Calvinin aikoina

"De Marsac!" Norbert miltei ääneen toisti tuon nimen hämmästyksessään. Hän ei kuunnellut vastausta. "Kävelen huvikseni", vastasi de Marsac, "tänä kauniina iltana." Eikä Norbert...

"Vaikkakin sydämmenne halkeaisi, en voi", oli vastaus. "Annan teille kuukauden mietinnön aikaa. Ei sovi että saatatte itsenne vaaraan ja lapsiparan epäluulon alaiseksi. Eivätkö...

"Herra kreivi", sanoi Norbert, jonka ääni värisi kuin tukehtumaisillaan, "minä rukoilen teitä että annatte minun mennä. Minulle käy liian raskaaksi, kun katselen teitä silmiin j...

Norbert de Caulaincourt ratsasti tulisella kiireellä metsän halki, kiihoittaen väsynyttä ratsuaan huudoilla ja kannuksilla. Hän ei tiennyt mitä teki; hän oli kuin juopunut voima...

Siten alkoi taasen yksi noista poikain ystävyyssuhteista, jotka ovat niin ilahuttavia nuoruudessa ja avuksi usein jälestäpäinkin. Kukaties se on silloin täydellisin, kun toinen...

"Niin puhutaan, ja minä rakastan päivä päivältä sitä yhä enemmän. Kun palajan kotiin, aijon hankkia papeilta luvan saada lukea sitä. Kotiin!" hän toisti huoaten. "Missä on 'koti...

"Käytänkö siis totuutta ja puhtautta puhuessani teille, herra kreivi? Ymmärrän nyt täydellisesti teidät ja erinomaisen isänne. Te ette suinkaan ole ryhtyneet tähän asiaan mitenk...

Gabriellen sydän sykki nopeammasti näistä sanoista. Voiko olla mahdollista, että Calvin oli valinnut jonkun erikoisen uskontyön tai rakkaudentoimen hänen toimitettavakseen? Calv...

De Caulaincourt ei häntä heti ymmärtänyt, sillä eihän ollut muodollista kihlausta ollut. Mutta Norbert ymmärsi sen kyllä liiankin hyvin. Juuri tässä samassa paikassa oli Louis u...

"Kuin minä --. En pidä lukua ken minun kuulee sanovan niin. Olenhan asunut niin kauan tässä harhaoppisessa kaupungissa ja olenhan ollut pakoitettu mukaantumaan sen tapoihin ja l...

"Tässä on merkki!" Norbert laski hänen käteensä pienen norsunluutaulun. Louis tunsi sen koetuksetta ja muisti mikä se oli. "Sinä et voi nähdä mitä hän on kirjoittanut siihen", s...

Huolimatta useista virheistä, joita Margareta huomasi ja moitti, menetteli Gabrielle tässä tapauksessa oikein. Hän oppi kaksoiselämän salaisuuden. Hän voi keittää Margaretan ohj...

"Sitä samaa minäkin joskus ajattelen", yhtyi Norbert häneen. "En tahtoisi lähettää häntä Ranskaankaan, vaan ainoastaan Savoijan soille, minne isäni on mennyt. Voi olla hyvin vii...

Ei ollut ihmettä, että kun geneveläisillä oli niin paljo ajattelemisen aihetta, niin vähäpätöisen henkilön kuin Norbert de Caulaincourtin kohtalo unhottuisi ainaiseksi. Hän oli...

Sillä aikaa enemmistö oli tehnyt päätöksensä lyhempää tietä. Pojan ja isän yhdessä näkeminen, jotka molemmat olivat päässeet varman kuoleman käsistä, noiden kahden, joista isä o...

"He eivät itke nyt enää", sanoi Calvin, "ja jos he yhä rukoilevat, ovat he kuin ne alttarin alla olevat sielut, joista luemme Ilmestyskirjassa." Hän lausui vielä paljo muuta, mi...

"Teille on kotonanne kyllä lohdutus. Mitä minuun tulee", Arletta lisäsi ylpeästi, "elkää luulko, herra kreivi, että kuihdun pois lemmettömänä neitinä teidän tai kenenkään miehen...

Kääntyessään surullisena kotiaan päin hän ajatteli: "Onko mitään, jota voin tehdä?" Mutta ainoa mahdollinen vastaus oli: "Ei mitään." Lähteäkö Savoijaan toivossa nähdä isäänsä,...

"Epäilemättä nuori herra tietää, etten minä voi taistella koska olen rampa", sanoi Ami Berthelier, kun hän nousi ylös, ja tehden kohteliaan jäähyväiskumarruksen herra Perrinille...

"Kumminkaan ei kukaan ihminen tahdo riippua avuttomana veljensä niskoilla. On kirjoitettu: 'kantakaa toinen toisenne kuormaa', mutta myös samassa paikassa: 'jokainen kantakoon o...

Silloin, Geneven vielä ottaessa vastaan uskonpuhdistusta, kohosi sen ympärille joukko voimakkaita vihollisia, jotka vallan uhkasivat sen olemassaoloa. Vanha isänmaallisuuden tul...

I. St. Clairen nunnat. II. Ami Berthelierin historia. III. Suuri valkea valtaistuin. IV. Ranskan pakolaiset ja Geneven libertinit. V. Caulaincourtin kaksi ystävää. VI. Muuan Nor...

"Minä tahtoisin sinun mielistymään minun tapaani -- ei ainoastaan sen vuoksi, että se on minun, vaan koska se on oikea. Siihen luulin sinun kääntyvän Jumalan armon kautta, tämän...

Seuraavana päivänä, toukokuun 20 päivänä, Geneven pappien jokavuotisena tapana oli kokoontua juhlatilaisuuteen, jota me kutsuisimme pappispäivälliseksi, vaikka he kutsuivat sitä...