Pietari Särkilahti: Historiallinen romaani

I. Ristinkannossa II. Laukossa. III. Koroisten raunioilla. IV. Hautasaaressa. V. Ensimmäinen saarna. VI. Harmajapintainen mies. VII. Erik Fleming palaa. VIII. Vaali tuomiokapitu...

Vasta alotti toukokuu jälkimmäistä puoliskoaan -- leikattiin vuosi 1522 -- ja vaikka suvi oli tullutkin varhain tänä vuonna, oli keväinen vesi vielä karmivan kylmää. Mutta ihana...

Nuoret papit ratsastivat ääneti, ymmärtäen, että piispa nyt aikoi heille jotakin puhua, ja odottaen jännityksellä, mitä hän heille puhuisi. He tiesivät, että hän kiinnitti heihi...

Erik Fleming huomasi samassa ratsut satuloiduksi ja lausui piispalle hyvästit. Hän oli lähdössä saattamaan nuoren vaimonsa siskoineen syrjään sodan jaloista Yläneen kartanoon, s...

Raskain mielin, suru sydämessään, seisoivat siinä rinteellä nyt toiset toverukset ystävänsä onnettomuudesta keskustellen. Pilkkaajat olivat saaneet syytä heidän yhteistä, suurta...

-- Käyn sinua siellä messun jälkeen tapaamassa. Ystävykset erosivat ja tuokion kuluttua rupesi kirkosta, jonka pääovelle Pietari astui, kuulumaan messun sävel. Ei sellaisen suur...

Tiesihän hän, mitä asia koski, vaikka hän viimeisinä sotavuosina olikin kuullut ulkomaailmasta hyvin vähän: hyökkäystä suunnitellaan oikeauskoista kirkkoa vastaan -- nyt siis Su...

Lähteenkorvan kaivolle pysähtyi usein, läheisestä asunnostaan lähtiessään taikka sinne mennessään, Pietari Särkilahtikin puhuttelemaan noita naapureitaan, joista jo syksyn kulue...

Mutta Pietari katseli kylmästi, melkeinpä halveksuen, tuota oven edessä viittoilevaa, rotevaa pappia, johon kaikkien hänen poikainsakin katseet nyt tähystivät. Hyvin hän tiesi,...

Hän silmäili kuin voitonvarmana ympärilleen: eikö hän ollut tätä ennustanut! Mutta Pietari tunsi tässä huoneessa mielensä omituisesti herpautuneen, hän tunsi seisovansa kalteval...

Eräänä märkänä syyskesän päivänä ratsasti pitkäliepeinen kirkonpalvelija Hämeentullista Turkuun sen pikkutalorykelmän läpi, joka levisi maantien molemmin puolin Ryssänmäelle ja...

-- Miksi? -- Jo korotti puhuja äänensä. -- Miksei pyhä Jaakko, jonka juhlilta vainajat juuri olivat palanneet ja jonka suojelusmerkki heillä oli kaulassaan, estänyt viattoman ve...

Lauritsan juhlasta huolimatta oli kapitulinkokous määrätty täksi keskiviikkopäiväksi, koska viime päivinä kärjistynyt asema ei prelaattien mielestä sietänyt viikon viivytystä. T...

Kauan saikin Pietari siinä hämärässä huoneessa yksin istua. Vihdoin kuuli hän yhden noista pikkuovista narahtavan ja tummaa taustaa vastaan näkyivät kalpeat kasvot ja valkeat kä...

Nopeasti hän sulki ja sinetöitsi kirjeensä ja riensi taas rantaan, tuohon Ruotsiin lähtevään laivaan. Hän pyysi laivuria heti Tukholmaan tultuaan viemään kirjeen Suurkirkon saar...

Jaakko puristi kouransa kovasti umpeen ja avasi sen sitten, siroittaen tyhjää maahan, -- merkiksi, kuinka tyhjiin uskonpuhdistuksen kylvö tulisi raukeamaan. Toiset nyökäyttivät...

-- Ja hän on jo mennyt naimisiinkin... Hiukan levoton ilme värähti nyt Mikon äsken niin rauhallisessa katseessa, kun hän ystäväänsä päin kääntyi. Hän ikäänkuin painautui syvemmä...

Kotvan ajan koski nyt neuvottelu piispansalissa niitä riidanalaisia rajajuttuja, joista Erik-herralla oli kuninkaalta saamiaan asiakirjoja mukanaan, sekä Savon ja Pohjanmaan mie...

Pietarin kysymysten johdosta kertoi nyt soutaja tarkemmin tuon kappalaisen tarinan. Siihen aikaan kun Koroisissa odottelevan piispavainajan tavaroita kiireellä sälytettiin laiva...

Kirkossa paloivat talikynttilät harvassa, niinkuin arkimessussa ainakin, ja ääni kajahti kalseana ja kylmänä huurunpeittoisista kiviseinistä. Juhlallisemmaksi oli Mikko kuvitell...

-- Luotimme teihin, maisteri, luovuttaessamme teille kaupungin alttarin, puhui hän nuhtelevasti. -- Nyt emme teitä ymmärrä: Kapitulin kanssa neuvottelematta julistitte tänään tu...

-- Nyt se on tehty, puhui hän voitonvarmana, astuen pienten, lyijypuitteisten ikkunain luota peremmäs huoneeseen, missä piispa Erik Sveninpoika istui pöydän ääressä syvälle noja...

-- Kuten sanottu, kuningas ei pääse vieläkään itse tulemaan Suomeen järjestääkseen täällä olot mielensä mukaan. Ja koska hän nyt, Erik Sveninpojan lähdettyä, on toistaiseksi jät...

Muutenkin oli Pietarista jo tullut suvun kuuluisuus ja kunnia. Laiturilla, johon nyt oli keräytynyt rahvasta laivaa odottamaan, muisteltiin taaskin, miten Pietaria oli kerettilä...

Sen vaikutuksen teki esipappeihin tuo ensimäinen suomalainen messu, ja yksinpä kuuntelevasta kansastakin se tuntui oudolta. Nuoreen pappiin kohdistivat prelaatit ensiksi moittiv...

-- Pieniä paloja vain, muutamia vajanaisia yrityksiä..., nekin ovat keskeneräisiä, vastasi Pietari kainosti ja kuin kaipauksella. -- Koetin sovittaa kirjoitukseen niitä suomalai...