Julius Krohn runoilijana

[24] Niinpä vanhemmat toisinaan olivat huolissaan, että Julius ylioppilaspiireissä lausuisi tahi tekisi jotakin poliittisesti varomatonta -- hyvin ymmärrettävä pelko keisari Nik...

Krohnin seuraava esiintyminen runoilijana, "Mansikkain ja Mustikkain" III osassa vuonna 1861, ei suinkaan vähentänyt hänen runoilijamainettaan. Tosin Yrjö Koskisen arvostelu kok...

Loppusointujen juurruttaminen suomenkieliseen runouteen on ollut vaikeata työtä. Tässä on Krohn yhdessä Ahlqvistin kanssa suorittanut huomattavan tehtävän. Miten paljon heidän l...

Romaanin kirjoittamiseen ei ollut tilaisuutta, vaikka työkyky ja työhalu syksyllä 1867, vanhempien luona Kiiskilässä vietetyn kesän jälkeen, olikin suuri. Puhumattakaan "kiistoi...

Siirtyessämme tarkastelussamme eteenpäin ajassa kohtaamme n.k. Emma-runot ja mitä niiden yhteydessä on sepitetty. Nämä Krohnin runoilun kolmannen nousukauden parhaat tuotteet ov...

Yleisiä asioita seurasi Krohn työnsä ohella tarkasti kuten ennenkin. Kirjeissään vanhemmilleen hän selittelee v. 1862 kokoon kutsuttavan n.s. Tammikuun valiokunnan laittomuutta,...

Tarkastaessamme Krohnin fantasiatoiminnan laatua on edullista noudattaa runojen kronoloogista järjestystä. Hänen ensimäisessä suomenkielisten runojen sikermässään, vuonna 1860 k...

Siihen aikaan kuin "Tarinatar" perustettiin (1850), harjoitti Julius Krohn jo runoilua. Hän mainitsee päiväkirjassaan kirjoittaneensa isoisälle syntymäpäiväksi runon, tietenkin...

Luonteestaan hän muuten näihin aikoihin antaa vanhemmilleen kuvauksen, joka tuntuu luotettavalta. Viitaten aikaisemmin Helsingissä kärsimäänsä surumielisyyteen ja mietiskelytaut...

Jac. Ahrenbergin selitystä tukee B.F. Godenhjelmin kertomus siitä, kuinka Krohn kerrankin juhlassa Suomalaisella tyttökoululla puhui pontevasti ja lämpimästi isänmaan merkitykse...

Yksilökuvaus Krohnin runoudessa sen sijaan on onnistuneempaa. Tapaamme sitä etupäässä "Kuun tarinoissa". Teoksen luonteen mukaisesti siinä ei ole kysymystäkään mistään psykoloog...

Jo vuonna 1871 Krohn oli suunnitellut kuvalehden julkaisemista, mutta huonon vuodentulon johdosta lykännyt suunnitelman toteuttamisen seuraavaan vuoteen. Vuoden kuluttua näyttiv...

Krohnin ensimäisessä lapsikirjassa "Pienokaiset" (11 Oskar Pletschin piirustamaa kuvaa) tapaamme m.m. nuo yhä populaarit lasten laulut "Tipu, tipu, kuulepas" ja "Mun pupu jänöni...

Julkaistessani nyt tuloksia esitöistä, joita olen suorittanut suunnittelemaani, koko Julius Krohnin elämäntyötä käsittelevää monografiaa varten, pyydän saada lausua kiitokseni p...

Med bäfvan möt den gudamagt, som stiger In i sitt tempel, till hans tjenst beredt, Och i den hemlighet, han än förtiger, Träng ej att forska med förtidigt vett. Njut tyst den el...

Yksi seikka Krohnin kielenkäytössä vielä mainittakoon. Hän kuten Ahlqvistkin katkoo sanoja enemmän kuin nykyaikainen maku sallisi, mutta ei enemmän kuin muut hänen aikalaisensa....

[158] Voimme pitää tätä runoa Krohnin joutsenlauluna, sillä se on viimeinen runo, jonka Krohn kirjoitti omasta aloitteestaan. Sen jälkeen sepitetty on vain juhlaruno Brahen pats...

Kolmitavuisia tahteja, daktyleja ja anapesteja, käyttää Krohn uudenaikuisissa runomitoissa paljon vähemmän kuin kaksitavuisia tahteja. Poikkeuksetta hän niiden lomaan sekoittaa...

Enemmän kuin useimmat edellä kosketellut tyylilliset seikat kuvaa yleensä runoilijaa se tapa, jolla hän käyttää _epiteettejä_. Väittääpä Weise juuri epiteettien käytöstä ilmenev...