloin rouva Dombey oli sanonut hänelle, niinkuin usein ennenkin, ettei hänen tarv...

»Sepä se, kapteeni Gills», vastasi Toots käyden ilmeisesti yhä hermostuneemmaksi. »Minä en pysty sanomaan, mitä mahdollisesti on tapahtunut tai mitä ei ole tapahtunut. En tosiaa...

»Hyvä kapteeni Cuttle», virkkoi Florence tultuaan kadulle kädessään mytty, jonka pienuus tuotti kapteenille suuren pettymyksen, sillä hän oli odottanut näkevänsä kantajan hänen...

Kapteeni Cuttle, jota eivät häirinneet sellaiset mietteet, saattoi Florencen hänen huoneeseensa ja kävi silloin tällöin kuuntelemassa hänen ovensa ulkopuolella, pyhitetyllä alue...

Tootsia ilahdutti ja virkisti niin kovin se toivo, että hän saisi olla hyödyksi, ja hänen uhrautuvaisuutensa epäitsekkäisyys eittämätön, että olisi ollut julmaa hylätä hänen tar...

»Epäilemättä», sanoo Feenix-serkku. »Sehän on todellakin itsestään selvä asia. Minusta on peräti tärkeätä, majuri, että ystäväni Dombey kuulisi minun ilmaisevan suuren hämmästyk...

Dombey ei vastannut mitään, vaan alkoi astella huoneessa edestakaisin epätietoisen näköisenä ikäänkuin ei olisi selvillä, jäädäkö huoneeseen vai lähteäkö pois ja ikäänkuin hän m...

Tyttären tumma katse seurasi häntä ovelle ja pani vaivatta merkille, kuinka kalpea hän oli ja kuinka hänen kiireinen astuntansa ilmaisi, että pieninkin viivytys oli hänestä siet...

»Nyt olen sanonut kaikki, mitä halusin sanoa, ja enemmänkin. Mutta en keksi sanoja ilmaisemaan, mitä tarkoitan. Toivon teidän kuitenkin ymmärtävän ja uskovan. Nyt on tullut, Joh...

Kun Edith kuuli välillä olevien huoneitten lävitse, että Carker sulki oven ja tuntui hiljaa tulevan tähän perimmäiseen huoneeseen, erotti hän samalla tuomiokirkon kellon lyövän...

Minne se johti? Mikä oli sen päätepiste? Tämäntapaisia arveluita risteili hänen mielessään hänen pysähtyessään katselemaan kolkkoa lakeutta, jossa hoikat puut osoittivat tien ko...

Hän heittäytyi vuoteelleen puoleksi pukeutuneena, mutta kiirehti heti akkunaan ääreen palvelijan hävittyä huoneesta. Aamun kylmä valo oli seurannut yötä, ja taivaanrannalla näky...

Kuinka usein johtuivatkaan suuri kotitalo ja entiset ajat hänen mieleensä hämärän hetkinä, jolloin Walterin käsivarsi suojasi häntä niin ylpeästi ja hellästi ja hän painuen lähe...

»Kaikki ne kirjeet panin itse postiin ja osoitin ne kapteeni Cuttlelle, rouva MacStingerin luo, Brig-aukion numero yhdeksään», sanoi Sol Gills. lyöden oikean käden etusormella t...

Mutta kapteenin suurimpia iloja on se, että hän tietää suuren kellonsa, sokeripihtiensä ja teelusikkainsa olevan mukana laivalla. Vähän väliä hän mutisee itsekseen: »Ed'ard Cutt...

Hän saattoi Harrietin ulkona odottaviin vaunuihin, ja jollei hänen emännöitsijänsä olisi ollut kuuro, olisi hän kuullut isäntänsä palatessaan sisälle mutisevan, että me olemme t...

Silloin Towlinson sanoo, että ensiksikin pitäisi saada pieni välipala ja sitä syötäessä hän puolestaan esittäisi suunnitelman, jonka luulee parhaiten vastaavan heidän asemaansa....

Se alkoi (niin hitaasti kuin se alussa kehittyikin) hänen saadessaan nuoren aviomiehen kirjeen ohella varmuuden siitä, että Florence oli kaukana. Mutta kuitenkaan — niin ylpeä h...

»Feeder», vastasi Toots vakavasti, »minulle sattui eräitä asianhaaroja, jotka estivät ilmoittamasta mitään itsestäni, ennenkuin vihkiminen oli toimitettu. Ensiksikin olin esiint...

Yleensä hän tunsi aina läsnäolevan tyttärensä, vaikka kuumehoureissaan usein sekoitti ne olot, joissa hän nyt puhui Florencelle. Niinpä hän toisinaan puheli siinä mielessä kuin...

»Taistelin sisimmässäni kauan aikaa», sanoi hän hiljaisella äänellä, »kirjoittaisinko tätä sen varalta, että sattuisin äkkiä tai tapaturmaisesti kuolemaan, mutta tunsin sen sitt...