Sanovat miehen sammuneen

XXIX. Paluu XXX. Minä syytän vain itseäni XXXI. Häpeällisiä päiviä XXXII. Mitä minusta tahdotte? XXXIII. Kunnia XXXIV. Ja vaikka... XXXV. Olenko tylsämielinen? XXXVI. ... ja tie...

Tässä haalistuneen valokuvan puolikkaassa minä näen jälleen noiden päivien kuolleen sielun, »kuvatuksen» arat piirteet, »juron pojan» synkän ilmeen ja »ukon» tyynen mielihaikeud...

Minä aloitin syventymällä Egyptin ajanluvun aarniometsiin ja keittämällä kokoon yleissilmäyksen, joka käsitteli Egyptin historiaa aleksandriiniseen aikakauteen saakka. Olin juur...

Kukaan niistä, joilla on ollut varakas isä ja antelias äiti, pieni kukkaro, joka on aikanansa täytetty, ja vuoteen vieressä säästölaatikko, kukaan niistä monihaluisista poikavii...

Mutta minä en ollut enää yksinäni. Jo kasvuvuosien lopulla olin astunut ulos siitä epäluuloisesta lapsuuden-yksinäisyydestä, jonka nojalla sieluni vältti sen ennenaikaisen pilaa...

Me löysimme yhdessä toisemme ja löysimme yhdessä ajattelun. Minä ilmaisin sinulle oman sielusi, ja sinä avasit sieluni minulle. Yhdessä me uskoimme kaikki ja epäsimme kaikki: me...

Kaksikymmenvuotiaalle on jokainen vanhempi henkilö vihamielinen, jokainen aate on epäiltävä, jokaisen suurmiehen täytyy alistua uudelleen tutkittavaksi ja tuomittavaksi, mennyt...

Kuinka kaunis olikaan niinä aikoina Palazzo Davanzati jalosta kivestä veistettyine korkeine julkisivuineen vastapäätä rumaa kauppahallirauniota! Keskellä seinää ulkoni komeileva...

Liiallista ihanteellisuutta, sanovat viisaat, jotka ovat totuttaneet nenänsä tunkioon. Epäilemättä: monien nuorten kuoleman aiheuttajana on tuo »liian paljon» eikä se pieni lyij...

Jos oli joku ilkeä totuus lausuttava vasten kasvoja, olin ensimmäinen ja ainoa sanomaan sen suoraan ja kaunistelematta; jos havaitsin jonkin vian, puutteen tai heikkouden, otin...

En välittänyt siitä, miten tuo kaikki tapahtuisi — mutta en missään tapauksessa halunnut jäädä syrjään, toiseen tai kolmanteen riviin, vain mielenkiintoisten, sivistyneiden ja ä...

Minä hylkään teidän kykynne ja siirrän sen makkiin sanomalehtien keralla. Minä sanon teille suoraan: minulle kyky ei merkitse mitään muuta kuin kaikkein korkeinta keskinkertaisu...

Minä taas tahdoin toimintaa (muuttamista, luovaa työtä) ja niinmuodoin todellisuutta (välitöntä, konkreettista todellisuutta: erikoista, yksityistä). Minä kukistin filosofian tu...

Se ei ollut ensimmäinen yritykseni tunkeutua kirotun temppelin esikartanoihin. Ahnaan ensyklopedismini viime vuosista saakka olin kokenut koputtaa sitäkin porttia. Ihmeellinen o...

Sittenkin kaikki minua etsivät, kaikki tahtovat kanssani jutella, kyselevät minusta itseltäni ja toisilta. Eräs tiedustelee minulta, kuinka voin, olenko toipunut, onko ruokahalu...

Kaikesta huolimatta olen rohjennut ajatella toisten ihmisten opettamista, ruveta mestariksi, rastia toisille teitä ja polkuja. Olen kirjoittanut teoksia, joihin olen liittänyt m...

Huomaan itsekin olevani tyydyttämätön, sietämätön ja puritaaninen. Onko kukaan koskaan johtunut ajattelemaan, että ne, joka ovat kirkastaneet nuoruusaikaamme ja seuranneet meitä...

Mitä? Pitäisikö minun samoinkuin toisten muuttua jäisen jähmeäksi ruumiiksi, löyhkääväksi raadoksi, matojen ruoaksi, kouralliseksi tomua, hyppyselliseksi liejua? Voisinko kuvite...

Samalla käännyin jälleen tutkimaan mestarieni ja maanmiesteni luomaa kirjallisuutta. Ensimmäisten ahnaiden ja kaikkeatavoittelevien lukuvuosieni jälkeen olin tuskin milloinkaan...

Minusta tuntuu, sanon: mutta en sitä usko. Minullekin on tuleva se päivä, jona olioiden kultasuomukset karisevat kuin maalatut kapalorihmat tomuksi muuttuneiden muumioiden ympär...