Sheikin pojat: Romaani aavikoilta

Muodottomina paksuissa, tiukkaan kiedotuissa vaipoissansa, selkä taivutettuna tuulen mukaan, ratsasti hämyssä kolme miestä verkkaisesti ja varovasti rosoisella, kivisellä maaper...

Vaikka hän olikin nuori, oli hän jo useita kertoja ennenkin leikitellyt rakkaudella. Tänä aamuna hän oli arvellut leikkiä sillä jälleen, mutta kohtalo oli tehnyt hänelle keppose...

Hänen päänsä kävi joka hetki yhä sumeammaksi; jännittäessään itseänsä hän heikkeni yhä enemmän, joten hänen todellisuudentajuntansa himmeni nopeasti. Koko kohtaus tuntui hänestä...

Hänen huulillansa väikkyi vavahteleva hymy, kun hän luetteli toisen toisensa jälkeen ne yhtäläisyyden merkit, jotka tekivät pojan niin paljoa rakkaammaksi hänelle. Kasvoiltaan j...

Päästyänsä leirin liepeiltä Diana ohjasi ratsunsa kapuamaan sitä suojaavalle matalalle kunnaalle. Se oli tiukkaa työtä, mutta se säästi pitkän kierroksen kummun juuritse, ja lae...

»Ei, ei», ehätti toinen keskeyttämään. »En välitä melusta. Se ei minua häiritse. Olen vain iloinen siitä, että miehillä on hauska ja että he ovat tyytyväisiä. Se tuntuu — helpot...

Pikemminkin hänen sävynsä kuin hänen sanansa panivat Saint Hubertin, kun hän nosti katseensa työstään, tähyämään häntä hetkisen ennenkuin vastasi. Eikä hän puhuessaan suoraan va...

Ja hän tunsi vain sääliä, samanlaista sääliä kuin katsellessaan rääkätyn eläimen äänettömiä kärsimyksiä. Mitäpä muuta hän olikaan — pahoinpidelty pienokais-poloinen! Caryllin ka...

Mutta päällikkö otaksuttavasti havaitsi paremmin kuin Caryll itse, kuinka hämillänsä viimemainittu oli, ja ratkaisi pulman yhtä kerkeän hienotunteisesti kuin oli aikaisemminkin...

Olisi ollut liian uskallettua palata samaa tietä, jota hän oli tullut. Kaupunkiin pääsi muita, syrjäisempiä polkuja pitkin, ja sinä yönä sopivat ne paremmin hänen tarkoitukseens...

Ja heidän mentyänsä hän istui kauan pöydän ääressä, synkästi tuijottaen lautasten ja vatien seassa viruvaa lompakkoa. Jos sen sisältö oli sellainen kuin hän varmasti uskoi, niin...

Jasminia puistatti uhkaus taaskin, ja hänen silmiinsä tuli kummallinen ilme, kun hän hiljaa liikahti sohvalla ja hänen kätensä pujahti hänen uumenilleen kiedottuun leveään silkk...

Saint Hubert silmäili häntä puolittain säälivästi, puolittain kärsimättömästi, mutta viisaana miehenä pidättyi lausumasta huomautuksia. Mitäpä olisikaan ollut sanottavaa? Hän ol...

Caryllin tottumattomasta silmästä leiri näytti äärettömältä, koko näky oudolta ja kiehtovamman kauniilta kuin hän oli osannut kuvitellakaan, ja viehättyen suomaan harvinaisen ki...

»Olen hyvilläni, että kerroit siitä minulle», alkoi hän vihdoin. »Sen nojalla saatan ymmärtää sen, mikä on koko päivän ollut minusta selittämätöntä. On — ikävää, että sinä näit...

»Sinä et olisi voinut tehdä mitään, _ma mie_. Miksi olisin tarpeettomasti tuottanut sinulle murhetta», vastasi hän kylmästi. Mutta Diana tunsi hänet hyvin, arvasi välttelevän va...

Sheikki ei ollut liikahtanut eikä virkkanut mitään nuoremman poikansa äkillisen ja jossakin määrin draamallisen saapumisen jälkeen. Hän oli paikaltansa saattanut nähdä, mitä toi...

Hänen oman ilkityönsä muisto eloisasti elvytettynä hänen pojassaan, siinä pojassa, jolle hän oli antanut perinnöksi veressänsä piilevän rikollisen taipumuksen. Miten voisi hän t...

Miehen tarkoitus ei ollut lyödä häntä, mutta kääntyessänsä sysäämään häntä luotansa, osui Ahmedin käsi raskaasti hänen huohottavaan rintaansa, ja päästäen hiljaisen, surkean val...

Hänet saisi kirota, jos hän sallisi kummankaan vaikuttaa itseensä! Tämä maa oli saastainen — se sai olla. Ja perinnäisten taipumusten ajatteleminen oli vain kurja tapa pyrkiä vä...

Ja sitten seuranneen hiljaisuuden aikana hän kuuli räsähdyksen, kun hänen tuolinsa ohut yläpiena katkesi kuin tulitikku sheikin käden äkillisestä puristuksesta, ja kuuli myöskin...

Ja Röst katsoi värähtämättä häntä silmiin. »Saattaa niin olla», virkkoi hän hitaasti, »mutta minua ei haluta pohtia sitä asiaa sen enempää. Minä olen esittänyt vastalauseeni, mu...

»Hän on omituinen nuorukainen», virkkoi hän, suruksensa tajuten, että lohdutus, jota hän koetti tarjota, lievittäisi vain hyvin vähän Dianan murhetta ja pettymystä, »tavattoman...

»Älä välitä miehistä», vastasi kreivi jyrkästi. »Sinua — ja tyttöä minä vain ajattelen. Hyvä Jumala, minkä tähden pitikin Ahmedin kutsua pois vahdit pohjoiselta rajalta! Kuule,...

Ja hänen huutaessansa Ahmed tulikin. Hetkisen ajan Diana näki miltei mielipuolisesti hurjistunutta ratsuansa hillitsevän sheikin yksin kuvastuvan taivaanrantaa vasten. Ja rannal...

»Kaikesta ja kaikista tulee loppu. Ja koska sinun tähtesi eräitä minun palvelijoitani kohtasi pikainen loppu, vaatii sydämeni, oi mies, että sinunkin loppusi tulee, mutta se ei...

Olipa hän joutunut pitkälle, mietti hän, jos hän saattoi järkeillä kohtalosta yhtä rauhallisesti kuin kuka syntyperäinen arabialainen hyvänsä! Arabialainen — ei. Mutta olihan si...