Maailman sydän

Alkulause. Don Ignatio. 1. Kapinan kukistaminen. 2. Herra Strickland. 3. Kutsu. 4. Sydämen taru. 5. Matkan alkuvaiheet. 6. "El Norte". 7. Maatila. 8. Illallisella ja illallisen...

"Elän viimeisiä hetkiäni, ystäväni", hän sanoi, "ja olen iloissani siitä, sillä olen kovasti saanut kärsiä selkäni takia, jonka muinoin loukkasin. On niinikään aika avuttoman va...

Joka puolella minä yritin nostaa kansaa uneliaisuudestaan ja saada heidän päämiehensä avukseni, enkä minä turhaan ponnistellutkaan. Käytin suurta omaisuuttani aseiden vetoon, ky...

"Sitä parempi siis", hän vastasi, "sillä minulla on muutoinkin tarpeeksi huolta täällä, ilman että panisin henkeäni alttiiksi tuollaiselle halpamaiselle roskaväelle. Niin, Don I...

"Herra", sanoin, "muistanette vielä, että palvelukseenne astuessani mainitsin minä hetkenä tahansa voivani erota siitä? Olen nyt ilmoittamassa että sellainen hetki on tullut, si...

"Niinpä olenkin, herra, mutta omasta tarinastani kerron Teille heti. Tämä kivi ensinnä. Kautta ihmispolvien on se alati ollut tallessa, ja siitä tiedetään kautta koko maan; sitä...

Äkkiä koneet alkoivat taas käydä, vaikkakin epätasaisesti kuin ontuva muuli. Kun aamu oli muuttunut päiväksi, tuli valvas, ja ohut musta pilvi katosi taivaanrannalta. Kello kolm...

Ei mikään seikka hänen ulkonaisessa olemuksessaan paljastanut tätä hänen sisäistä tilaansa; hän ei ollut meksikolaisen kaltainen, joka lojui vedessä veneen pohjalla valittaen, v...

Astuessamme ruokasaliin, istui yhdeksän henkeä jo pöydässä odotellen kärsimättömästi illallista, mutta Don Pedro istui yhä riippumatossaan mitä vilkkaimmassa keskustelussa poika...

"Älkää olko alakuloinen, herra" vastasi Molas, "sillä ette ole kuullut koko kertomusta. Tuo nainen näytti minulle keinon, miten voimme pelastua kuolemasta ainakin tämän illan. K...

Se oli kummallinen näky, sillä valon ja pimeän tahi hyvän ja pahan vastakohta ei ole suurempi noiden kahden miehen vastakohtaa, ja paikka ja hetki teki sen vieläkin kummallisemm...

Kukaan ei vastannut, mutta äkkiä kääntyi Molas, joka seisoi toisella kädellä painaen kylkihaavaansa, toisella varjostaen silmiään, ja juoksi takanamme olevaan holviin, palaten s...

"Armollinen neiti", minä sanoin, "kuolema voi minut hyvinkin kohdata siellä, mutta olen sitä viime aikoina tuijottanut silmiin liian usein, välittääkseni nyt sitä väistää. Kuole...

Nyt oli siis kaikki kunnossa ja kavuttava oli vain alas vettä ammentamaan. Hetken Maya epäröi, katsellen tulikipinöitä, jotka välähtelivät syvällä alhaalla, ja iskivät ahtaissa...

"Anteeksi!" huudahti mies totellen. "Ollakseni suora, oi ruhtinas, on minuun juurrutettu tuolla kaupungissa niin vahva usko siitä, ettette Te eikä Sydämen Ruhtinatarkaan koskaan...

Siinä oli neljäkymmentä miestä, ehkäpä enemmänkin. Enimmäkseen olivat he pitkiä ja kaunisvartaloisia, säännöllisin kasvoin, ja kuten Zibalbay ja Mayakin hyvin vaaleita intiaanei...

"Ylimykset", jatkoi Tikal, "olette kuulleet minun todistukseni ja Mattain todistuksen, jonka ääni on totuuden ääni. Tästä syystä olen antanut nimittää ja asettaa itseni teidän h...

"Koska minun täytyi, koska luulin Teidän ja isänne kuolleen, niinkuin luulivat kaikkikin kaupungissa. Onko Teidän mielestänne niin ihmeellistä, että Teidän ja Zibalbayn kuoltua,...

"Nyt on hänen hetkensä", hän sanoi heristäen nyrkkiään kohti porraskäytävää, minne Tikal oli hävinnyt. "Rukoilkoon vaan, ettei minun hetkeni koittaisikaan", ja siinä samassa hän...

"Seuraavasta syystä: Meidän vaeltaessamme erämaita otti serkkuni ja kihlaajani Tikal itselleen vaimon, Teidän tyttärenne, joka vihittiin Sydämen Ruhtinattareksi. Mutta tuntuu si...

Kaikkein Pyhimmän katto, joka ei ollut suuri, oli holvimainen, jäljitellen taivaan kantta, ja siinä näkyi kultainen aurinko, hopeinen kuunsirppi ja lauma tähtiä. Seinät olivat l...

Näitä käytäviä kulkivat oppaamme erehtymättä, kääntyen milloin oikeaan, milloin vasempaan, kunnes vihdoin pysähtyivät avonaisen, kultalevyllä päällystetyn oven eteen, jonka taka...

Juoni oli onnistunut, virallinen päätös oli ohi, eikä meidän toistaiseksi tarvinnut enään pelätä henkeämme. Mattain valtakin oli säilynyt ja hänen tyttärensä pysyi yhä Tikalin v...

Tälle torille oli kokoontunut koko Sydämen Kaupungin väestö, miehet, naiset ja lapset, juhlimaan morsianta, kukin kantaen kukkia ja roihuavaa soihtua; enkä minä koskaan ole nähn...

Mies ja vaimo, jotka olivat ystävällistä väkeä, tottelivat meitä ja panivat pöytään parasta mitä heillä oli. Söimme ja laskeuduimme sitten levolle, sillä olimme lopen väsyneitä,...

Sitten otti hän avainkimpun vyöltään, ojensi sen eräälle seuralaiselleen ja käski hänen mennä muutamien pappitoveriensa kanssa edellä ovia aukomaan ja sytyttämään käytävien lamp...

"Katsokaa kätteni työtä", hän sanoi, "ja syntini paikkaa! Oi! isäni, tuo uni, joka ahdisti minua, oli kamala, mutta se ei sittenkään ollut tosi. Oi! isäni, kansa, jonka sinä tah...