Taiteilijan tarina

Nyt kohtasi Imthorin kirje häntä raskaana pettymyksenä. Hän kirjoitti heti takaisin intohimoisen vastauksen, joka oli täynnä epäluuloisuutta appea kohtaan. Hän luuli että tämä o...

Vastasin hyvin lyhyesti ja olin hämilläni; en myöskään ollut selvillä siitä, mikä hänen suhteensa oli Muothiin. Hän näytti esiintyvän emäntänä ja oli muuten ihmeen kaunis, niink...

Niin omituinen on ihminen, että minut keskeltä uutta elämää ja täyttyneitä toiveita monasti valtasi nopeasti ohimenevä, vain kevyesti ja ikäänkuin harsojen takaa tuntuva koti-ik...

"Nyt olemme tyytyväisiä ja juhlimme", nauroi hän, "ja itse asiassa olemmekin oikeassa siinä, että teemme sen edeltä päin, silloin on se ihaninta. Jäljestä päin näyttää toiselta....

Silloin katsoi hän minua jälleen uteliaasti silmiin kypsyneen naisen älykkyys katseessaan ja sanoi: "Tiedätte siis sen itse. Ensimäinen osa on hyvää musiikkia, eikö totta? Toine...

Sainkin aikaan sen, että matkustimme kesäkuun lopulla. Kuljimme lyhyin päivämatkoin, näimme Konstanzin ja Zürichin ja matkustimme Brünigin kautta Bernin ylämaata kohden. Äitini...

Hyvissä ajoin läksimme, ja Muoth tarjoutui saattamaan minua kotiini saakka. Mutta epäsin hänet siitä. Tiesin, ettei hän mielellään kulkenut kanssani kadulla, minun hidas kulkuni...

Illalla olin matkavalmiina asemalla, tein konemaisesti mutta kuitenkin tarkasti sen, mikä oli välttämätöntä, ostin lipun, pistin taskuuni rahat, jotka annettiin takaisin, asetui...

Oli hiljainen iltahetki minun vuorilta palatessani, jolloin ensi kerran selvästi tunsin kaiken tämän, ja kun mietiskelin tätä oman itseni arvotusta, lennähti äkkiä mieleeni, mit...

Miten kauan tällainen tila oli säilytettävissä, oli tosin epäilyttävää ja riippui kokonaan Muothista, jonka oikukasta hillittömyyttä nyt näin ensi kerran naisen pitävän ohjissa....

Tähän aikaan tuli Teiser jälleen lähemmäksi minua. Hän oli minulle välttämätön työssäni, ja siksi olikin hän lähinnä se, joka sai kuulla salaisuuteni ja perehtyä oopperani suunn...

Kun heitän silmäyksen kuluneeseen elämääni, ei se näytä varsin onnelliselta. Mutta vielä vähemmän voin sitä pitää onnettomana huolimatta kaikista erehdyksistään. Ja eiköhän sent...

Tuon pitkän sairausajan alku, noin sen ensimäinen viikko, on kokonaan häipynyt muististani. Olin useasti tiedottomana ja lopullisesti tajuihin tultuanikin heikko ja välinpitämät...

Eräänä päivänä saavuin viimeistä kertaa Muothin tavanmukaisiin kutsuihin. Kilistimme laseja jälleennäkemiseksi ja tulevaisuuden onneksi; tällä kertaa ei ollut ketään naista saap...

Hän alkoi jälleen jutella tuolla vastustamattomalla, vaikka tyynellä ja hillityllä iloisuudellaan, joka aina oli hänen hyvien hetkiensä merkkinä, ja minua hämmästytti huomata, k...