Suomalaisia sankareita I: Historiallisia kertomuksia

Ja miten ollakaan, kun siinä oikein muisteltiin ja selvitettiin, niin tunsihan Jontte Korhon Simon -- kerrankin olivat Magdeburgissa yhdessä tyhjentäneet suuren viininassakan, j...

"Ahaa, tuolla ne jo tulevatkin", virkkoi hän itsekseen ja jäi katselemaan edessään leviävää eloisaa taulua. Vasemmalla lepäsi matalain rantojensa välissä leveänä ja liikkumatonn...

-- Tuohon käteen, Tönne! Mieluummin tunnustan herrakseni vaikka kaukaisen Tanskan kuninkaan, joka riitelee valtaa Ruotsin itsekkäiltä ylimyksiltä. Hänkin kai jättäisi meidät tän...

Ollen alituisesti kosketuksissa rannikkoväestön kanssa sai Grabbe pian varottavan sanan, milloin Raaseporin laivat lähenivät, ja tiesi silloin aina ajallansa livistää tiehensä,...

"Hyvät veljet ja Pohjanmaan miehet!" huusi Ilkka kiveltä, joka sokeritopin muotoisena seisoi nuijamiesten rintaman edessä. "Tuolta lähenee marski sotajoukkoineen" -- hän viittas...

Kalvenneet olivat Krankkalan pojan posket sitten viime talven, jolloin hän Limingasta läksi hiirakollaan ajamaan, hoikennut hän oli ja ikäänkuin kutistunut, -- sen verran oli hä...

Tähän voisikin jo päättyä Aksel Kurjen tarina. Hänen toimeliasta ja vaiherikasta elämäänsä jatkui kyllä vielä lähes 30 vuotta ja soturinakin oli hän vielä mukana monilla tuimill...

-- Kuinka ja koska on tämä tapahtunut? -- kerro toki Kustaa! Miten pääsit vihdoinkin keisarillisten vankeudesta, miten saavut tänne tuossa oudossa englantilaisessa laivassa? Se...

Kustaa oli asettunut veljensä rinnalle keskustaan. Ennenkuin joukot törmäsivät yhteen, näki hän vihollisten päällikön yhtäkkiä pidättävän ratsunsa ja ojentavan suuren pistoolins...

Mutta ei kuulunut noihin kysymyksiin mitään vastausta. Päivät lyhenivät, syysmyrskyt kiihtyivät, eikä yhtään venhettä näkynyt enää Saimaan vesillä. Umpinainen linna oli kuin uno...

Fleming huomasi toverinsa ilmeestä, että tämä oli antamaisillaan äkäisen vastauksen. Sitä estääkseen iski hän kiivaasti silmää ja polki häntä samalla varpaille. Herra Frille ei...

Niinhän oli sanonut se lähes satavuotias virolaisukko, joka oli tullut häntä puhuttelemaan eräässä kylässä lähellä Pernua. Virolaismuistojen joukosta palautui tuo kohtaus usein...

Oli sydänyö syyskuun yhdeksättä päivää vasten vuonna 1599. Turunlinna, jonka muureilla pitkin päivää olivat tykit jyrähdelleet, lepäsi äänetönnä pimeän peitossa. Uuden linnan pi...

Tuli kevät vuonna 1657. Wittenbergin kosteaan koloonkin leuhahti ikkunakomerosta suven lauhkea tuulahdus, kuului kevätlintusten liverrystä, mutta hän ei enää jaksanut nousta kev...

Sen sanottuaan kiiti eversti toisen rivistön jalkamiesten kanssa pois. Turvattomuuden tunne valtasi ensimäisen rivistön, kun se jäi täten vaille selkänojaa, joka aina nopeasti t...

Voi melkein sanoa, että sodan tuohukset paloivat Hannu Krankan kehdon ääressä. Ainakin niiden hohde punasi koko hänen lapsuutensa vuosikymmenen. Se oli tuota läpi vuosisatojen k...

Eräänä heinäkuun päivänä saapuikin Räisälästä soutanut haapio tuomaan linnaan Viipurin komentajan eversti Burmeisterin lähettämän viestin, että hän talonpojista, porvareista ja...

Tätä kehitystä katselivat pohjoisten pitäjäin miehet huolella ja pelolla, aavistaen, että heitä lopultakin uhkaa naapurien kohtalo. Pakolaisia saapui ehtimiseen heidän kyliinsä...

-- Onpa nyt kerran meillä suomalaisillakin oleva kuninkaan läheisyydessä ovet auki noustaksemme vähän ylemmillekin portaille, joilla muuten vain Ruotsin ylimykset paistattavat p...

Mutta kuningas istuu suureen, nahkaisilla päällystettyyn selkätuoliin ja kyselee vieraaltaan Pohjanperän oloja, kyselee, miten siellä kaukana olisi maata suojeltava ja hallittav...

Kunniata saikin Stålhandske nuoresta oppilaastaan sekä tässä ensi kahakassa että kaikissa seuraavissa. Lyhyessä ajassa oli Arvid Wittenberg taistelevassa Ruotsin armeijassa saav...

Nykyään, jolloin koko sivistysmaailma elää Mars-jumalan merkeissä, on syytä palauttaa muistoomme niitä omia urhojamme, jotka kuluneina aikoina ovat vertaan vuodattaneet synnyinm...

Hetkinen kuului vielä suksensuihke ja he olivat jälleen tipo tiessään. Kuin rauhattomat varjot liikkuivat siteistään päästetyt vangit luhistuvien rakennusten ja kaatuneiden viho...

"Ei tarvitsekaan, sillä itse asiassa se on vielä yhtä luja kuin sitä tehtäessäkin. Mutta että se on rikkoutumassa, se kuuluu suunnitelmiini, joka on seuraava: joukkomme pysähtyy...

Komeilla juhlilla vietettiin tänä talvena Stettinissä Kristina Hornin ja Torsten Stålhandsken häät. Ja kenttäelämään tottunut soturi, joka retkiensä lomassa harvoin oli ehtinyt...

Niiden kirjavien kuvien keskeltä, joita nimi Konrad Bitz loihtii näkösälle unioniajan monivaiheisista oloista, kohoaa eteemme muun muassa kaksi romanttisinta keskiaikaista linna...

Näin puheli eversti tuttavalliseen tapaansa, mainiten miehiään nimeltä ja omistaen sanan pari kaatuneiden muistolle. Verisestä työstä huolimatta vallitsi hilpeä mieliala riveiss...