Zanoni: Yli-ihmisen elämäntarina

Mahdollisesti joku lukijoistani tuntee erään vanhan kirjakaupan, joka muutamia vuosia sitten sijaitsi Lontoon Covent Gardenin läheisyydessä. Sanon "joku", sillä totta tosiaan ol...

1700-luvun jälkipuoliskolla eli Napolissa arvossa pidetty taiteilija nimeltä Gaetano Pisani. Hän oli nerokas soittotaiteilija, mutta ei kansan suosima; hänen sävellyksissään oli...

Pisanin tunteet eivät paljon pinnalla näyttäytyneet. Hän ei ollut noita helliä hyviä isiä, joiden lapset aina leikkivät polven eessä; hänen sielunsa oli niin peräti taiteessaan...

"Hyvä Belgioso, mikään ei olisi käynyt luonnollisemmin. Hän halusi saada aition San Carlossa, mutta tarvitseeko minun sanoa, että joka nurkka oli vallattu uutta oopperaa odotett...

Pöydällä makasi eräs kirja; se oli Voltairen tekemä, ja avattu sivu sisälsi hänen todistelunsa Korkeimman Olennon olemassaolosta. Reunus oli lyijykynällä täyteen kirjotettu vanh...

Särkynyt soitin -- murtunut sydän -- lakastunut laakerinlehvä -- ja laskeva aurinko viiniköynnösten välistä valaisten kaikkea! Näin hymyilee ikuinen luonto raunioille kaiken sen...

Glyndonilla oli hänen ystäviensä mielestä paljon nerokkuutta, mutta se oli rajua ja hillitöntä laatua. Häntä ei huvittanut kestäväinen vakava työnteko ja hänen kunnianhalunsa py...

"Viola! olen pelastanut sinut suuresta vaarasta, ei ainoastaan häpeästä vaan ehkäpä kuolemastakin. Kun hallitsija on heikko ja virkamiehet lahjottavia, on prinssi di ---- lain y...

Kaikista heikkouksista, joita vastaan pikku-ihmiset ryntäilevät, ei mikään ole enempi heidän pilkallensa altis kuin uskomisen taipumus. Ja turmeltunutta ihmistä ja heikkoa päätä...

"Magian! Ja mitä on magia? Kun matkustaja Persiassa katselee palatsien ja temppelien raunioita, kertovat tietämättömät asukkaat, että ne ovat maagikkojen työtä! Sitä, mikä on se...

"Ei, siitä ei tule mitään", sanoi Viola nousten, vaikkei hän tajunnut niitä puoleksi häpeäviä, puoleksi epäluuloisia ajatuksia, jotka kulkivat hänen rakastajansa mielessä. "Jätä...

Glyndonin oli hetkeksi vallannut syvempi tunne ennenkuin Nicot puheineen tuli siihen väliin. Hän kääntyi nyt Salvatorin maisemista ja huomasi erään Correggion seimenkuvan. Häntä...

"Pelkoa! ja pelkoa pahinta -- maailman mielipiteen pelkoa. Nicotin ja Mervalen tapaisten ihmisten pelkoa, omien jaloimpienkin halujesi pelkoa, omien voimiesi pelkoa, kun nerosi...

Taitoni on jo himmeä ja hämmentynyt. Olen kadottanut sen levollisuuden, joka on valtaa. Minä en voi vaikuttaa niiden päätökseen, joita mieluummin tahtoisin johdattaa rannikolle;...

"Joskus niitä on ranskalaisten joukossa, signor. Mutta toissa yönä -- en koskaan ole niin säikähtänyt -- minä olin englantilaista seuraa saattamassa ja eräs neiti oli jättänyt v...

"Älä minua kiusaa! Se tietää itsellesi vaaraa -- ehkä turmiota", huudahti Zanoni. "Sinä et uneksikaan, mitä merkitsee pyyntösi -- tule!" Ja ottaen askeleen hän kiersi käsivarten...

"Ei", vastasi Mejnour, "eikö minulla ole ollut menestystäkin tappioitten vastapainona? Ja voisinko minä luopua tästä korkeasta toivosta, joka sopii meidän ylevään olotilaamme, s...

"Prinssi jäi muutamaksi hetkeksi sanattomaksi, ikäänkuin pahastuneena. Viimein hän puhkesi mitä herjaavimpiin sanoihin signor Zanonia ja minua vastan. Zanoni ei vastannut, mutta...

Samana päivänä lähti Mervale Napolista. Seuraavana päivänä Glyndonkin jätti Ilojen Kaupungin, ratsastaen yksin hevosellaan. Hänen tiensä kulki maakunnan luonnonkauneihin, mutta...

Linnan ulkopihaan johti tie, joka kerran oli ollut leveä ja kivipaasilla laskettu, mutta nyt oli pitkän heinän peitossa. Portti seisoi raollaan ja puolet talosta näkyi sen läpi....

"Tulevaisuudesta! Minä unohdan sen. Aika -- mennyt ja nykyinen ja tuleva -- kaikki elää sinun hymyssäsi. Ah, Zanoni, älä leiki nuoruuteni typerillä haaveiluilla! Minä olen tullu...

Alas vaipuu aurinko ja nousee syksyinen kuu. Tara, tara, rarara, rarara, tarara-ra! Tanssia taaskin. Onko se tanssia vai jotain iloisempaa, hurjempaa, riehuvampaa hyppyä? Kuinka...

Se saari, jonka Zanoni oli valinnut asuinpaikakseen, oli kauneimpia saaria tässä jumalallisessa saarimeressä. Hänen asuntonsa oli vähän matkan päässä kaupungista pienen lahden p...

Syystä kyllä on veljeskuntamme perussääntö se, ettemme saa uskoa salaisuuksiamme muille kuin puhtaille. Sisäänpääsyn vaikeimpana kohtana ovat koetukset, joita uuden voimankäyttö...

"Mutta voi sinua, sinä olet kuin hyönteinen takertunut verkon silmukkoihin jaloin ja siivin. Sinä et ole ainoastaan hengittänyt nestettä, sinä olet myös herättänyt haamun, ja ka...

Seuraavana aamuna suurusta syötäessä rouva Mervale oli sen näköinen kuin kaikki sorrettujen naisten kärsimät vääryydet olisivat olleet hänen otsallaan. Hänen miehensä taas oli o...

Urhoollinen ja jalo oli tämä itsensä kieltäminen, sillä usein samalla kun hän näin puhui, näki hän tuon hirviön lyyhistyvän sisaren viereen ja tuijottavan häntä, joka kielsi sen...

Ensimäisen kerran naimisensa jälkeen Zanoni ja Viola olivat erossa -- sillä Zanoni oli lähtenyt Roomaan tärkeissä asioissa. "Ainoastaan muutamiksi päiviksi", hän sanoi ja matkus...

Samassa näki Viola oman kuvansa hitaasti nousevan, äänettömin askelin lähtevän huoneesta -- kulkevan läpi käytävän -- polvistuvan kehdon ääreen. Taivasten taivas! hän näkee laps...

"Minä menen nyt kansalliskokoukseen", jatkoi Robespierre, "olen ollut sieltä poissa liian kauan -- ettei näyttäisi siltä kuin liiaksi pelkäisin sitä tasavaltaa, jonka itse olen...

Meidän viisautemme korkeimmat salaisuudetkaan eivät ole voineet auttaa -- eivät ole voineet tuoda hänen sieluaan minulle nähtäväksi, mutta aamulla ja yöllä sinä lapseni, pienoka...

Seuraavana aamuna noustessaan Glyndon ei nähnyt seuralaistaan, hän ei palannut, ennenkuin Glyndon lähti. Glyndonin oli välttämättä vielä käytävä C:n puheilla ennen lähtöänsä, jä...

"Epäilemättä", se alkaa, "olet levoton, kun et ennemmin ole minusta mitään kuullut. Älä ole huolissasi, sinä tiedät, että minä ainoastaan kirjotan tavallisen sananviejän kautta,...

"Päivän lapsi", sanoi Zanoni murheellisena, "enkö ole sanonut sinulle, että meidän tietomme erehdys oli, että unohdimme niitä haluja ja himoja, joita henki ei koskaan voi kokona...

Kun Robespierre lähti salista, oli kansanjoukossa ulkopuolella eloton, tuhoa ennustava hiljaisuus. Joka maassa kansanlauma on menestyvien puolella ja rotatkin pakenevat kaatuile...

Dumas oli niinkuin Robespierre vaativainen, ärtyisä ja kiivas mies. Hän oli juuri tiuskaisemallaan vastaan, kun ovelampi Tinville laski kätensä hänen käsivarrelleen ja kääntyen...

"Rukoilla lapseni puolesta!" sanoi Zanoni surullisena. "Sellaisten sielujen, jotka minun laillani pyrkivät, _kaikki ajatukset ovat rukouksia_!" Ja istuutuen Violan viereen hän a...

[25] Jos varsinainen kielimies jo oli rohkea Zanonin nimeä johtaessaan, niin Mervalen keksintö on kerrassaan naurettava. "Smith" nimi merkitsee yksinkertaisesti _seppää_. Tämä k...