Perintö Reinin rannalla

I. Lumikellot II. Pääsiäisaika III. Jäätikköhalkeama IV. Kotini V. Yö Breuschheimissä VI. Ulricus VII. Suvun viimeiset VIII. Ruusu kuumien kivien välissä IX. Jumalainen matka X....

»Mitä pitäisi minun antaa sinulle, mitä et jo omista, Claus? Enempää ei minulla ole... Minusta tuntuu, että olen jo kerran ennen lausunut ihan samat sanat, luullakseni Anhaltin...

Minkätähden? Siksikö, että omaa tunnettani enemmän tyydytti Doriksen »kadottaminen» jäähän ja lumeen? Vai siksikö, että vielä tänäänkin kauhistun ajatellessani isoäitini hautaja...

Ei, en olisi voinut silloin jäädä Elsassiin; omien maanmiesteni takia olin lähtenyt karkuun — tänään tunnustin sen häpeämättä. Silloin kylläkin olin sen kieltänyt, jopa Doriksel...

Eräs piispa nousi ja jätti salin. Kolme, neljä herraa koetti nauraa, mutta naiset silmäilivät avonaista ovea, josta Jumalan mies oli kadonnut, kenenkään häntä kuitenkaan seuraam...

On sanottu oikein, että ihminen on niin vanha kuin miksi hän itsensä tuntee. Iholla tuntuu tuulahdus, joka vielä on itse elämänhenkäys, poikia, tyttöjä, ruusuiseen aamutuuleen p...

Siellä oleili neljä henkilöä. Oikealla puolella seisoi mahtava herrasmies, jonka pää lepäsi kahden punaisen niskalaskoksen varassa, ja tämä herra silmäili monokkelinsa läpi kome...

Il felze», niin nimitetään mustaa katosta, jonka gondolin miehet nostavat pystyyn sateisella ilmalla. He ottavat sen tosiaankin esille vain tarvittaessa ja korvaukseksi odottava...

Tartuin kaulukseeni, minun oli äkkiä sietämättömän kuuma. »Se oli Boris», kuulin vielä sanottavan. Myöskin näytti minusta kuin Maria syöksyisi päälleni ja me yhdessä, ikäänkuin...

Bob! Samoin kuin Maria ja minä, nimitti myös Donja Marian veljeä Bobiksi, ja Bob oli hänen ystävänsä. Jopa tämä nuori herra istui hänen vieressään sohvalla, mitä oli pidettävä s...

En tiennyt, mitä oli eronnut rouva, ja Bobista näytti vaikealta antaa minulle toivottua opetusta, koska Maria jatkuvasti keskeytti hänet väittämällä, että kirkko ei sallinut mit...

Vastaamatta ainoankaan saapuvilla olevan tuttavan tervehdykseen, Bob poistui pitkin, horjuvin askelin hallista. Hänen takanaan vetäydyttiin kuiskutellen yhteen. Nainen, joka soi...

Ernst odotti meitä. Valkoinen ylimmän luokan lakki hieman kallellaan oikealla korvalla, niinkuin hienojen osakuntien ylioppilailla oli tapana, hansikkaat vasemmassa kädessä, hän...

Usein, kun Piazettalla kovasti veti, istui myös Anne-Marie Hartmann siellä ja maalasi vaihteeksi Rialtoa auringonpaisteessa. Hän oli kuunnellut aamumessua Markuskirkossa, jottei...

»Per gli rii Manin, San Paolo, San Lucca», oli loordi käskenyt kuljettaa, se oli hänen tiensä, hän käytti sitä aina ja suositteli samaa minulle erittäinkin siinä tapauksessa, et...

Puutarhojen ruusuille läheni sillä välin se hetki, jolloin ne ovat kauneimmillaan, suuri kirkkaus, joka käy hämärän edellä, kun jokainen niistä lepää kuin haltian kädellä. Laaja...

Illallisen jälkeen päätimme l'amico ja minä vielä jonkun aikaa käyskennellä tähtien alla. Hälisevien hotellien ohi lähdimme pitkin tietä Venceen, siihen ylänkömaan kaupunkiin, j...

»Älä pilkkaa, Claus... En juo enää, koska — no niin, koska ylimielisesti sytytin skotlantilaisen herraskartanoni Whiskyn palamaan... kahdella revolverin laukauksella, jotka anno...

Varastanutko? Ei, sitä hän ei tarvinnut. Katselin häntä, tuota porvarillista hovimiestä. Se hän todella oli, porvarillinen hovimies täydessä loistossa. Pyöreä kuin virran piikiv...

Provencelaisella pihalla lepäsivät herrat ja naiset, lapset ja kissat auringonpaisteessa. Ainoakaan lehti ei liikahtanut aurinkokiiltonsa alla, majolikaruukkujen ja matalan muur...

Lasten huutojen houkuttelemana pujahti lahdelman kallion takaa esille vanha kalastaja, housut ja paidanhihat käärittyinä, ja viittoili meille suurenmoisesti. Sitten hän jatkoi i...

Mutta ensin vedimme yhdessä lipun ylös, kiskoimme vuorotellen, ja lopuksi meidän täytyi molempien riippua köydessä saadaksemme lipun nousemaan tangon päähän saakka. Sillä meidän...

Se hitunen alakuloisuutta, joka oli häntä varjostanut ja kaunistanut suun ja silmät niin ihmeellisellä hymyllä, kuinka se olikaan muuttunut todelliseksi synkkyydeksi ja tuskaksi...

Todellakin — minä, joka tätä kirjoitan, minä olen ollut kaksi vuotta rintamalla, mutta se onnekas uran loppu, jonka keltaristigranaatit, lentokoneet ja tankkieskaaderit olivat s...

»Kuule, Claus, toivoakseni et puhu isän kanssa mitään raha-asioista. Hän antaisi sinulle viimeisen housuparinsakin... Minun täytyy sanoa sinulle, että tila ei ole tuon koruneula...

Hunajasade taukosi, ja onnellisen illan nielaisi nälkäisenä kuin susi yö, jonka pilvissä kuu täytenä hoippui. Katselin sitä, kunnes se vaipui vuoteeseensa Vogesien taakse, sitte...

Enempää en kuullut, sillä olin jo huoneittemme välisessä kylpyhuoneessa ja olin sulkenut oven takanani. Tunsin itseni petetyksi ja uhatuksi. Minulta oli riistetty suhteemme tähä...

Jähmettyneen metsän läpi kulki väristys. Ilmassa tuntui leuto henkäys. Kun vielä seisoin pihalla ja mietin, pitäisikö heti kaadattaa kaksi suurta lehtikuusta, jotka jäälastissaa...