Category: Historical Novels

Viimeinen mohikaani: Kertous vuodelta 1757

Pohjois-Amerikan siirtolaissodat olivat merkillisiä siitä, että vihollisjoukkojen oli ensin kestettävä synkkien salomaiden vastukset ja vaarat, ennenkuin ne pääsivät toistensa kimppuun. Avara ja läpipääsemättömältä näyttävä metsävyöhyke erotti vihamielisten ranskalaisten ja en...

Chapters

27. Part 27

Aikoen käyttää hyväkseen niin oivallista pelastumistilaisuutta astui Duncan hänen jäljessään luolaan ja veti ilomielin kepeätä ovea kiinni, kun hän samassa tunsikin pedon kiskai...

6. Part 6

"Onpa siinäkin kutsumus!" Haukansilmä hytkyi sisäisestä naurusta. "Koko ikänsä apinan tavoin matkia kaikkia matalia ja kimeitä ääniä, joita sattuu tulemaan muiden ihmisten kurku...

28. Part 28

"Se on mahdotonta!" virkkoi Duncan; "pelästys on voittanut tytön ja hän on aivan avuttomassa tilassa. Alice, oma suloinen Aliceni! koettakaa toipua, nyt on tullut paon hetki. Ka...

20. Part 20

Heidän ehdittyään samota tuskin kymmentä kyynärää pysähtyivät intiaanit ja näyttivät katselevan joitakin merkkejä maassa vielä terävämmin kuin tavallisesti. Sekä poika että isä...

22. Part 22

Keksintö ei ollut hyödytön. Pitkä, matala saari oli vähän matkan päässä heidän edessään, ja kun he lähenivät sitä, oli vainoavan veneen pakko kulkea toista puolta kuin ahdistetu...

19. Part 19

Julma työ jatkui yhä keskeytymättä. Joka haaralla pakenivat uhrit armottomia vainoojiaan, sillä välin kun kristityn kuninkaan aseistetut joukot seisoivat paikoillaan niin tunnot...

32. Part 32

"Henki, joka ihmiset loi, antoi heille erilaisen värin", alkoi ovela huroni. "Toiset ovat mustempia kuin kömpelö karhu. Ne hän määräsi orjiksi ja niitä Hän käski aina tekemään t...

10. Part 10

"Mitä! Eikö hän nähnyt, että metsät olivat täynnä väijyviä vihollisparvia ja ettei Käärmekään olisi voinut pujahtaa niiden ohi joutumatta keksityksi? Ja eikö hän sitten eksynyt...

24. Part 24

"Maissia on meillä ollut moniksi ja yltäkylläisiksi keoksi, sillä jyvät ovat tosiaankin maidossa pehminneinä sekä suloiset suulle että virkistävät vatsalle. Mutta mitä te tunnus...

3. Part 3

"Teidän tarunnekin jo ratkaisevat asian minun edukseni, Chingachgook", sanoi hän Hudsonin ja Potomacin välillä ammoin asuneiden alkuasukkaiden kielellä, josta käännämme lukijan...

23. Part 23

"Nyt osaan kertoa teille koko historian yhtä varmasti kuin jos olisin nähnyt Ovelan Ketun temput", jatkoi hän. "Koska laulumestari on mies, jonka lahjat ovat enimmäkseen kurkuss...

30. Part 30

Hän aloitti imartelemalla kuulijainsa itserakkautta: pettämätön keino herättää tarkkaavaisuutta. Lueteltuaan ne monet tilaisuudet, missä huronit olivat osoittaneet rohkeuttaan j...

26. Part 26

Heyward olisi mielellään kuunnellut enemmän, mutta ystävän lempeä työntö pakotti hänet painumaan ovelle ja muistutti hänelle vaaraa, mikä saattoi uhata, jos heidän keksittäisiin...

7. Part 7

"Odottaisinko nälkäisen suden tyytyvän hotkaisemaan kitaansa vain yhden suupalan? He ovat menettäneet miehen, ja heidän tapansa on tappiota kärsittyään ja äkkihyökkäyksessä epäo...

14. Part 14

Villit olivat niin lähellä, että hevosten pieninkin liikahdus tai tavallista voimakkaampi henkäys olisi ilmaissut pakolaiset. Mutta kun huronit olivat päässeet selville kummun l...

17. Part 17

Duncan säpsähti vuorostaan ja alkoi heti takertelevin lausein esittää puoliksi unohtunutta kertomustaan. On tarpeetonta viipyä siinä välttelevässä, vaikkakin kohteliaassa tavass...

33. Part 33

"Kerran me nukuimme siellä missä kuulimme suolaisen järven puhuvan vihassaan. Silloin me olimme maan valtiaita ja ruhtinaita. Mutta kun kalpeanaama näkyi jokaisella purolla, seu...

16. Part 16

"Oh, herra, häneltä ei suinkaan puutu luonnollisia aistejansa ja hän on vapaa puhumaan kaiken näkemänsä ja kuulemansa. Ja lopputulos on tämä: Hudsonin rannalla on olemassa hänen...

29. Part 29

Unkas, joka oli jo lähestynyt ovea valmiina astumaan edellä, peräytyi nyt ja asettui jälleen majan kaukaisimpaan soppeen. Mutta Haukansilmä, joka puuhaili liian ahkerasti omine...

2. Part 2

Kun toinen näistä suloisista olennoista, jotka olemme niin hätäisesti lukijalle esittäneet, kulki ajatuksiinsa vaipuneena, toipui toinen piankin säikähdyksestä, joka oli saanut...

25. Part 25

"Se ei ole mahdollista. Katsokaa: hän on käskenyt minua, joka olen parantamisen taitoa tunteva mies, menemään hänen lastensa, punaisten huronien luo, jotka asuvat suurten järvie...

4. Part 4

"Haluaisinpa nähdä tämän otuksen! Jos hän on oikea irokeesi, tunnen hänet kyllä roistomaisesta naamasta ja maalauksesta", sanoi tiedustelija astuen Heywardin ratsun ohi polulle...

35. Part 35

Hyökkäyksen näytti suorittaneen hyvin pieni huronijoukko, joka kuitenkin yhä kasvoi ystäviinsä päin vetäytyessään, niin että vastatuli oli melkein, ellei jo täsmälleen, yhtä vil...

15. Part 15

"Tahtoisinpa, että minulla olisi tuhannen jänteväraajaista, nopsasilmäistä miestä, jotka pelkäisivät kuolemaa yhtä vähän kuin te! Ennen viikon loppua lähettäisin silloin nuo lör...

5. Part 5

Virta oli kuin suljettu korkeiden rosoisten kallioiden väliin, joista muuan ulottui kauas sen paikan yli, mihin kanootti oli pysähtynyt. Ja kun kallioilla taas kasvoi korkeita p...

12. Part 12

"Se oli aivan tuon valehtelevan, petollisen konnan tapaista!" huusi julmistunut metsästäjä, jonka ennakkoluulot suuresti himmensivät hänen luontaista oikeudentuntoaan kaikissa m...

8. Part 8

Uskalias huroni nosti päänsä veneen suojasta, ja sen soluessa vinhasti virtaa alaspäin hän heilutti kättänsä ja päästi huudahduksen, jonka katselijat tiesivät merkitsevän voitto...

18. Part 18

Suvaitsematta tuhlata enempiä sanoja tai odottaa vastusta heitti villi pyssyn käsivarrelleen ja kulki äänettömästi leirin halki metsään päin, missä hänen heimonsa tiedettiin ole...

31. Part 31

Delavarien neuvottelu oli lyhyt. Kun se oli loppunut, ilmaisi yleinen hälinä, että sitä tulisi heti seuraamaan koko kansakunnan juhlallinen ja virallinen kokous. Kun moiset suur...

13. Part 13

Kun metsän pojat olivat suorittaneet tämän välttämättömän ja mieluisan tehtävän, kumartui kukin juomaan pitkän siemauksen tästä yksinäisestä, hiljaisesta lähteestä, jonka, samoi...

36. Part 36

Kahakoitiin kauan miesten lailla, viljoin niitti turkkilaista Tuoni. Voitto! -- mutta Botsarista vailla: vuosi verta joka suoni! Hymyn uljaan näki sotaveikot, kun he huusi, karj...

34. Part 34

Mutta Haukansilmä oli liian tottunut alkuasukkaiden sotalauluun ja varusteluihin kiinnittääkseen sen suurempaa huomiota par'aikaa tapahtuvaan kohtaukseen. Hän loi vain silloin t...

11. Part 11

Intiaanin vastaus tähän rohkeaan taisteluhaasteeseen oli kaamea hymy, joka ilmaisi hänen järkähtämättömän päätöksensä. Hän viittasi samalla tyttöä poistumaan ikäänkuin lopettaak...

21. Part 21

Se hämmennys kansakuntien, jopa heimojenkin välillä, johon Haukansilmä viittasi, oli siihen aikaan korkeimmillaan. Vahva side, jonka yhteinen kieli ja siis myös yhteinen alkuper...

9. Part 9

Seurasi sitten muutamien minuuttien peloittava hiljaisuus, jonka kestäessä Heyward älysi villien toimittavan etsintäänsä valppaammin ja järjestelmällisemmin. Useammin kuin kerra...

1. Part 1

Pohjois-Amerikan siirtolaissodat olivat merkillisiä siitä, että vihollisjoukkojen oli ensin kestettävä synkkien salomaiden vastukset ja vaarat, ennenkuin ne pääsivät toistensa k...

37. Part 37

"Minä ymmärrän tarkoituksenne, herra", vastasi Munro pakotetun lujalla äänellä, "minä ymmärrän tarkoituksenne. Se on taivaan tahto, ja minä alistun. Cora, lapseni! Jos murtuneen...