Part 18

[22] Julius Krohn, Nuoren ylioppilaan kirjeitä 1850-luvulta. (Julkaissut Helmi Krohn v. 1918.)

[23] Krohnin heikkoa suomenkielen taitoa osoittaa, että hän tähän aikaan vielä kirjoittaa: Aika menee arvelessa, päivä päätä käännelessä.

[24] Niinpä vanhemmat toisinaan olivat huolissaan, että Julius ylioppilaspiireissä lausuisi tahi tekisi jotakin poliittisesti varomatonta -- hyvin ymmärrettävä pelko keisari Nikokin aikana pietarilaisissa! -- Olipa muuten juuri Krimin sodan aikana johtavissa miehissämme (Cygnaeus, Topelius) havaittavissa jonkinmoista venäläisystävällisyyttäkin, joka puolestaan on voinut tehdä hallitsijahuoneen nuorisollekin mieluisammaksi. Vrt. C.G. Estlander, Ungdomsminnen, s. 210.

[25] Kirjeessään vanhemmilleen huhtikuun 25 p. 1857 Krohn sanoo antaneensa tämän käännöksensä, mikäli sitä oli valmiina, Helsinkiin opiskelemaan saapuneen talonpojan A. Mannisen käytettäväksi. Manninen sanoi hyötyneensä käännöksestä ja piti sitä sujuvana ja selvänä.

[26] Seurapiiristään mainitsee Julius Krohn erityisesti filosoofi Murmanin, Öhbergin ja Slöörit.

[27] Kirje Keldanille helmikuun 17 p. 1857. Vrt. Tervajoen kansakoulun avustamiseen nähden Jac. Ahrenbergin kertomusta (Människor som jag känt, VI. Julius Krohn).

[28] Esimerkkinä Krohnin työn laadusta on professori E.G. Palmén suullisesti maininnut, että Krohn antoi Biografiseen Nimikirjaan sangen huomattavan määrän arvokkaita elämäkertoja, mutta niiden yksityiskohdat kaipasivat usein tarkistusta.

[29] Kalenterissa "Mansikoita ja Mustikoita II" on tämän runon syntymävuodeksi merkitty 1855. Se saattaa olla painovirhe tahi sitten on muisti hieman pettänyt, kun Krohn kirjoitti elämäkertansa. Suurta merkitystä sillä ei ole, kumpi päiväyksistä on oikea -- luultavasti se on 1856. "Suvilaulu" on joka tapauksessa Krohnin ensimäinen suomenkielinen runo. Kuten tavallisesti Krohnilla, on tässäkin runossa alkuperäinen muoto säilynyt myöhemmin jokseenkin semmoisenaan. Huomattavin korjaus runon alkupuolella on, että säe "Suomehen löyhäyttäisin" on korjattu: "Suomehen suhauttaisin".

[30] Julkaisemattomia. Krohnin käsikirjoitusten joukossa.

[31] O.A. Kallio, Uudempi suomalainen kirjallisuus I, s. 73.

[32] Vrt. Julius Krohn, Nuoren ylioppilaan kirjeitä 1850-luvulta.

[33] Niinpä hän kielsi omaisiaan kertomasta muille siitä tunnustuksesta, jonka hän sai Lönnrotilta edistymisestään suomenkielessä. Rautalammilta hän lähetti kirjoittamansa suomenkielisen puheen äidin perustaman koulun joulujuhlassa pidettäväksi. Hän hämmästyi, kun hänelle lähetettiin kotoa tämä puhe painatettuna erityisenä lehtisenä, mutta rauhoittui kuultuaan, että tekijän incognito oli säilytetty. Sen hän pyytää tekemään vast'edeskin ja lisää: "Ich habe dadurch, dass ich, wenn ich etwas mit Intresse vollbracht hatte, allen Menschen es mittheilte, gleich als könnte es sie interessiren, -- bei vielen den Ruf bekommen, dass ich ein rechter Kuckuck bin. Darum möchte ich lieber, dass bei dem was ich thue mein Name nicht genannt werde."

[34] Suometar 1860, N:o 1. Antti Outonen, Kirjeitä Kilpiselle.

[35] Otettu, kuten Krohn itse elämäkerrassaan sanoo, lähellä Viipuria olevan Suonionsaaren mukaan. -- Helposti nousee mieleen kysymys, miksi innokas suomalaisuuden mies Krohn ei seurannut ystävänsä Yrjö Koskisen esimerkkiä ja muuttanut nimeään virallisestikin suomalaiseksi. Krohnin ajatustapaa tässä asiassa valaisee A.G. Keldanille marraskuun 16 päivänä 1862 kirjoitettu kirje, jossa on allekirjoituksena: Veljes Suonio. Sen jälkikirjoitus kuuluu: "Jos minä sinuna olisin taikka muuna, jolla alkuperänsä on ollut suomalainen sukunimi, niin sen siksi jälleen muuttaisin. Mutta minun, jolla semmosta ei ole, sitä valitettavasti ei käy tekeminen. Tehkööt sen lapseni tai lasten lapset kerran, jos Suonio nimelle olis karttunut jotain arvoa."

[36] Kirjeessään vanhemmilleen huhtikuun 26 p. 1860 Krohn kertoo kirjoittaneensa runoja ja jatkaa: "Jos Emilie tahtoo nähdä yhden näitä nouveaux né, niin hankkikoon itselleen Suomettaren ensi numeron." Mainitussa "Suomettaren" numerossa on juuri "Suksimiesten laulu". -- Kaarlo Slöörille lähetti Krohn tämän runon huhtikuun 17 päivänä ilmoittaen samalla sen syntyneen "keväisillä hiihtoretkillä".

[37] "Soittoa kuullessa" painettu aikaisemmin "Helsingfors Tidningar" lehteen N:o 128 (v. 1860).

[38] M.m. valtioneuvos Th. Rein on suullisesti kertonut "Kuun tarinain" herättämästä huomiosta. Samoin vähän nuorempaan polveen kuuluva kansakoulujentarkastaja O.A.F. Lönnbom.

[39] Vrt. E.N. Setälän artikkelia Julius Krohnista "Tietosanakirjassa" ja hänen muistokirjoitustaan "Valvojassa" 1888.

[40] Kirje vanhemmille jouluk. 1 p. 1860.

[41] Kirje Kaarlo Slöörille jouluk. 24 p. 1860. Kts. Julius Krohn, Nuoren ylioppilaan kirjeitä 1850-luvulta, s. 179.

[42] Nuoren ylioppilaan kirjeitä, s. 158.

[43] Näitten kielellisten omituisuuksien perusteella ei kuitenkaan voi tätä suunnitelmaa sijoittaa aikaisempaan aikaan, vaan on se, kun otetaan huomioon Krohnin töitten ja harrastusten laatu eri vuosina, katsottava 1860-luvun alussa syntyneeksi. Luonnoskonseptissa on kielenkäyttö tietenkin huolimattomampaa kuin julkisuuteen aiotuissa kirjoituksissa.

[44] Kirje on päivätty helmikuun 30 p. 1861. Pitää olla: tammikuun.

[45] Kirje vanhemmille huhtikuun 7 p. 1861.

[46] J. Länkelän kirjekokoelma Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjastossa. -- Siteerattu kirje on päivätty Helsingissä jouluk. 16 p. 1861.

[47] Samankaltainen suhtautuminen puutetta kärsiviin ilmeni muulloinkin. Niinpä v. 1866 äidin tarjouduttua suorittamaan kulut, jos Krohn laajentaisi asuntoaan ottamalla huoneen lisää, Krohn vastaa: "Minun täytyy ilmoittaa, ett'emme ota tarjousta vastaan ainakaan tänä vuonna. Olemme asiaa kauan ja tarkoin punninneet ja olemme aina lopuksi tulleet siihen tulokseen, ett'ei omatuntomme salli meidän laittautua elämään laajemmin ja kalliimmin aikana, jolloin tuhannet ehkä nääntyvät nälkään. Se olisi kurjuuden ivaamista. Mutta jos sinä, rakas äiti, tahdot tuon meille määrätyn summan taikka osankin siitä käyttää auttaaksesi muutamia ihmisveljiä yli tämän talven, niin täyttäisit meidän molempien suuren toiveen. Ja jos apu ehkä voisi tulla Rautalammin ja Kaavin pitäjien hyväksi, joissa oleskeluni välillisesti olisi aiheena avustukseen, niin sehän säilyttäisi nimeni näillä seuduin siunatussa muistossa ja olisi siis kuitenkin ikäänkuin lahja minulle. Voin ilmoittaa Rautalammilla olevan henkilön, jonka toimeksi saattaa uskoa jakamisen."

[48] Krohnin saamista tekijäpalkkioista mainittakoon, että hän sai "Syyn sovituksen" suomentamisesta 20 ruplaa, "Mansikkain ja Mustikkain" IV osassa olevista "Kuun tarinoista" 5 (tahi kenties 6) ruplaa, Kemian oppikirjan suomennoksesta 130 ruplaa. Viimeksimainitusta myönsi senaatti sittemmin 1,400 markan palkinnon.

[49] Kirje vanhemmille toukokuun 4 p. 1863.

[50] Vrt. kirjoitusta "Kuvalehtiemme isä", Otava, 1918, ja "Jälkipuhetta" kuvalehdessä "Maiden ja Merien takaa" N:o 24, v. 1866.

[51] Niinpä hän sanoo käyttäneensä puolentoista viikon aikana joka päivä pari tuntia sopivien lähteitten etsimiseen artikkeliin Amerikan orjakysymyksestä ja pari kertaa jo tunteneensa kiusausta tyytyä pintapuolisempaan käsittelyyn. (Kirje vanhemmille helmikuun 4 p. 1864.)

[52] Palkkiona "Maiden ja Merien takaa" lehden toimittamisesta Krohn sai 240 hopearuplaa vuodessa ynnä voitto-osuutta tilaajamäärän noustessa yli tuhannen. Tilaajia olikin ensimäisenä vuonna koko joukko toista tuhatta, mutta niiden lukumäärä väheni seuraavina vuosina. Toimitustyöstä saatu lisätulo oli Krohnista hyvin mieluinen, kun hän täten sai, kuten hän itse lausui, aviomiehenä ja isänä taloudellisesti seisoa omilla jaloillaan. Muuten Krohn mielellään lahjoitteli tilapäisiä tekijäpalkkioitaan pois, jos siihen oli tilaisuutta. Tästä on useampia esimerkkejä.

[53] Siteerattakoon tässä Kaarlo Bergbomin arvostelua "Kirjallisessa Kuukauslehdessä". N:o 9, v. 1866: "Tämä hra Krohn'in yritys ei ansaitse ainostaan suuren yleisön tähden runsasta kiitosta, vaan se on vieläkin suureksi hyödyksi kaikille nuorille, alkaville runoilijoille. Sillä emme tahdo sanoa, että lyyrillinen kieli suomeksi olisi päässyt klassillisen täydellisyytensä perille sekä kieliopillisen tarkkuuden että muotojen rikkauden puolesta, mutta todistaahan tämä kokoilema, että lyyrillisellä runoudellamme jo on oma historiansa, jonka vaiheissa runollinen kieli on muodostunut niin tarkaksi ja sujuvaksi, ett'ei se enään pane esteitä taitavalle runosepälle korkeimmissakaan aineissa." -- Albin Lönnbeck (Studier i finska vitterheten efter 1830. H:fors, 1883) sanoo, että "Helmivyössä" on valikointi suoritettu hyvällä aistilla.

[54] Kirje vanhemmille joulukuun 8 p. 1863.

[55] M.m. johtajatar Ottilia Stenbäckin kertomaa.

[56] Kaikkiaanhan "vänrikkejä" oli viisi, nimittäin paitsi Krohnia Slöör, Godenhjelm, Tuokko ja Rahkonen. Myöhemmin vielä P. Cajander, K.F. Eneberg, K. Suomalainen. -- Työ vei, kuten tunnettua, hyviin tuloksiin. V. 1877 oli oivallinen suomennos teoksesta valmiina.

[57] Sana _tuomisia_ suomeksi saksankielisessä kirjeessä.

[58] Kirjeestä Slöörille marraskuun 1 p. 1868 näkyy, että suomennos oli aloitettu jo Suomessa ja valmistui hitaasti.

[59] T:ri V. Tarkiainen on tässä yhteydessä huomauttanut, että samaa aihetta on käytetty v. 1867 ilmestyneessä Kiven "Karkureissa".

[60] Krohnin käsikirjoitus Ahlqvistin paperien joukossa.

[61] Yrjö Koskisen paperien joukossa on Krohnin kirje Montreux'sta tammik. 27 p. 1869, josta (samoin kuin Krohnin vanhemmilleen kirjoittamista kirjeistä) käy selville, että Krohnin täällä suorittaman tieteellisen työn määrä ja laatu on kunnioitusta herättävä. Erityisesti hän oli syventynyt suomalaisten muinaisuskoa tutkimaan ja valmistanut kertomuksiaan Suomen historiasta pakanuuden ajalla. Omasta terveydentilastaan hän lausuu Koskiselle: "Voi, miksi ihmisellä pitää olla ruumis toisella tavalla rakennettu kuin henki ja halu. Pitäisi aina olla väkevä ruumis sillä kuka työtä tahtoo tehdä. Laiskureille sopisi riepuruumiit antaa. Minun huonompi puoleni on tänä talvena ollut heikompana kuin koskaan."

[62] Hist. Arkisto XI.

[63] Esim. kirjeessä vanhemmille jouluk. 5 p. 1872: "Äiti, joka samoin kuin Emmakin panee paljon arvoa ulkonaiselle tunnustukselle, voi myös iloita siitä, että kertomukseni Suomen historiasta ovat juuri saaneet hyvin ylistävän, vain liian imartelevan arvostelun. Tunnen teoksen vikoineen valitettavasti liian tarkkaan, niin että minun on tingittävä ylistyksestä pois tuntuva osa."

[64] Krohn oli ylioppilastutkintovaliokunnan jäsen 1870-1879 ja 1881.

[65] Kirje vanhemmille helmik. 6 p. 1876.

[66] Tämän tunnetun seikan valaisemiseksi on kansakoulujentarkastaja O.A.F. Lönnbohm suullisesti kertonut esimerkkejä omista kokemuksistaan. -- Suomen Kuvalehden lakkaamiseen vaikutti paljon se, että Kyläkirjaston Kuvalehti tilasi vanhoja saksalaisia klisheitä ja tuli siten halvemmaksi kuin Suomen Kuvalehti, joka teetti kalliita uusia kotimaisia.

[67] Kirje vanhemmille kesäkuun 3 p. 1878. -- Virsikirjakomitean jäseninä olivat, paitsi Krohnia, Tohmajärven rovasti Eerik Juhana Andelin, kunnallisneuvos Agaton Meurman, Valkealan kirkkoherra Berndt Sarlin ja Virolahden kirkkoherra Antti Törnudd.

[68] Hist. Arkisto XI.

[69] Kirje vanhemmille maaliskuun 25 p. 1880.

[70] Kirje vanhemmille lokakuun 5 p. 1886.

[71] Vrt. Juuso Hedbergin kiittävää arvostelua, Kirjallinen Kuukauslehti 1880, N:o 12.

[72] Kirje vanhemmille marraskuun 29 p. 1887.

[73] Johtajatar O. Stenbäckin kertomaa. -- Vrt. Krohnista puhujana ja esitelmöitsijänä Uusi Suometar 1888, N:o 203 (kirjoitus Julius Krohnista).

[74] Sanomalehtien kertomukset tästä hukkumistapauksesta, Jac. Ahrenbergin esitys siitä (Människor som jag känt, VI) ja kauppaneuvos W. Hackmanin suullinen kertomus ovat jokseenkin yhtäpitäviä. Se onkin luonnollista, sillä ainoa lähde, mistä on saatu valaistusta tähän tapahtumaan, on ollut retkellä mukana olleen sisaren kertomus.

[75] Krohnin kirjallinen tuotanto on lueteltu Robert A. Renvallin teoksessa "Finlands Universitet 1828-1890", toinen painos, H:ki 1891. Tämäkään luettelo luonnollisesti ei anna täydellistä kuvaa Krohnin kirjallisen toiminnan laajuudesta, koska siinä on ollut mahdotonta luetella Krohnin lukuisia kirjoitelmia, jotka ilmestyivät monissa aikakauskirjoissa ja sanomalehdissä.

II Luku.

[76] Krohnista ihmisenä puhuvat muistelmissaan esim. Jac. Ahrenberg (Människor som jag känt, VI), Z. Yrjö-Koskinen (Hist. Arkisto XI), E.N. Setälä (Valvoja 1888), O. Grotenfelt (Finsk Tidskrift 1888); samoin B.F. Godenhjelm (Oma maa III, kirjoitus toukok. 19 p.) ja Th. Rein (Muistelmia elämän varrelta). Vrt. myös esim. muistokirjoitusta Krohnista "Kyläkirjaston Kuvalehdessä", A-sarja 1888. Nyt jo kuolleet E.G. Palmén ja Th. Rein ovat suullisesti kertoneet minulle muistojaan Krohnista. Samoin on tehnyt joukko vielä elossa olevia henkilöitä, jotka ovat tunteneet Krohnin. Kaikki nämä kertomukset ovat harvinaisessa määrässä yhtäpitäviä.

[77] Esimerkkinä siitä, kuinka Krohn huomasi alemmassa asemassa oleviakin, on O.A.F. Lönnbohm kertonut, että Krohn aikanaan oli ainoa yliopiston opettajista, joka kätteli yliopiston vahtimestareita. Sama kertoja on erityisesti huomauttanut Krohnille olleen luonteenomaista, että hän ei koskaan loukannut toisten tunteita.

[78] Kuvaava on Ahlqvistin kirjekokoelmassa oleva pieni Krohnin anteeksipyyntökirje, joka alkaa sanoilla: "Koko tään viikon on minua vaivannut mielipaha siitä että minä pikaisuudessa satuin käyttämään sanaa, joka oli sopimaton". Kirjeestä päättäen ei mitään ainakaan mainittavampaa persoonallista loukkausta ollut tapahtunut. -- Mikään usein esiintyvä ilmiö ei kiivastuminen Krohnissa nähtävästi ollut, koskapa hänen kanssaan paljon seurustellut henkilö, kauppaneuvos W. Hackman, on nimenomaan vakuuttanut, että hän kyllä on nähnyt Krohnin innostuneena, mutta ei koskaan kiivastuneena. Samoin kertoo Jac. Ahrenberg muistelmissaan, että hänen isänsä ja Krohn usein väittelivät kauan ja innokkaasti, mutta tulistumatta.

[79] Werner Söderhjelm, Johannes Linnankoski. En finsk diktarprofil. S. 194.

[80] Uusi Suometar 1888, N:o 203. Muistokirjoitus Krohnista.

[81] Vrt. Krohnin arvostelua teoksesta "Paul ja Virginia", Kirjallinen Kuukauslehti 1875, N:o 2.

[82] Ymmärsihän hän esimerkiksi koko joukon paremmin kuin moni muu, joskaan ei täydellisesti, Aleksis Kiveä.

[83] Muistokirjoitus Valvojassa 1888.

[84] Vrt. esim. Franz Hirsch, Geschichte der Deutschen Litteratur, III.: "Durchweg ist es deutsch empfunden".

[85] Människor som jag känt. VI.

[86] Oma maa, III, s. 260.

[87] Kirje Goethelle elok. 29 p. 1795.

[88] B.F. Godenhjelm, Kirjallinen Kuukauslehti 1870, N:o 5.

[89] Vrt. kirjesitaattia edellä. -- Jo kirjoituksessaan "Pari sanaa suomikiihkoisille" ("Mehiläinen" 1863, N:o 1) huomautti Krohn, miten paljon tehtävää suomenmielisillä vielä oli itsensä ja kotiensa suomalaistuttamisessa, ja miten hänen mielestään oli ajettava suomalaisuuden asiaa.

[90] Vrt. kirjesitaattia edellä.

[91] Kirjeessä Kaarlo Slöörille Montreux'sta marrask. 29 p. 1868: "Kaunis täällä Genève-järven rannoilla -- -- -- Mutta ah jos saisi kuin mielellään vaihtaisin vaikka kohta kaiken sen kauneuden meidän köyhään, armaasen kotimaahamme. Sepäs tulee onnen aika kun siihen jälleen pääsemme."

[92] Vrt. kirjesitaattia edellä.

[93] Vrt. Krohnin kolmannen runoilukauden juhlarunoja sekä runoja "Hyljätty äiti" ja "Feniläiset". -- Muistokirjoituksessaan Lönnrotista ("Valvoja" 1884) Krohn sanoo "melkein jo rauenneen" uskon semmoisen ajan koittamiseen, jolloin "koko Suomen kansa taas yksin mielin, jos kohta eri kielin, rakastaisi yhteistä isänmaata ja kaikkea, joka sen hyvää on edistänyt". Tämmöinen mielenmasennuksen ilmaus on Krohnissa aivan tilapäinen, kuten mainittu muistokirjoituskin todistaa.

[94] Vrt. elämäkert.

[95] Ahlqvistin huomautuksen (Mehiläinen 1861, N:o 1), että _iltaselle_ muutamissa osissa maata merkitsee illallista, otti Krohn varteen muuttaen tämän runon nimen myöhemmin muotoon "Illalle". Niin ikään hän korjasi runossa esiintyneen kielivirheen: _tyynen_ meille tuo! _Lopun_ päivätöille, _Levon, rauhan_ suo! Viipurilaisten puhekielessä esiintyy tämmöinen objektimuoto.

[96] "Stycket är en liten fulländad bit, som kan säga: gör efter!" Litteraturbladet 1861, N:o 12.

[97] J.J. Meyer, Vom Land der tausend Seenen; Eliel Aspelin, Suomi 19:llä vuosisadalla; B.F. Godenhjelm, Oma maa III, toukok. 19 p.; J. Jäntti, Oma maa VI, s. 226. Tavallaan myös O.A. Kallio, Uudempi suomalainen kirjallisuus I, s. 76.

[98] Verrattakoon tätä runoa ja esim. sitä tapaa, jolla Emil Zilliacus ("Offereld") käsittelee samanlaista aihetta, niin Krohnin runoilijaluonne esiintyy hyvin selvänä. Krohn ei tartu voimakkain ottein aiheeseensa eikä pyri syvälle.

[99] Vrt. esim. "Tervehdysrunoja 1873 vuoden maistereille" I, tahi "Purjehdusretki".

[100] K.G. Ossian-Nilsson, Ett stycke dikterisk genetik. Ord och Bild, 1911.

[101] Sen hän itse lausuu kirjeessään vanhemmilleen jouluk. 8 p. 1863.

[102] Vrt. H. Hoffding, Sielutieteen pääpiirteet, s. 349.

[103] Vrt. K.S. Laurila, Estetiikan peruskysymyksiä, ss. 286-304.

[104] Vrt. Toivo Haapanen, Suomalaiset runomittateoriat 1800-luvulla. (Käsikirjoitus yliopiston suomalaisessa seminarissa.)

[105] Kuulijan sitaatti t:ri V. Tarkiaisen luennoista yliopistossa kevätlukukaudella 1913. Vrt. Anna Vehmaa, Suonio runoilijana. (Käsikirjoitus yliopiston suomalaisessa seminarissa.)

[106] Vrt. Aukusti Simelius, Aug. Ahlqvist runoilijana, arvostelijana ja tyyliniekkana, I, s. 327.

[107] Kirjeistä vanhemmille löytää useita todistuksia.

[108] O.J. Brummer, Krohnin elämäkerta teoksessa "Historiallinen lukukirja. Suomen historia elämäkertoina".

[109] Eino Leino, Suomalaisia kirjailijoita, s. 86. -- Tässä yhteydessä viitattakoon lyhyesti siihen, että Krohn arvostellessaan, onko jokin tuote, "estetikin sääntöin mukainen" nojaa jonkinmoiseen omaan esteettiseen teoriaansa, joka on pääasiallisesti sama kuin aikakauden kuuluisan esteetikon F. Vischerin. "Kaunotieteellinen katsaus Kalevalaan" ja "Suomen Virsikirjan Historia" osoittavat tämän. Edellinen teos on hyvä näyte siitä, mihin Krohn teoreettisena esteetikkona pystyi.

III Luku.

[110] Kirje Schillerille elok. 6 p. 1796.

[111] Juho Hollon suomennos teoksessa "Mielikuvitus ja sen kasvattaminen", I, s. 196.

[112] Juho Hollo, Mielikuvitus ja sen kasvattaminen, I, ss. 196 ja 202.

[113] Vrt. H. Söderhjelm, Känsla och föreställningsförlopp. (Psyke X.)

[114] Vrt. Hans Larsson, Intuition, 3:s pain., ss. 18 ja 29.

[115] Ett stycke dikterisk genetik. (Ord och Bild 1911.)

[116] Kirje Körnerille toukok. 25 p. 1792.

[117] Vrt. Otto Behaghel, Bewusstes und Unbewusstes im dichterischen Schaffen, s. 5 ja seur.

[118] Behaghel, main. teos, s. 12 ja 16.

[119] Vrt. Ewert Wrangel, Dikten och diktaren, s. 71.

[120] SKUGGAN.

Än före dig går skuggan, än dig följer, Än vid din sida; hon ej förr sig döljer, Än allt är mörker. Så är dödens bild Ej något ögonblick från lifvet skild.

ONNETON.

Päiväpaisteel' astuissani Varjo vieress' astuvi, Ei se musta, pimeäinen Luovu koskaan luotani.

Josko poies paennenkin Iloisien joukkohon, Suru aina sydäntäni Puree kalvaa ponneton.

Tulis yö ja aurinkoisen Tulet tuimat sammuttais, Varjo synkkä vierestäni Silloin ehkä katoais.

Tulis tuoni toivottuni, Veisi rauhan majoihin, Nukkuessan' nurmen alla Nukkuis musta murhekin.

[121] Kaksi ensimäistä säkeistöä kuuluvat:

Ute var det isig vinter, Frusen stod hvarenda blomma Och utöfver öde fälten Drifvan bredt sin hvita duk.

Ljust det var dock i mitt sinne, Varmt och ljuft uti mitt hjerta, Ty som vårsols milda strålar Var min flickas ömma blick.

[122] Uppmuntran (fr. Tyskan). -- Krohnin käsikirjoitusten joukossa.

[123] Vrt. Arvid Mörne, Josef Julius Wecksell, Helsingfors 1909, s. 68 ja 266-267.

[124] Krohnin käsikirjoitusten joukossa. -- J.M. Töllikkö, Suonion runoudesta. Käsikirjoitus yliopiston suomalaisessa seminarissa.

[125] Mehiläinen 1861, N:o 1.

[126] Vrt. V. Tarkiainen, Aleksis Kiven "Seitsemän Veljestä", s. 141.

[127] Vrt. Eino Leino, Suomalaisia kirjailijoita, s. 87 ja 91. -- O.A. Kallio, Uudempi suomalainen kirjallisuus, I, s. 78.

[128] Oma maa, III, ss. 266-267.

[129] Montreux, marrask. 19 p. 1868.

[130] Sivumennen mainittakoon, että runosuomennoksia tuohon aikaan katsottiin suuremmassa määrässä suomentajan omiksi tuotteiksi kuin nykyjään. Niinpä on "Mehiläisessä" v. 1861 runo "Sven Tuuva", alla nimimerkki Suonio. Ei viittaustakaan, että runo on suomennos ja tekijä Runeberg.

[131] Antti Outonen, Kirjeitä Kilpiselle. Suometar 1860. N:o 1.

[132] Mehiläinen 1862, N:o 2.

[133] Litteraturbladet 1861, N:o 12.

[134] Aug. Schauman, Från sex årtionden i Finland, II, s. 313 s. s.

[135] Kts. esim. Gunnar Castrén, Wecksells "Svenskan och Finskan". Nya Argus, 1919, N:o 20.

[136] Theodor M. Meyer, Das Stilgesetz der Poesie, s. 66, 71 y.m.

[137] Suomenkielinen runollisuus, s. 76. -- Vrt. myös V. Tarkiainen, Juhana Cajanuksen virsi. Virittäjä, 1914.

[138] Sivumennen mainittakoon virren 284 ollessa puheena, että m.m. eräässä pelastusarmeijan "Sotahuudon" numerossa äskettäin oli tämä virsi "korjattuna". Siinä oli m.m.: "Hän ain' on apunani, _Ken_ maan ja taivaan loi. Ei salli jalkan' horjuu, _Sill'_ ain' on valpas hän." Toisin sanoen korjaaja oli poistanut runollisia käänteitä ja korvannut ne runottomilla. Tämmöinen poropeukaloitten korjaustyö juuri on omiansa selvästi osoittamaan, miten runollinen ja hienoaistinen henkilö oli Krohn ja miten suuri merkitys hänellä on runoutemme kehityshistoriassa.

[139] Mainittakoon erityisesti semmoinen lehdessä "Från nära och fjerran" (1861, N:o 7-8) lukuisine runonäytteineen. Krohn avusti tätä samaa lehteä.

[140] M.m. Krohnin avustaja Petöfin suomentamisessa, O. Blomstedt, piti vielä paljon myöhemmin, huhtikuun 1. p. 1870, esitelmän Petöfistä Suomalaisen Seuran vuosijuhlassa. Petöfiä siis harrastettiin meillä useamman vuoden aikana.

[141] Dichtungen von Alexander Petöfi.

[142] Alexander Petöfis Lyrische Gedichte. Deutsch von Theodor Opitz.

[143] Kirjallinen Kuukauslehti 1870, N:o 5.

[144] Oma maa, III, Julius Krohn. -- Heinrich Heine, Laulujen kirja. Suomentanut Valter Juva. Porvoo, 1917.

[145] V. Tarkiainen, Oksasen runojen kirjallisista esikuvista. Valvoja, 1914.

[146] Vrt. esim. Heinrich Viehoff, Die Poetik, Band II, Buch I, Kap. II, § 57, Kap. III, § 102.:

[147] "Fantasi" kuuluu:

"Att älska och att älskad vara, Det är en dröm, en villa blott!" Så skrattade de vises skara Åt min förmenta sälla lott.

Är det en dröm, må intet väcka Mig utur den till verklighet! Är det en villa, må den räcka Från evighet till evighet!

Mielenkiintoista on, että Krohnin suomennoksen on R. Hertzberg taas kääntänyt ruotsiksi tietämättä, että runo alkujaan onkin ruotsinkielinen ("Min vise vän och min kärlek". Från Saimens och Päijänes stränder).

[148] Tapaamme vielä uusimmassakin runoudessamme tämmöistä, esim. Jarl Hemmerillä ("Öfver dunklet", s. 82): den vingsvaga själen.

[149] Albin Lönnbeck, Studier i finska vitterheten efter 1830, s. 70.

[150] Kertbenyn saksannoksessa "Tage des Eheglücks":

Ich liebe dich, mein Lieb, -- -- -- -- -- O diesen leichten Wuchs -- -- -- -- -- Und Deine weisse Stirn -- -- -- -- -- Die roten Wangen Dein j.n.e.

[151] Kirjallinen Kuukauslehti 1870, N:o 5.

[152] Tämä sanonta aivan semmoisena esiintyykin Krohnilla vain nuoruudenrunossa "Lemmen aamu".

[153] Vrt. Ernst Elster, Prinzipien der Literaturwissenschaft, I, s. 55.

[154] Kirjallinen Kuukauslehti 1874, N:o 1. Jälkikatsahdus menneen vuoden kirjallisuuteen.

[155] Vrt. "Finlands namn" ("Och lunderna hålla sin aftonbön") ja "Fridsböner i aftonens lugn" ("O du naturens tysta aftonbön -- -- --").

[156] Vrt. Jacob Tegengren, Runeberg som naturdiktare. Svenska Litteratursällskapets i Finland Förhandlingar och uppsatser, 28.

[157] Prof. Kaarle Krohnin kertomaa.